The Project Gutenberg eBook of Syteen taikka saveen Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä, by Santeri Alkio

IISAKKI PERÄKORPI, talollinen, leskimies, 60 vuoden ikäinen.
MIINA, hänen tyttärensä, 20 vuoden ikäinen.
JUHO, hänen poikansa, nuori talollinen.
RIIKA, Juhon vaimo.
LIISA, Peräkorven palveluspiika, 40 vuoden ikäinen.
KYLÄ-MAIJA, vanha akka.
TANAKKALA, vanhahko talollinen.
NIERULAINEN, vanhahko talollinen.

Näyttämö: Talonpoikaismalliin sisustettu kamari, perällä ja sivulla ovi. Huonekaluina muutamia tuoleja, pöytä, piironki ja sen päällä tualettipeili, arkku nurkassa j.n.e.

PERÄKORPI (noin 60-ikäinen, osittain paljaspäinen ukko, mustat housut ja aivina paita päällä. Paidan hihat ovat rikki. Istuu tuolilla, ajelee partaansa, tirkistellen kuvaansa kuvastimessa, joka on vastapäisellä tuolilla. Alkaa pyyhkiä rievulla leukaansa.) — Niin se näkyy olevan, että kun ihminen tulee vanhaksi niin ei enää kykene oikein kunnolla partaansa ajamaan… Kyllähän se muuten aina menisi, mutta kun kädet alkavat niin kovasti vapista ja naama vetäytyy ryppyihin (Katselee kuvaansa peilissä.) On sekin merkillinen Jumalan ihmetyö, että parta kasvaa niin kuin synti samalla, kuin päänlaki paljastumistaan paljastuu (Alkaa taas ajella partaansa.)

PERÄKORPI (Viskaa veitsen tuolille ja alkaa pyyhkiä leukaansa.) Äs … saamari, kun tein taas haavan! Onko minulle puhdas paita?

MIINA. Puhdas paita! Mitä te sillä nyt tekisitte, kun ette kotoa kuitenkaan mene minnekään?

PERÄKORPI. Kuka sen on sanonut etten minä mene minnekään? Sitä paitsi tapasi äitivainajasi joka sunnuntaiaamuna antaa puhtaan paidan, ja olivat ne silloin eheitäkin, liekö nyt yhtäkään.

MIINA. Tottahan laittoