The Project Gutenberg eBook of Sekavia solmuja: Huvinäytelmä 3:ssa näytöksessä, by J. Lamberg

Kaarlo Kiipula, etevä rakennusmestari. Liina, hänen vaimonsa. Anna, Liinan sisar. Riikka, hyvin liukaskielinen | Oortta, hiukan ontuva | Annan ja Liinan tätejä. Liisa, vähäkuuloinen | Yrjö Varro, leskimies, hammaslääkäri ja Kiipulan lapsuuden ystävä. Katri, Kiipulan palvelustyttö. Lähetystön puheenjohtaja. Neljä lähetystön jäsentä.

Tavallisen hyvin kalustettu huone, ovia on perällä ja vasemmalla sivulla yksi ja oikealla kaksi. Esiripun noustessa ompelee Liina jotain koruompelusta ja Varro istuu sohvalla.

LIINA. Ei se nykyjään niin säännöllisesti ole koskaan tullut, en tiedä missä hän kuleksinee.

VARRO. Ai, ai! Näyttää siltä kuin sopu olisi vähenemään päin tässä talossa. Minun luullakseni ei Kaarlo suotta aikojaan lurjustele kaupungilla, koska hän on raitis ja kunnon mies. Oletteko koskaan kysyneet missä hän on ollut silloinkun hän viipyy tavallista kauemmin?

LIINA. Ei se kysymisestä parane, hän tavallisesti antaa vaan kierteleviä vastauksia, ja syyttää raittiuspuuhiaan.

VARRO. Suokaa anteeksi että utelen perhesalaisuuksianne, mutta ehkä olisi jotakin hyötyä noin vasta alkaville kuulla kokeneen aviomiehen neuvoja, näissä niinkutsutuissa kotirettelöissä. Luultavasti itsekin myönnätte minun olevan vähän kokeneemman tälläisissä asioissa, koska olen kolme vuotta ollut naimisissa ja vuoden leskenä. Eikös siitä ole vasta yksi vuosi kuin te muutitte tähän siunattuun säätyyn?

VARRO. Ja kuinka vanha teidän perintöruhtinaanne, eli toisin sanoen pikku Kaarlonne on?

VARRO. Niin, niin! vanhuus ei ole aina kunniaksi. Voisihan tuo pikku vesseli olla puolta nuorempi niin … no kukapa sen nyt niin tietää, mutta luulen kumminkin että silloin ei Kaarlo, teidän mielestänne, tulisi liian myöhään kotio.

VARRO. Suokaa anteeksi niinkuin tiedätte niin tapani on aina puhua ajatukseni suoraan. Tämä teidän avioliittonne on osaksi luettava niitten, nykyjään, ikävä kyllä, useesti tapahtuviin pakollisiin avioliittoihin, joista harvat ovat onnellisia; jos molemmilla puolisoilla olisi hyvä tahto niinkuin, suokaa anteeksi, teidän miehellänne on, niin teidänkin avioliitto olisi monelle esikuvana. Minä en ymmärrä sitä, miksi panette niin vähän arvoa sellaiselle miehelle kuin teillä on, te kyllä tiedätte kuinka suuressa piirissä hän on kunnioitettu ja arvossa pidetty, eikä suinkaan suotta, sillä monelle on ollut opiksi hänen esitelmänsä ja keskustelunsa työväen- sekä raittiusyhdistyksissä, joihin, ikävä kyllä, hänellä on liian vähän aikaa ottaa osaa. Ja täällä kotona hän ei voi vaikuttaa mitään, se on ihmeellistä. Minäkin, vanha mies jo melkein, ikävöin hänen seuraansa, sillä hänen lauseensa eivät ole teeskenneltyjä, vaan niistä uhkuu tosipuhdasta henkeä. Hän ei varmaankaan teille puhele koskaan?

VARRO (yksin). Se oli sama kuin korjaa luusi, no oli menneeksi polttina viidestä rinnasta (aikoo mennä).

KAARLO (tulee ovessa vastaan). No terve terve! Oletkos kauvankin jo odottanut? Sinä et usko kuinka hyvällä päällä minä nyt taas olen ja arvaas mistä syystä?

VARRO. Se olet sinä, joka voit oman surusi keskelläkin iloita; mutta minä en ainakaan tällä haavaa ole hauskimmalla hatulla. Mutta kuka käskee minun tunkemaan joka paikkaan nokkaani.

KAARLO. Mitähän sinulle velihopia nyt sitte on tapahtunut, koska noin puhut?

VARRO. Minulle on huomautettu että tästä paikasta on viisi hirttä poikki, mutta hyvin hienosti, hyvin hienosti.

KAARLO. Elä hyvä ystävä ole siitä milläsikään. Hän ei käsitä sinua, (huokaus) enämpi kuin minuakaan. Hän on välistä niin omituinen. Mutta tänään voitti totuus! uskotko sen? Käyhän nyt vähän peremmälle niin kerron sen sinulle.

KAARLO. Ei, vaan rakennuspaikalla. Tänään pystytettiin katon harja, ja niinkuin tiedät, on tavallista silloin, että isäntä kustantaa harjakannut. Kauppaneuvos oli jo tehnyt luettelon minkälaisia juomia ja kuinka paljon sitä ostetaan, hän tuli sentään minun luokseni neuvottelemaan josko ne riittäisi eli tarvitsisiko enemmän. Arvaas mitä minä hänelle sanoin?

VARRO. No tietäähän sen mitä sellainen raittiusapostoli kuin sinä olet, sellaisesta sanoit. Sinä tietysti käskit vetämään ristin koko lapun yli.

KAARLO. En. Vaan minä esitin hänelle näin: nyt on muutamissa paikoin hylätty jo tuo vanha tapa, yksi ja toinen on koettanut keksiä parempia tilalle; minä puolestani en tahdo mitään määrätä, vaan esittää, ensiksi herra kauppaneuvokselle tietysti ja sitte työväelle, — tässä kauppaneuvos rykäisi ja hymyili hiukan, minulla oli siitä jo vähän toivoa yrityksen onnistumiselle. — Herra kauppaneuvokselta kysyn minä josko te suostutte antamaan tämän saman summan rahassa työmiehille sillä ehdolla että he vievät säästöpankkiin joka pennin ja tuovat säästökirjan teille nähtäväksi; syy jonka nojalla minä tätä ehdottelen on se että minä ainakin luulen täten voitavan herättää heissä säästäväisyys intoa, edes muutamissa, kuin vaan kerta alkuun pääsevät. Tässä luettelossa on yhteiseksi summaksi tullut 150 markkaa ja työmiehiä on 60, se tekee siis 2 markkaa 50 penniä mieheen. Vähäpätöinen summa tosin, mutta sillä saattaa olla siunaus, kuin se tulee hyvässä tarkoituksessa ja hyvästä sydämmestä. He saavat sitte itse valita joko juomat tahi rahat, mutta viimeiset ainoastaan yllä mainitulla ehdolla, minä kysyn heiltä sitte, jos te vaan ensin suostutte.

KAARLO. Hän nauroi niin että maksaansa piteli ja lupasi toisen verran enemmän, jos työmiehet vaan ovat niin hulluja, että suostuvat minun esitykseeni. Hänen naurunsa teki minuun mahtavan vaikutuksen, minä kiusallakin tahdoin hänelle näyttää, ettei työntekiät ole niin alhaisella kannalla kuin hän, mahtava pohatta, luulee. Heti kokosin työväen ympärilleni ja itse nousin tiilikasan päälle puhumaan, minä en tiedä mistä sanoja syntyi, mutta ajatella en tarvinnut yhtään, niitä tuli niinkuin itsestään ja mahtavan vaikutuksen teki esittelyni; suurimpain juoppojenkin silmäkulmassa näkyi jotakin kiiltävän. Puheeni loputtua kantoivat he minua käsillään ja hurrasivat niin, ettei loppua tahtonut tullakaan. Sitte tarttuivat he kauppaneuvokseen kiinni, ja hän sai samalla mitalla kuin minäkin; nyt loisti jo hänenkin silmäkulmansa ja jaloilleen päästyään antoi hän minulle 600 markkaa käskien jakamaan 10 markkaa mieheen, hyvän tarkoituksen aluksi, taas kaikui valtaava hurraa huuto. Sinä et usko kuinka jännittävä hetki se oli. Ja siitä minä riemuitsen että kertakin minut ymmärrettiin ilman vasta väitteitä.

VARRO. Olisithan voinut kauppaneuvokselle vielä esittää, että hän olisi kaupan päälle tarjonnut pullon limonaadia mieheen, eihän se olisi paljon maksanut.

KAARLO. Se ei olisi ollut oikein, sillä jos jotakin pahetta aletaan kerta hävittämään niin nyhdettäköön siltä myös juuret, ettei se uudestaan rupeaisi kasvamaan. Jos nyt olisi tarjottu limonaadia, olisi se ollut kuitenkin vanha tapa vaikka vähäsen erimuodossa, sellaisesta muutoksesta ei olisi mitään hyötyä. Jos parannusta toden teolla tahdotaan, niin perattakoon se vanha tapa juurineen, Siihen päämaaliin minä pyrin ja olen aina pyrkivä. Ainakin minun omalla työalallani luulen sen vähitellen menestyvän.

VARRO. Saatat menestyä, mutta epäilen sentään vähäisen sillä sinä olet liian jyrkkä. Minun vanhaa päätäni et sinä kuitenkaan saa kääntymään; ja et suinkaan sinä toden teolla tahdokaan että minunkin pitäisi luopua rakkaista aamu- ja ruokaryypyistäni.

KAARLO. Oi veikko! ikävä kyllä sanoa suora totuus niin hyvälle ystävälle kuin sinä olet, mutta sinun kaltaiset niin kutsutut "kohtuulliset", nämä ne juuri ovat kaikkein pahimmat raittiusasian viholliset sen kohtuullisen nimen tähden. Kyllähän minä sallisin jokaisen käyttävän sen, minkä hän kohtuulliseksi näkee, mutta kun sitä tyrkytetään nuorisolle niin viattomana ja tarpeellisena aineena, että nuorukainen todellakin luulee sen olevan elämässä yhtä tärkeää kuin ruoka elimistön ylläpitämiseksi. Ettekö te kohtuuden suosijat ymmärrä sitä, että se juuri nuorisossa vaikuttaa pahasti kuin näkevät teidän joka tilaisuudessa, missä vaan useampi yhtyy, aina maistavan maljoja sen ja sen asian eduksi, ikäänkuin se ei muuten menestyisi toimella ja teolla, älä luule että nuoriso siitä saa pahaa esimerkkiä jos he näkevät jonkun katuojassa huutavan avuksensa pahoja henkiä, ei, se on heille parempi kuin raittiusesitelmä. Mutta teidän kohtuullisuutenne se se on…

VARRO. Ha, ha, ha! oikeinhan sinä taas alat kiivastua vaikka kyllä tiedät että minä täydellisesti myönnän sinun olevan oikeassa, vaikka itse en välitä enään elantotapaani muuttaa koska näinkin hyvin voin. Mutta kuuleppas sinä raittiusapostoli, jos niin sallit niin jätämme tämän asian johon sinä näyt jo olevan tarpeeksi perehtynyt ja alamme uutta, ehkä vähän tärkeämpää. Luuletkos todellakin olevan mitään tärkeämpää kuin raittiusaate?

KAARLO. Ei minun luullakseni mitään, jos vaan kaikki olisivat raittiita, niin kaikki muutkin hyveet seuraisivat niinkuin reki hevosta.

VARRO. Löytyy poikkeuksia kuitenkin, olisit sinäkin paljon onnellisempi jos tekisit työtä toisellakin alalla, edes yhtä paljon.

VARRO. Kaikki, jotka sinun tuntevat, tietävät että sinä olet kunnon mies, paikassa missä hyvänsä, tietävät myös, ettei sinulla ole onnellinen perhe-elämä, vaan sitä he eivät tiedä miksi, enkä minäkään, vaikka olen paras ystäväsi, saa teistä oikeata selkoa, sen vaan näen että ei kaikki ole niinkuin pitäisi olla noin kunnon miehen kodissa kuin sinä olet. Sentähden minä, ystävänä ja kokeneena miehenä, neuvon sinua antamaan enemmän arvoa perheonnelle kuin raittiusasialle.

VARRO. En suinkaan, vaan rakenna ensin perheonnesi, niin siitä saat uutta intoa muille pyrinnöillesi.

KAARLO. Se, se on minunkin tarkoitukseni ja siitä me täällä kotona kahden kesken aina puhelemmekin, mutta vaimoni on niin synkkämielinen että hän ei voi tulla iloiseksi, vaikka hän rakastaakin minua, luulen että se tulee siitä kuin hän on aina kivuloisen lapsen ja lörppöakkain parissa. Nuo noita-akat tätien hahmossa nehän ne valtaavatkin vaimoni melkein kokonaan.

KAARLO. Ikävä kyllä sanoa mutta ei se oikein siltä näytä, itse hän kyllä vakuuttaa rakastamansa enkä minäkään siitä sen parempaa selkoa saa, mutta paremmin hän viihtyy kuitenkin muualla kuin kotona, sen olen huomannut, mutta syytä en tiedä miksi.

VARRO. No sitähän minä juuri sinulle sanoin, että muualla sinä hääräät ja puuhaat ja olet ihmisiltä suosittu, mutta et kotonasi voi mitään toimittaa perhe-elämäsi parantamiseksi, joka kuitenkin olisi kaikista tärkein. Sinä näyt kyllä tietävän epäkohtia, mutta et kuitenkaan tiedä syitä, josta ne johtuvat. Minä luulen, suo anteeksi, että sinä itse et rakasta kotia etkä puolisoasi.

KAARLO. Luulo on tietysti vapaa, mutta erehdyt siinä kuitenkin. Vaikka tämä kotielämä ei tunnukkaan niin erittäin viehättävältä, täällä en juuri koskaan saa nähdä iloisia kasvoja paitsi silloin kuin pikku Kaarloni on terveempi hymyilee hän joskus minulle ja se antaa minulle rohkeutta toivomaan tulevaisuudessa onnellisempia aikoja. Minä ja vaimoni olemmekin yhdistyneet melkein kuin pakosta, avio-onnemme sen tähden on vähän heikon puolista, mutta onhan meillä pikku välittäjä, luotan siihen että hän saa meidät lähemmäksi toisiamme. Siksi rakastan vaimoani sen minkä voin, enkä halveksi häntä, vaikka ei hän voikkaan mieltäni noudattaa.

KAARLO. Sitä ei auta arvella mitenkään päin, me olemme vannoneet toinen toisellemme ikuista rakkautta papin edessä ja siitä ei enään pääse mihinkään. Vaikka ei meillä molemmilla olekkaan samoja mielipiteitä, olemme kuitenkin päättäneet kaikessa ystävyydessä mukautua toisillemme kelvollisiksi aviopuolisoiksi.

VARRO. Naisilla tavallisesti on omituisia oikkuja, joita ei aina voita yhdyselämälläkään; jos ei niihin mukaudu, niin onnellista elämää ei voi tulla kysymykseenkään. Sillä heillä on ulkoa päin vaikuttavia ystäviä niin paljon, jotka lörpötyksillään kumoavat järkevänkin miehen neuvot.

KAARLO. On kyllä, ja varsinkin nuo tädit. Jospa vaan voisin vapautua, edes vuodeksi, noista kirotuista sukulaisista.

VARRO. Apropos! luin sanomalehdestä, että Luopioon rakennettava uusi kirkko annetaan urakalle rakennettavaksi, voisithan koettaa, jos saisit sen sopivilla hinnoilla tehdäksesi, silloinhan sinulla olisi hyvä tilaisuus jättää nuo rakkaat sukulaisesi, edes vähäksi aikaa.

KAARLO. Elämä maalla on hänen mielestänsä samaa kuin kävellä sateisella säällä Arkaadian edustalla paljain jaloin, kuunnella ryssäin loilotusta ja hevosten hirnuntaa.

VARRO. Hyi Kaarlo, nyt olet liiaksi väärä vaimoasi kohtaan, ei hän kuitenkaan maalaiselämää siksi käsitä; ja Annan hänen sisarensa, tuon kelpo tytön te voisitte ottaa mukaan, silloin olisi teillä varmaankin hauskaa.

KAARLO. Siinä olet oikeassa. Anna on kelpo tyttö, niin ketterä, vaatimaton, järkevä ja viehättävä ja…

    Ajetaanpa pojat kyydillä
    Ja käydään kievarissa,
    Siell' on punssia pöydällä
    Ja viiniä pikarissa.

VARRO. Kuuletkos mitä Katri sanoo. Hän on oikeassa. (Laulaa Katrin kanssa) Siell' on punssia pöydällä ja viiniä pikarissa. Onko sulla punssia? No, no! Kunhan nyt edes sinun jääkellari-kaljaasi saisi.

VARRO. Ja sitte sikari palamaan ja lauletaan me niinkuin Katrikin, mieli hilpeäksi.

VARRO. No miksi olet niin totinen vaikka äsken laulelit? Anna hymyn leikitellä ruusuposkillasi.

KATRI. Kuin suru särkee sydäntä, syömähampaita kolottaa ja vuotuinen palkka on 96 markkaa, niin ei ole syytä nauruun.

KATRI. Minulla ei ole muuta iloa tässä elämässä, kuin käyttää
Neilikka-rohtoja ja kulkea vetolaastari lappu korvain takana (menee).

VARRO. Ha, ha, ha, no onhan se heikon puoleista huvia. (Ottaa lasin) No (laulaa) Maljamme veikkoset täytelkäämme j.n.e.

LIINA. Täytyi hänen hakea lohdutusta pullosta ja kumppanista. (Ivalla)
Sehän on luonnollista.

KAARLO (kiivaasti). Kyllä, täti, niistä saa usein enemmänkin kuin tarpeeksi.

VARRO. Jos nuo pullot häiritsevät, niin minä lohdutan, että ne sisältää vaan kaljaa. Jos minä taas annan aihetta eripuraisuuteen perheessä, niin olen pahoillani ja pyydän anteeksi. Niinhän se on, että mies naituaan tulee vieraaksi ystävillensä.

OORTTA. Siinä tapauksessa pitäisi teidän naida, herra tohtori, uudestaan. Se olisi parasta teille sekä ystävillenne.

VARRO. Jos vaan tietäisin häiritseväni ystävääni tahi hänen vaimoaan, niin menisin heti paikalla pois. Teidän käskystänne hyppään vaikka akkunasta, arvoisa rouva.

LIINA. Ei ole tarvis. Niin suuria vaatimuksia minulla ei ole. Olen täysin tyytyväinen jos menette ovesta!

VARRO. Tottelen paikalla käskyänne arvoisa rouva (menee. Kaarlo, pitkän silmäyksen heitettyään vaimollensa, seuraa vihaisena perässä.)

ANNA. Niin täti, nyt olet käyttäytynyt oikein järkevästi. Nyt menee huominen näytäntö myttyyn, sillä tämän jälkeen ei herra tohtori luonnollisesti tahdo näytellä osaansa.

ANNA. Nyt on parasta kirjoittaa peräytymiskirje kaikille vieraille, sillä äskeisen tapahtuman johdosta ei Kaarlo luultavasti tahdo ottaa vastaan vieraita huomenna.

OORTTA (ivalla). Et suinkaan, luonnollisesti tein sen minä. Minähän aina olen ilkeä ja epäkohtelias. Sinä sitä vastoin olet oikea laupeuden-enkeli, joka lentelee ympäri tilauskutsumisia kädessä ja lakritsirohtoja taskussa, ja olet itse hurskaus.

ANNA (keskeyttäen). Minusta olisi parempi että te, sen siaan kuin riitelette siitä, kuka häntä on loukannut, menisitte molemmat hänen luokseen pyytämään anteeksi. Jos kertomus tapauksesta pääsee kaupunkiin, antaa se aihetta juorupuheisiin.

LIINA. Hyvästi tädit (tädit menevät). Minä en välitä rahtuakaan koko näytännöstä.

ANNA. Se olikin vaan tekosyy jota käytin tätejä kohtaan. Minulla oli tärkeämpiä syitä. Ensiksi tuli tohtori loukatuksi ja toiseksi ei sinun ja miehesi välillä pidä olla eripuraisuutta. Moiset pienet kohtaukset voivat kyllä näyttää hyvin vähäpätöisiltä, mutta seuraukset voivat usein olla mitä kauheimmat.

LIINA. Mutta minä olen kyllästynyt tuohon tohtoriin. Hän juoksee täällä joka päivä, aivan kuin kävisi kosimassa.

LIINA. Joutavia; Kaarloa hän vaan etsii. He kuin ovat yhdessä, nauraa, laulaa ja laskee leikkiä Kaarlo, mutta kuin minä olen yksin hänen kanssaan, on hän niin järömäinen, istuu vaan työnsä ääressä. Olen varma siitä, että hän on kernaammin tohtorin seurassa kuin minun.

ANNA. Sinä olet siis mustasukkainen tohtorille. Ja siitä syystä ajoit hänen ulos. Ajatteles mitä seurauksia siitä voi olla.

ANNA. Niin, jos sinä et salli että miehesi kotonaan seurustelee ja juo lasin totia parhaan ystävänsä kanssa, niin…

ANNA. Sitä parempi, Siksipä sinulla ei olekkaan mitään syytä vihata hänen ystäväänsä. Ajatteles nyt, jos sinä laitat kotisi miehellesi vallan sietämättömäksi, niin se voi käydä niinkin, että miehesi mieltyy ravintola-elämään taas, niinkuin nuorena miehenä ollessaan. Nyt hän ei juo, mutta sinä, tietämättäsi, laitat hänestä juomarin.

LIINA. Siinä suhteessa olen levollinen. Kaarlo ei unohda koskaan hyvän puolison velvollisuuksia.

ANNA. Velvollisuuksia! Oletko varma siitä että itse olet aina täyttänyt hyvän vaimon velvollisuudet?

ANNA. Eikö miehesi hyvin usein työstä palattuaan saa olla tapaamatta kotona, muutakuin tuon jörön palvelustytön ja syödä huonosti valmistettua ruokaa yksinään ikävässä, tyhjässä ruokahuoneessa? Kuinka usein hän sentään istuu kotona työnsä ääressä, kuin sinä istut teaatterissa, soittajaisissa ja tuttaviesi luona; hänen ainoa huvinsa on: keskellä yötä lähteä hakemaan sinua kotia.

ANNA. Etkö luule, että hän monenakin iltana mieluummin istuisi kotonaan ja levähtäisi päivän töistä, jos sinä vaan tekisit kodin vähän hauskemmaksi hänelle. Mutta sinä et salli. Hänen täytyy seurata sinua tanssihuveihin, vaikka hän ei tanssikkaan. Luuletko häntä sen huvittavan, kuin sinä kiemailet herrojen kanssa ja miehellesi tuskin ehdit silmäystäkään antamaan? Ja entäs lapsen hoito sitte. Kaikki isät mieluummin soisivat että oma äiti hoiteleisi heidän lapsiaan, sillä vieras on aina vieras. Luulen että sinä vihaat lastasikin.

LIINA. Oi vaikene, vaikene jo, sinä olet oikeassa. Olen ollut liiaksi itsepäinen ja ajattelematon, Sinä olet aina niin viisas ja hyvä; neuvo mitä minun on nyt tekeminen?

ANNA. Sovi miehesi kanssa ja kirjoita tohtorille pari sanaa anteeksi anoen menettelyäsi.

ANNA (Katri vie puita oikialle, pysähtyy kuuntelemaan seuraavan repliikin ja menee sitte huomaamatta). Ei suinkaan. Et saa antaa kielevän ilkeän piian tietää että lähetät tohtorille hempeitä kirjeitä, hän voisi pahentaa maineesi. Kyllä minä jätän kirjeen hänen asuntonsa portinvartialle. Hyvästi (menee ulos).

KATRI (tulee ruokasalista). Vai kielevä ja ilkeä piika! Kiitoksia komplimangista neiti! Se kyllä pannaan muistiin. Vai niin, rouva lähettää tohtorille rakkauden kirjeitä! Senpätähden ei tohtori ole kahteen viikkoon koettanut suudella minua. Ja minä kuin luulin sen syyksi että käytin kresoottia hampaisiini.

KATRI. Neiti kai tietää, että rouva ja tohtori Varro ovat kirjeen vaihdossa? Neiti Anna on kirjeiden kuljettaja.

RIIKKA. Luulempa että olet hassu tyttö. Rouvahan äsken melkein ajamalla ajoi tohtorin ulos ovesta.

KATRI. Pelkkää ilveilyä neiti. Ettehän vaan uskoneekkaan hänen käyvän täällä jok'ikinen päivä mestarin tähden, pitäkää vaaria, nyt on rouva saanut mestarin menemään rakennuspaikalleen ja kymmenen minuutin perästä on tohtori täällä, voinpa vaikka vannoa.

RIIKKA. Sepä kummaa, etten sitä ennen ole huomannut. Nyt menen paikalla puhumaan tästä Kaarlolle. Mutta Herra sinua armahtakoon jos vaan valehtelet!

KATRI (nostaa kaksi sormea ylös). Valallani vakuutan että Anna neiti on parhallaan viemässä tohtorille hempeätä kirjettä, kuten hän sitä itse nimitti. Sitäpaitse sanoi Anna neiti, etten (näyttää rintaansa) minä saisi viedä kirjettä, koska se helposti voisi pahentaa rouvan maineen. Minä sattumalta vein puita ruokasaliin ja kuulin kaikki, he eivät huomanneet ensinkään minua.

RIIKKA. Voi minua poloista, mikähän tästäkin syntyy. (Töyttää ulos.
Tohtori tulee samalla, menevät jotenkin kovasti vastakkain.)

VARRO (tulee. Riikka menee ja vilkuu hyvin salaperäisesti. Katri irroittaa siteen poskiltaan, silittää hivuksiaan ja pyhkii suutaan). No Katri, mitenkä hampaan poltteen laita nyt on?

KATRI (hyvin kiemaillen). Kiitoksia kysymästä, kyllä minä nyt olen melkein terve. Olen lakannut jo käyttämästä kresoottia. (Pyhkii suutaan kiemaillen, suu ojennettuna tohtoriin.) Haluaako tohtori jotakin.

VARRO. Kyllä, kiitos. Tuo lasi vettä, juoksin niin nopiasti. (Katri menee hyvin nolona.) Tyttö näkyy alkavan hännitellä minua. Naiset ovat sentään hirveitä; jos heidän kanssaan vähänkään lasket leikkiä niin luulevat heti että olet korvia myöten rakastunut. Mikähän rouvan päähän pisti koska niin kiirellisesti kutsui vaikka äsken ajoi ulos?

VARRO. Mutta hyvä Katri, minä en todellakaan tiedä antaneeni sinulle mitään rakkauden todistusta.

KATRI. Vai ette! Voitteko kieltää lahjoittaneenne minulle kaksi kalleripilettiä ja pullon hammasrohtoja?

VARRO. Myönnän että tein ajattelemattomasti, mutta sitä en enää milloinkaan tee.

VARRO. Kas niin, nyt hän pyörtyy. Näkyy että on palvellut parempia ihmisiä. Hän käyttäytyy kuin vallasnainen. (Tarjoo vettä.) Juo vettä niin se menee ohitse.

KATRI. Niin, se oli vaan sellainen kohtaus, kuin rouvallakin on välistä.
(Alkaa hiipiä ovelle päin. Liina vilkaisee hyvin loukkaantuneena
Katriin.)

VARRO. Kohtasin sisarenne kadulla, ja hän antoi minulle tämän kirjeen; sen tähden riensin tänne, lausumaan teille sulimmat kiitokseni.

LIINA. Minun kiittää tulee että palasitte. Olen sydämmeni pohjasta katunut käytöstäni. Uskallanko toivoa että suotte minulle anteeksi.

KATRI. Voimani ovat niin lopussa että töin tuskin jaksan laahustaa itseäni seinästä kiinipitämällä. (Menee.)

LIINA. Nähkääs, herra tohtori, mieheni on viime aikoina aina ollut huonolla tuulella. Kuten tiedätte, tutustuimme me pelkästä sattumasta toisiimme, ja naidessaan minut oli hän jo melkein vanha nuorimies. Nyt pelkään että hän katuu naimistaan ja haluaa takaisin vapaasen nuorenmiehen elämään ja olen luullut että … että…

LIINA. Juuri niin, sen myönnän. Mutta nyt olen tullut toisiin mielipiteisiin, pelkään itse olevani syypää hänen huonolla tuulella olemiseensa. Olen pitänyt liian paljon huveista, ollut itsepäinen ja laiminlyönyt kotimme. Mutta tästedes tahdon koettaa tehdä parannuksen. Sanokaa herra tohtori, ettekö siis enää ole vihainen minulle? Oletteko antaneet anteeksi?

VARRO. Aikaa sitte. Mutta rangaistukseksi siitä että käskitte ulos ovesta, saatte pitää minut täällä koko illan.

LIINA. Tapahtukoon tahtonne. Mutta, suokaa anteeksi, minun pitäisi tänään vielä keriä villalankani.

LIINA. Saatte, kiitoksia, vaikka se on jotensakin vaarallinen toimi.
Onneksi olen naitu, joten vaara nyt ei voi tulla kysymykseenkään.

LIINA (asettaa langan tohtorin käsiin.) Niin (kerii) miehet eivät milloinkaan ole paremmin naisten vallassa kuin kerinpuina käytettäissä; silloin heidän kohtalonsa riippuu pienestä langasta. (Kerä putoaa, Varro ryömii perässä ja saatuaan sen kiini kurottaa polvillaan ollen Liinalle. Kaarlo tulee ja pysähtyy ovelle katsomaan.)

VARRO. Et suinkaan. (Nousee ylös.) Minä kyllä olin vaimosi edessä polvillaan, mutta ole sen puolesta levollinen, otin ylös vaan hänen lankakeränsä.

KAARLO. Kaikessa tapauksessa et sinä ole ensimäinen narri, jonka hän on pauloihinsa kietonut.

LIINA. Kaarlo! Minä käyttäydyin sopimattomasti tänään. Tohtori on jo antanut anteeksi; nyt et sinäkään saa olla suuttunut.

LIINA. Sinä et vielä ole sanonut, annatko anteeksi sen, että olin epäkohtelias herra Varrolle.

LIINA. Eikö sinulla ole enää yhtään ystävällistä sanaa minulle? Lupasithan kerran ettet olisi ankara, minäkuin olen niin nuori ja kokematon. (Menee pallin kanssa miehensä viereen.) Nyt olen ollut ilkeä ja pyydän sen vuoksi anteeksi, Saavathan lapset tavallisesti anteeksi vaikka olisivat kuinka pahoja.

RIIKKA (tulee). Kas kuinka kaunista. Siinä nyt molemmat lempiväiset istuvat avioliiton paratiisissa.

KAARLO (pisteliäästi). Niin täti. Käärme vaan puuttuu, jotta kohtaus olisi täydellinen.

    Vanhan maantien varrella kasvoi
    Tasalatva honka.
    Tokkohan sitä uskollista
    Ystävätä onkaan.

KAARLO. (On katsellut Liinan työtä.) Tuo tyttö on oikea hirviö! Jos häntä vaivaa hammastauti, niin kirkuu hän sen tähden, ja kuin hammastauti lakkaa niin hoilottelee hän rekiveisuja. No, eikö sekään nyt valmistu koskaan?

KAARLO. Teillä molemmilla näkyy olevan erinomainen halu häiritä minua aina työssäni.

LIINA (laskeutuu ales). Onhan sinullakin hauskempi katsella puhtaita, kuin likaisia uutimia. Muutoinkin tädit soimaavat sinua, että tupakoit liian paljon huoneessa, etkä muista uutimia ollenkaan.

KAARLO (On alkanut piirustamaan). Jaa, tänään niiltä riivatuilta ei kuitenkaan saane rauhassa olla.

RIIKKA (tullessaan). Tässä olemme nyt kaikki kolme, lapsukaiseni; mutta minä en voi olla kauan tällä kertaa. No onnea, onnea, kultaseni, elä kauan, kauan, niin että me saisimme iloita monta, monta kymmentä vuotta sinun hyvin voinnistasi, (taputtaa poskelle) sinä 21-vuotias kultalintunen.

OORTTA. Kaikkea mitä Jumala antaa voi, antakoon hän sinulle runsaalla kädellä.

LIISA. Jumala antakoon sinun edeskinpäin pysyä terveenä, lapseni, terveys on paras lahja, ja varjelkoon ettes vaan kuuroksi tule, niinkuin minä, tätiraukkasi. (Äänen muutos.) Ja nyt me autamme, missä suinkin voimme, ettet itse niin paljon tarvitse hääriä, nyt pitää sinun vähän levähtää, että voit olla, vieraitten aikana, hilpeällä mielellä.

OORTTA. Siinä tapauksessa vaan tahdon sanoa etten pane arvoa kahville enkä kahvijuoruille (vilkaisee Riikkaan) niinkuin muutamista ei voi sanoa. (Liisalle.) Istu nyt tähän nojatuoliin, niin Kaarlo hankkii sinulle sanomalehden.

KAARLO. Tässä on, täti, viimeinen numero, siinä kerrotaan kolmesta hirveästä murhasta ja yhdestä katuryöväyksestä, puhumattakaan parista itsemurhasta ja muutamista rautatie onnettomuuksista.

RIIKKA. Niin, mitäs minun piti sanomankaan? Oikein, nyt muistan: Ei suinkaan sinulla, Kaarlo, ole vanhaa saapasparia tahi kulunutta takkia antaa minulle?

OORTTA. Siinä teet hyvin kauniisti, erittäinkin kuin ei kukaan kanssaihminen vielä ole auttanut sinua.

RIIKKA. Meidän mielestämme olisi paras syntymäpäivälahja minkä Liinalle antaa voit, sininen silkkihame; sitä on hän jo kauan halunnut.

LIISA. Se on kertomus Pariisista. Kyllä minä luen sen. (Lukee.) Saint-Germainissa on nuori nainut mies hirttänyt itsensä, nuoralla, joka oli punottu vaimonsa pitsi koristeista. Ruumiin kädessä oli paperi, joka lähemmin tarkastettaissa huomattiin muotikauppiaan laskuksi.

OORTTA. Palatkaamme taas silkkihameeseen, sillä Liina tarvitsee sen välttämättömästi.

RIIKKA. Aivan oikein, sillä harmaata silkkihamettaan hän ei voi enää käyttää; se oli hänellä korkeakauluksisena teatterissa ja kaarelle leikattuna raittiudenystävien vuosijuhlassa ja pitsillä reunustettuna pakanalähetyksen myyjäisissä sekä viimein korkeaolkaisena neiti Petterssonin häissä. Ja jos sitä viellä joksikin muuttaa, niin alkavat ihmiset siitä puhumaan kaupungissa.

KAARLO. Voipi niin olla, mutta minulla ei ole varaa ostaa hänelle uutta, sillä koko ansioni menee talouteen.

OORTTA. Lorua ystäväiseni, lorua. Niinkauan kuin minä elän, ei hänen tarvitse olla…

KAARLO. … Ilman sinisiä silkkihameita, ei herran nimessä, ostakaa hänelle vaikka koko tusina, jos tahdotte. (Liina tulee.)

RIIKKA. Minä olen keksinyt jotakin oikein hauskaa. Kaikki ihmiset panevat nykyään toimeen seuranäytelmiä, sentähden olen minäkin miettinyt, suosiollisella avulla, esittää muutamia kohtauksia Macbethistä.

RIIKKA. Aatteles kuinka vaikea meidän oli saada Liisa oppimaan puhevaihtelot, hän kuin ei kuule mitään tavallista puhetta; mutta päähäni pisti hyvä keino, ja nyt hän jo osaa osansa. (Huutaa.) Liisa! me puhumme seuranäytelmästä. Mitä pitää sinun sanoa kuin lyön selkään?

RIIKKA. Nyt näet, että hän taitaa osansa. Mutta nyt täytyy minun viellä pikimältään pistäytyä kaupungilla. Ensin pitää käydä viemässä kaksi paria vanhoja saappaita ja pari uusia iltatutkistelemuksia köyhälle leskelle, jonka kaikki viisi lasta ovat lavantaudissa ja sitten on mentävä hengelliseen tee-kokoukseen, missä laadimme kutsumuksen arpajaisiin, jotka toimeenpannaan eläkerahaston perustamiseksi viralta pantuja sisäafrikan neekeriruhtinaita varten.

LIINA. Minä tulen mukana herkkumyymälään asti, jossa teen pieniä ostoksia illaksi, puen vaan kapan ylleni, tulkaa täti. (Menee.)

RIIKKA. Tst! Minä ostan sen ja lähetän Kaarlolle laskun, niin saa hän sen koreesti maksaa. No hyvästi, hyvästi niin kauaksi, kyllä minä kohta palajan. (Menee.)

OORTTA (Liisalle). Minä menen auttamaan Katria niinkauaksi kuin Liina tulee. (Menee.)

KAARLO. Mahdotonta on piirustaa tälläisessä metelissä, pääni on vallan pyörällä. Kaikkivaltias on varmaan niin säätänyt, että Liisa täti on kadottanut kuulonsa, muuten menettäisi hän varmaan sen pienenkin järjen mikä hänellä on, kuuntelemalla noitten toisten lörpötyksiä. Nuo sukulaiset, nuo sukulaiset, ottavat minulta hengen! (Vaipuu mietteisiin käsi poskella.)

    Nätti tyttö,
    Poikain tuttu,
    Vaik'ei iku oma.
    Huh heijaa vikuvalla,
    Vaik'ei iku oma.

VARRO (tulee ja kuin häntä ei huomata, lyö Kaarloa olalle). Hyvää päivää ystäväni. Varmaankin häiritsen sinua mietteissäsi. Arvattavasti uneksuit olevasi rakennushallituksen yliarkkitehti, tai muuta sellaista?

KAARLO. En niinkään. Minä uneksuin olevani Macbeth, Skottlannin kuningas, ja joka päivä eläväni ilossa ja riemussa, ja syöväni lämpöisiä nahkasaappaita ja kylmiä iltatutkistelemuksia, tuotuja jostain sisäafrikan herkkumyymälästä, kunnes eräissä syntymäpäiväkemuissa kaasin hengellistä teetä uudelle silkkihameelleni ja rangaistukseksi siitä saan elämän ikäni kuunnella rekihoilotuksia.

KAARLO. Ole huoletta, ei valtasuonessa ole mitään vikaa, mutta pää on vaan täynnä akkain lörpötyksiä. Jaha, no, koska sinä tulit niin voimmehan keskustella järkevämpiäkin asioita, mutta tässä emme saa rauhaa, se on varma; tuo on kyllä kuuro ja — sitäpaitsi näkyy nukkuvankin, mutta kyökissä on kaksi ja ainakin toista kaksi tulee kohta lisäsi vielä. Mennään tänne, ehkä täällä saa paremman rauhan. (Menevät.)

OORTTA (tuopi pesuastian ja rättiä sekä nipistää Liisaa käsivarresta ja huutaa). Liisa!

OORTTA (nauraen). Ehkä sekin, mutta ei vielä, minä olen nyt aluksi vaan kyökkipiikana, ja sinä saat ruveta akkunoita pesemään. (Menee.)

LIINA. (Annalle). Korjaa sinä nämät ostokset, minun täytyy viellä harjoitella unissakäymis-kohtausta. (Liina oikialle, Anna kyökkiin.)

OORTTA (tullessaan Katrille.) Kanna ne palmut nummelle, jotka olemme lainanneet puutarhurilta.

OORTTA. Siten, että perälle asetamme kolme joulukuusta ja öljypuun sekä palmun kummallekin puolelle, se tulee erinomaisen luonnolliseksi.

OORTTA. Herra Jumala, ethän saa roiskia vettä Kaarlon paperien päälle; odota, minä nostan paperit ja mustepullon ompelupöydälle siksi aikaa, (Nostaa.) Ai herranen aika kuin olin vallan unohtaa hyytelön. (Menee oikeanpuoleiselle ovelle.) Kaarlo! et saa sulkea makuuhuoneen akkunaa, hyytelö ei jäähdy. — — Ajaa partasi voit sentään.

LIINA (tulee kirja kädessä ja lukee). Täytyy koettaa, osaanko jo ulkoa unissakäymis-kohtauksen. — Helvetti on pimeä! — Hyi loordi, hyi! Sotamies — pelkuri? Miksi me pelkäisimme sen tulevan ilmi kuin ei kukaan ole kyllin mahtava vetämään meitä edesvastaukseen. Mutta kuka olisi uskonut tuossa vanhuksessa olevan niin paljon verta? — — Eisentaanilla oli vaimo; missä hän nyt on? Kuinka? Eivätkö nämät kädet siis milloinkaan tule puhtaiksi? — —

KATRI (kulkee huoneen läpi). Peskää ne viheriällä suovalla, rouva, niin minä aina teen kuin ovat hyvin likaiset. (Menee.)

KAARLO (tulee oikealta ja painaa nenäliinalla poskeansa). Niin on, tiedän sen kuin nyhdin kappaleen nahkaa leuastani. Riikka täti on näetkös leikannut sahramileipää partaveitselläni.

LIINA. Te vallan sekoititte minut. (Jatkaa.) Veren haju on viellä jäljellä täällä. Kaikki Araabian lemuavat savutusaineet eivät voisi puhdistaa tätä kätöstä, oh, oh, (menee ompelupöydän kanssa kumoon) oh!

KAARLO. Mutta mitä ihmeitä sinä nyt oikeastaan teet? Kaikki piirustukseni uivat nyt musteessa. Voisithan ystäväni pitää silmäsi auki.

LIINA. Herra Jumala! ethän tahtone, että pitäisin silmäni auki kuin olen laady Macbeth, joka käy unissaan?

KATRI. Enhän minäkään ole muuta kuin yksi ihminen kahden käden kanssa; enhän voi kumartua laattiaa pesemään silloin kuin seison palmut kädessä. (Menee.)

LIISA (tulee kasa talrikkia kädessä ja kuin näkee kaikki laattialla paperia kokoilemassa, aikoo mennä samaan kasaan, vaan kompastuu Kaarlon jalkaan ja pudottaa samassa osan talrikeista).

KAARLO. Heittäkää ne kaikki kerrassaan, niin tulee häviö pikemmin.
Parasta on tehdä tuska mahdollisimman lyhyeksi.

LIINA. Hän sanoi, että tädin pitäisi olla varovaisempi. — — Hyi Kaarlo, minä en tunne sinua enää samaksi ihmiseksi kuin ennen; viime aikoina olet muuttunut vallan toisenlaiseksi.

LIINA. Parempi olisi ollut kuin olisin saanut hukkua sillä kertaa kuin sinä hyppäsit meteen ja pelastit minun.

LIINA. Jo. Sitä laivamatkaa en voi koskaan unhoittaa, sillä tuon kylmän kylvyn jälkeen me kihl…

LIINA (samoin). On kyllä, minun täytyy itkeä, miettiessäni, että sinä sillä kertaa panit henkesi alttiiksi pelastaaksesi minut, ja nyt lopuksi otat minulta hengen kylmäkiskoisuudellasi. Sinä et minua enää yhtään rakasta.

KAARLO. Kuuleppas rakas ystäväni, minusta nähden pitäisi myöhempään illalla näytettäväin kohtausten riittää sinulle, jottei sinun tarvitse antaa mitään ylimääräistä näytäntöä, ennenkuin vieraat saapuvat. Mutta jos sentään aijot sen tehdä, niin saat tyytyä noihin katsojiin. Minä korjaan luuni (menee).

RIIKKA. Mikä hävyttömyys! Noihin, vai noihin! Ollaanko me vaan noita? Mitähän se oikein sillä tarkoitti? Mutta maltahan jahka huominen päivä valkenee, kyllä me sinun ripitämme, vai sillä lailla kohtelee hän vaimoaan, ja tätiään, jotka hänen parastansa aina katsomme. Mutta mennään nyt pukemaan pääharjoituksia varten. Kai tohtorikin on kohta täällä (huutaa Liisalle.) Tule pukemaan nyt, tohtori tulee kohta.

(Liina on itkeä nyyhkyttänyt koko ajan ja jää tyynyä vasten vielä tätien lähdettyäkin.)

VARRO (tulee. Liina nousee, koettaa salata kyyneleitä). Mitä nyt on tapahtunut?

LIINA. Te, herra tohtori, olette mieheni paras ystävä, teiltä ei minun siis tarvitse mitään salata. Kaarlo on ollut hyvin häijy minulle tänään, vaikka on syntymäpäiväni. Hän ei rakasta minua enää, muuten hän ei voisi olla niin julma. Minä olen varma siitä, että hän rakastaa toista.

VARRO. Ette suinkaan, hyvä rouva, luulen, että erehdytte. Tuota tunnetta ei voi sanoa rakkaudeksi. Kaarlo pitää häntä arvossa, ihailee hänen sulouttaan, viehättäväisyyttään ja hyviä ominaisuuksiaan, joita hän joka päivä on tilaisuudessa näkemään. Mutta, että Kaarlo rakastaisi häntä — — — se ei ole totta.

VARRO (itsekseen). Nytpä hairahduin. (Ääneen.) Mutta hyvä rouva, se ei ensinkään ollut aikomukseni.

(Tädit tulevat. Oortta, turkki nurin, päässä kultanen kruunu,
kädessä sauva ja toisessa omena.)

RIIKKA. Sinä, Oortta, olet vallan väärin käsittänyt osasi, Skottlannin kuningas Duncan ei suinkaan ole näyttänyt tuonlaiselta.

OORTTA. No olethan sinä käsittänyt oikein. Noita-akka on ihan varmaan ollut sinun näköisesi.

OORTTA. Riikka kokee vaan solvaista minua, herra tohtori. Onko teillä jotakin muistutettavaa pukuni suhteen? Tässä on valtion omena sekä valtikka, ja kärpän nahka vaippa. Se kyllä on vaan jäniksen-nahkainen, vaan niin kovin tarkka ei tarvis olla.

VARRO. Luonnollisesti ei, mutta luulin minä sentään teidän esiintyvän housuihin ja takkiin, eikä mustaan hameesen puettuna.

OORTTA. Hiljaa Riikka! Minä, Jumalan kiitos, ymmärrän kylliksi hyvin mikä on sopivaa. Minä en tahdo näytellä kuningas Duncania miehen vaatteissa. Ainoa seikka, josta en vielä ole selvillä, on: pitääkö minun tulla sisään syöden valtio-omena, sillä nämä suomalaiset omenat ovat hyvin happamia?

OORTTA. Te olette oikeassa, kyllä koetan. Mutta mikä Liinaa vaivaa?
Näytäthän niin onnettomalta lapseni.

LIINA. Minä vaan harjottelen rooliani. (Itkuansa pidellen.)
Eisentaanilla oli vaimo; missä hän nyt on?

RIIKKA. Hyvä, mainiosti näytelty. Nyt koetamme osaako Liisa vastaelmat.
(Nipistää häntä samalla.)

OORTTA. Mene sinä Riikka nyt kyökkiin, ruokia valmistamaan Katrin kanssa. Liisa saa lukea tässä niinkauan kuin minä annan puvun tohtorille. Muutaman tunnin perästä ovat vieraat jo täällä. (Menevät.)

LIINA (itsekseen). Mutta, kuka se nainen mahtaa olla jota Kaarlo rakastaa ja jonka hyvät ominaisuudet hänellä on tilaisuus joka päivä nähdä?

LIISA. Tämäpä vasta on hirveä kertomus. Aatteles, että eräs mies Itaaliassa on myrkyttänyt itsensä, sen tähden, että rakasti vaimonsa sisarta.

LIISA. Hän rakasti vaimonsa sisarta. Sen ilmoitti hän kirjeessä ja sitte otti hän arsenikkia. Vaimo on tullut mielipuoleksi ja käly on mennyt luostariin.

LIINA (itsekseen). Olisiko tuo viittaus minulle? Rakastaisiko Kaarlo Annaa? Olisiko Kaarlon ystävällisyys ja sydämmellinen hellyys häntä kohtaan muuta, kuin veljellistä rakkautta? — — —

LIISA. Tässä on myös hauska kertomus eräästä englantilaisesta, joka putosi korkealta tunturilta päänsä halki, mutta voi, asianhaaroihin katsoen, sangen hyvin. Luenko sen sinulle?

OORTTA (tulee Varron kanssa). Nyt ei ole enää aikaa lukemiseen, sinunkin pitää miettiä pukuasi. Tule nyt.

LIISA. Minulla on vaan eräs lapsenmurha lukematta, jahka sen lopetan, niin sitte tulen.

OORTTA. Ei semmoiseen nyt enää ole aikaa. (Vetää käsivarresta). Tule nyt vaan, niin puen sinunkin. (Menevät.)

VARRO. Jos te vaan voisitte taivuttaa miehenne muuttamaan maalle, edes vähäksi aikaa, jolloin teillä olisi paremmin aikaa seurustella miehenne kanssa, niin, minä ainakin luulen, että hän piankin unhottaisi sisarenne hyvät ominaisuudet, joita hän kunnioittaa ja ihailee; mitään syvällisempää rakkautta ei heidän välillään vielä ole, sen voin vakuuttaa, mutta täkäläisissä oloissa voi siitä ajanmittaan olla pahemmatkin seuraukset.

VARRO. Nyt te tuomitsette väärin. Annalla ei ole aavistustakaan miehenne onnettomasta suhteesta; Anna on viatoin.

LIINA. Teistä näyttävät kaikki asiat erinomaisen valoisilta, vaikka ne olisivat kuinka mustia. (Kaarlo tulee sisään vaan jää ovelle katsomaan, häntä ei huomata.) Kiitos ystävällisyydestänne, jos vaan voisin luottaa sanoihinne niin olisin onnellinen.

VARRO. Niinkuin tiedätte, puhun minä aina suoraan ja ilman verukkeita, luottakaa minuun. Jos vaan saatte miehenne muuttamaan maalle, niin tulette vielä onnelliseksi. Mutta ennen kaikkia, pitäkää kaikki vielä salassa, sillä hutiloiminen voi asian pilata.

LIINA. Kyllä kai minunkin on mentävä pukemaan. Tänä iltana ei ole muuta tekemistä kuin teeskennellä alusta loppuun; jospa se vaan onnistuisi. (Aikoo mennä kyökkiin vaan lähetystö tulee samalla.)

LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Me olemme saapuneet tänne rouvan syntymäpäivän johdosta, — niin, me olemme kauppaneuvos Sorokoskan työmiehiä — ja teidän miehenne on meidän mestarimme. — — — Ja — koska teillä on niin kunnon mies — niin — täytyyhän teidänkin olla — kunnon nainen — — —

LIINA. Onko mieheni lähettänyt teidät minua kiusaamaan, vai mitä te tahdotte?

LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Me tahdomme vaan toivottaa teille, kunnioitettava rouva, pitkää ikää — — ja kaikkein armollisimman siunausta koko elinaikananne — — —. Teidän miehenne on niin hyvä ja viisas — — ja se tulee siitä, kuin rouva on niin hyvä ja viisas — — sillä — — sillä ilman miestä ei vaimo — — tuota — — ilman vaimoa ei mies ole mikään, vaan kuin on sellainen vaimo elämän kumppanina kuin te, niin saa mies sydämmet puolellensa ja rouvallensa. Eläköön rakkaan mestarimme rouva, eläköön raittius, (kaikki) eläköön, eläköön, eläköön! (Menevät.)

VARRO. Ei suinkaan se mitään pilantekoa ollut, päinvastoin, se oli suuri kunnia saada koko lähetystön onnentoivotukset. (Nauraen.) Sen kyllä myönnän, ettei sanat olleet oikein sujuvia (totisena) mutta sydän kuitenkin tarkoitti hyvää ja sehän pääasia on.

VARRO. Vaimo parka, noin nuori ja kaunis, ja sentään onneton. Minun täytyy pelastaa hänet, mutta kuinka? Minä nain hänen sisarensa, jos vaan Anna siihen taipuu; tottahan silloin mustasukkaisuus loppuu.

KAARLO. Älä ole olevinasi niin viaton. Yhden asian tahdon vaan sanoa sinulle: Toissa päivänä ajoit sinä tohtorin ulos ovesta, vaan tänään teen sen minä, jos hän vaan tulee.

KAARLO. Jos sanon sinulle, että sattumalta pysähdyin ovelle eilen, kuuntelemaan sinun ja tohtorin keskustelua, niin luultavasti nyt ymmärrät?

KAARLO (ottaa povitaskustaan revolverin. Nauraen ilkeästi). Näetkös tätä kapinetta? Kaksi kertaa olen tavannut sinun ystävällisessä suhteessa tohtorin kanssa, ja kolmannen kerran lörpötti Riikka täti jostain rakkauden kirjeestä, jota silloin en edes viitsinyt sen tarkemmin kuunnella, mutta nyt huomaan, että sekin oli totta. Ja jos hänet vielä täällä tapaan, niin ammun ensin hänet ja sitte itseni. Nyt menen ulos hankkimaan vähän ampuma varoja. Eilen en tahtonut sanoa mitään, estääkseni skandaalia syntymästä vieraitten läsnä ollessa; ja kyllä hän saa olla rauhassa nytkin, jos vaan osaa pysyä täältä pois. Mutta, jos hän tänne tulee, niin olkoon varuillansa. Muuten kai se on parasta, että mietimme avioeroa. Moisten tapausten jälkeen on yhdyselämä sietämätöntä. (Menee ulos.)

LIINA. Avioeroa! Niin pitkälle on siis onneton himonsa saattanut hänet, ettei voi elää enään minun kanssani. Ja onko Annalla edes aavistustakaan hänen lemmestään? Miksi ei, ehkäpä hän vielä elähyttääkin sitä? Tätä kaikkea kauhistusta miettiessä menee pääni vallan sekaisin, kun en vaan tulisi hulluksi.

ANNA (tulee ulkoa). Terve sisko! (Ei saa vastausta). Mutta, mitä täällä on oikein tapahtunut? Onko teillä taaskin ollut kohtauksia?

ANNA. Rakas Liinaseni, uskoudu minulle, eihän kukaan ole lähempi auttamaan ja lohduttamaan, (aikoo halata) kuin oma sisaresi.

LIINA. Anna anteeksi, siskokulta, olen niin häijy ja katkera, mutta minä olen niin onneton, niin sanomattomasti onneton. (Syleilee rajusti Annaa ja menee itkien kiiruusti huoneeseensa.)

ANNA. Saman kysymyksen olen minäkin tehnyt, mutta turhaan. Pelkään hänen olevan kipeän enemmän sielun, kuin ruumiin puolesta. En enää tunne sisartani, hän on niin hermostunut ja herkkä ärtymään, ja samoin on miehensäkin laita. Pelkään, etteivät he elä oikein onnellisesti yhdessä ja kuitenkin tiedän, että he molemmat rakastavat toisiaan oikein sydämmestään. Ainoastaan pienet kohtaukset tekevät heidän elämänsä karvaaksi, ihan joutavat asiat. Liina on vähän ajattelematon, mutta olen varma siitä, että hän vielä parantaa itsensä, olen joskus puhellut hänen kanssaan, välistä oikein vakavista asioista, ja hän myöntää olevani oikeassa.

VARRO. Te olettekin niin hyvä ja järkevä. Ansaitsisi sitä mennä naimaan uudestaan jos saisi teidän kaltaisenne vaimon.

VARRO. Eikö? Neiti Anna! Minä vihaan verukkeita, enkä juuri osaa esiintyä huokaavana kosiana, sen vuoksi kysyn suoraan: tahdotteko tulla vaimoksi leskimiehelle? Päivä päivältä, on se käynyt selvemmäksi, että rakastan teitä, lemmin teitä, enemmän kuin ketään naista tähän asti, jos te vaan aina pysytte tuollaisena samana hyvänä Annana.

ANNA. No niin. Te olette puhuneet suoraan; en minäkään tahdo teeskennellä enkä vaatia ajatus aikaa, koska kysymys oli muka niin odottamaton y.m., sillä se ei olisi totta. Olen huomannut teidän pitävän minusta, ja miksikä sitä kieltäisin — — — minä pidän myöskin teistä. Eikä mikään ole minulle rakkaampaa, kuin teidän tulevan onnenne edistäminen, jos se vaan minusta riippuu.

VARRO (likistää rintaansa vasten). Kiitos, kiitos kelpo tyttöseni. Mutta eikö meidän nyt, kun olemme ajatelleet omaa onneamme, pitäisi vähän miettiä ystäviemmekin onnellisuutta. Minua surettaa nähdä heidän molempain kärsivän. Minusta olisi parasta jos he muuttaisivat vähäksi aikaa maalle.

VARRO. Katsoppas armaani, kuin sisaresi tulee erilleen näistä turhan päiväisistä huveista, voisi hän tehdä kodin miellyttävämmäksi. Ehkä Kaarlokin jättäisi sitte vähemmäksi nuo ijankaikkiset raittiuspuuhansa.

ANNA. Olet oikeassa, mitä edelliseen tulee ja tahdon esitellä sitä
Liinalle. Mutta mitä pahaa siinä on, jos Kaarlo harrastaa raittiutta?
Raittiudesta riippuu sentään osaksi koko kansamme onni ja saatpa nähdä,
että vuoden päästä olet sinäkin ehdottomasti raitis, saatpa nähdä.

VARRO. No, no, etköhän nyt sentään usko minusta liian hyvää? Eiköhän se sinuakin vähän harmittaisi, jos minä alkaisin kulkemaan kokouksesta kokoukseen ja yhdistyksestä yhdistykseen ja sinä vaan kotona tuudittelisit lasta.

ANNA. Hyi sinua! Ei ensinkään, minä vaan odottaisin kahta rakkaammin sinua kotona, kuin tietäisin, että käyt sotaa koko maailman vihollista vastaan ja minun kiitollisuuteni elähyttäisi vaan sinua raskaassa velvollisuudessasi. Mutta nyt menen minä esittelemään Liinalle — — —

VARRO. Ei, ei, salli se minun tehdä, luulen saavani hänet paremmin kuin sinä järki perusteita tottelemaan.

ANNA. Niin minäkin luulen. Hän oli niin kummallisen kiihkoisessa mielentilassa, että sysäsi minutkin pois, oikein raivoisalla kiivaudella, ja riensi huoneeseensa.

ANNA. Minä menen sillä välin kävelemään, kuin pidät hänelle nuhdesaarnan. Mutta, jos minä menisin Kaarlolle saarnaamaan, kai siitä olisi hänellekin hyötyä, ei suinkaan hänkään ole ihan viaton.

VARRO. Anna se kernaammin jäädä tekemättä siksi kuin olen puhunut sisaresi kanssa.

VARRO. Hyvästi armaani. (Saattaa ovelle, suutelevat. Koputtaa rouvan ovelle.) Rouva Kiipula, laskekaa sisälle, minulla on teille tärkeää puhuttavaa. Varro täällä on, tulkaa ulos silmänräpäykseksi niin kerron teille tärkeän uutisen.

LIINA (pelästyneenä tulee). Herra Jumala, tekö täällä tohtori! Minä pyydän menkää, jättäkää silmänräpäystäkään viipymättä tämä talo, muuten syöksette meidät kaikki onnettomuuteen. (Katsoo ikkunasta.)

VARRO. Onnettomuuteen? En suinkaan, päin vastoin kerron teille onnellisen tapahtuman. Sisarenne ja minä olemme kihloissa.

VARRO. Olemme, eikä tyttörukalla ole mitään aavistusta Kaarlon onnettomasta himosta. Jos teidän nyt vaan onnistuisi taivuttaa miehenne muuttamaan kaupungista, kävisi kaikki hyvin. Silloin voisitte olla vähän enemmän kotona ja, suokaa anteeksi, tehdä se vähän hupaisemmaksi miehellenne, jättää huvit ja seurustelut sukulaisten kanssa vähemmäksi, niin hän unohtaisi pian hullumaiset rakkauden houreensa.

LIINA. Ah, minä tekisin kernaasti kaikki mitä voisin, mutta se on jo myöhäistä. Hän on jo puhunut avioerosta ja sanonut ettei hän voi elää yhdessä kanssani.

LIINA. Niin, hän oli kuullut meidän keskustelumme eilen ja nyt on hän raivoissaan sentähden, että ilmaisitte hänen salaisuutensa. Hän kulkee ladattu revolveri taskussa ja on luvannut ampua ensin teidät ja sitte itsensä, jos vaan tapaa teidät täällä.

LIINA. Pelkään melkein ettei hänen laitansa ole oikein. Kaikessa tapauksessa ette saa ärsyttää häntä enään, sen vuoksi pyydän teitä menemään, ennenkuin hän tulee takaisin.

VARRO. Olkoon niin, ehkä se on järjellisintä, vaikka itse puolestani en häntä pelkää.

LIINA. Ei ainoastaan teidän tähtenne, vaan minun tähteni, hänen, meidän kaikkein tähtemme on se parasta. Menkää siis, niin teette kiltisti.

LIINA. Herra Jumala! olen unohtanut katsoa ikkunasta ulos! Nyt tuli hän jo portista sisään, ja nyt on hän jo portailla. Piiloutukaa, piiloutukaa, muuten tappaa hän meidät kaikki.

LIINA. Elkää, elkää, sieltä löytää hän teidät. Menkää ennen tämän tulenvarjostimen taakse, se on vanhanaikainen tarvekalu, jonka lainasimme Oortta tädiltä seuranäytelmää varten. Se on kyllin suuri kätkemään teidät.

LIINA. Ette. Uuni ei ole kuuma. Koko tuntiin ei sinne ole puita pantu.
Kiirehtikää vaan.

LIINA. Heti kun mieheni menee johonkin muuhun huoneeseen, pitää teidän ottaa tilaisuudesta vaari ja hiipiä ulos (ottaa koruompeluksen käteensä).

KAARLO. Kummallista, etten häntä kohdannut. Arvattavasti ei hänen tee mielensä tavata minua.

LIINA. Ei suinkaan, mielettömiä ihmisiä jotka kulkevat revolveri taskussa, ei ole niinkään hauska kohdata.

KAARLO. Mieletön, niin, olet oikeassa; mutta kuka on saattanut minut mielettömäksi? Voi Liina, Liina! Ettet ole välittänyt kodostasi, että olet pannut suuremman arvon turhanpäiväisille hameille ja sukulaistesi seuralle, sen voin antaa anteeksi. Mutta, että uskottomattomasti olet pettänyt minut, riistänyt minulta parhaan ystäväni, johon luotin kuin itseeni, kuin sinuun, sitä en milloinkaan anna anteeksi. Nyt ei ole minulla enää mitään, olen kadottanut kaikki mitä rakastin, vaimoni, sekä ainoan todellisen lapsuuden ystävän (itkee, puheen ajalla on Anna tullut sisälle ja mennyt tohtorin viittauksesta varjostimen taakse.)

LIINA. Uskottomasti pettänyt sinut? En koskaan ole rikkonut sinua vastaan, eikä ystäväsi myöskään; mutta sinä vihaat häntä sentähden, että hän on havainnut salaisuutesi ja ilmaissut mielettömän rakkautesi viattomaan sisareeni.

KAARLO. Minun rakkauteni sinun sisareesi? Nyt menee jo liian pitkälle. Jos luulet koristavasi luvattoman suhteesi tohtoriin, panettelemalla viatonta sisartasi, niin petyt Liinaseni.

LIINA. Joko olemme molemmat mielettömiä, tai on kaikki hirveää väärin käsitystä.

KAARLO. Minun puolestani se ei ole mikään väärin käsitys… Minä kyllä tunnen jutun rakkauden kirjeistä, ja olen omin silmin nähnyt.

LIINA. Vai niin, tuo viaton kirjelippuko kysymyksessä on? Salli minun selittää.

LIINA. Ja kuin minä olen todistanut olevani syytöin, niin on sinun vuorosi todistaa, oletko yhtä viaton.

LIINA. Kuule Kalle, kuuntele minua tyyneesti, ehkä koko tulevaisuutemme onni riippuu tästä selityksestä.

KAARLO. No selitä sitte. (Ovikello soi.) Nuo sukulaiset, nuo sukulaiset ottavat minulta hengen. (Tädit tulevat.)

RIIKKA. Tänään olemme päättäneet jäädä tänne puolipäiväksi ja syödä eilisten pitojen jäännökset. Tänäpaivänä annan köyhieni — — —

RIIKKA. Jollei kukaan vaivaisi kanssa ihmistään enemmän kuin minä — — —

OORTTA. Luonnollisesti olen se minä, joka en koskaan voi antaa ihmisten olla rauhassa, sano ajatuksesi suoraan Riikka. Olenhan minä jo tottunut sinun pistelypuheisiisi. Ohhoh kuinka teillä on kylmä.

RIIKKA. Totta kyllä, ei täällä ainakaan lämmin ole. Katri! — —
Tuleppas panemaan puita pesään.

KATRI. Voitte olla levollinen, että tulee tarpeeksi lämmin. (Menee
Kaarlon luo.) Ehkä herra on hyvä ja antaa rahaa kaaliksiin. (Rahoja
ottaissaan hiljemmin.) Tohtori on piilossa tulen varjostimen takana.
(Menee riemuiten.)

OORTTA. Lohdutamme itsemme sillä, että sinä puhut siihen siaan kaikkein edestä.

LIISA (on koko ajan lukenut nojatuolissa sanomalehtiä). On. Berliinissä on tapahtunut hirveä murha, eräs leipuri on paistanut vaimonsa rakastajan.

KAARLO (innostuneena). Lue, lue. (Pitää silmällä varjostinta ja vaimoaan sekä on hyvin levoton.)

LIISA (lukee). Berliinissä, erään suurimman kadun varrella, asui vanha leipuri, jonka nuori vaimo oli luvattomassa suhteessa erään sotilaan, miehensä ystävän kanssa. Eräänä sunnuntaina tapasivat nämä toisensa leipomahuoneessa. Kuin vaimo kuuli miehensä lähenevän, kätki hän rakastajansa leivinuuniin, vaimo ei tietänyt, että uuni oli lämmitetty ja kuin tuo onneton vaimo miehensä mentyä aukaisi uunin luukut, löysi hän kolme sokurikakkua ja armaan sotilaansa ruskeiksi paistuneina.

KAARLO (nauraa hyvin kamalasti). Sehän oli erinomaista, (Pitää yhä silmällä varjostinta.)

RIIKKA. Täällä haisee käry, tuli on varmaan tarttunut johonkin. (Alkaa etsiä hyvin kiiruusti. Tulenvarjostin kaatuu. Varro ja Anna tulevat esiin, kaikki kauhistuvat. Liina parkaisee ja vaipuu sohvalle melkein pyörryksiin.)

ANNA (tarkastaa hamettaan). Täältä se käry haisee, me molemmat olemme syttyneet tuleen. Mutta arvaahan sen, kuin sydämmessä on palava rakkaus ja selän takana kuumennettu uuni, voi todellakin tulla liian kuuma.

LIINA (puristaa innokkaasti miehensä kättä, melkein itkien). Kuin jäämme kahden kesken, niin annamme täydellisen selityksen toisillemme.

KAARLO. Ja sitte toivon, ettei meidän välillämme tapahdu useampia erehdyksiä.

RIIKKA. Mutta Anna! Mitä tämä merkitsee? Kuinka kehtaat sinä piiloutua naimattoman herran kanssa varjostimen taakse?

ANNA. Se merkitsee, että Varro ja minä tahdoimme antaa kihlauksemme tiedoksi oikein loistavalla tavalla. Samassa kuin tulenvarjostin kaatui, alotimme avioelämämme suuren draaman ensi näytöksen.

KAARLO. Avioliitto ei ole ensinkään draamallinen; se on vaan sarja kohtauksia.

KAARLO. — — Ja sukulaiset ja ystävät pitävät siitä huolen, ettei langasta solmuja puutu.

LIINA. Me molemmat muutamme maalle niin pian kuin mahdollista, eikö niin, Kaarlo?

KAARLO. Olkoon menneeksi, muutetaan vaan, ja tehdään avioliitomme suloiseksi luonnonlasten elämäksi.

RIIKKA. Minä pelkään, että tuo luonnonlasten tapainen elämä käy vähän pitkäksi ajan mittaan.

KAARLO. Ole levollinen täti; voimmehan silloin tällöin saada tilaisuuden pieniin kotoisiin kohtauksiin. Toivon teidän välistä tulevan luoksemme, näyttelemään vieraitten osaa.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SEKAVIA SOLMUJA: HUVINÄYTELMÄ 3:SSA NÄYTÖKSESSÄ ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Sekavia solmuja: Huvinäytelmä 3:ssa näytöksessä

SEKAVIA SOLMUJA

J. LAMBERG

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE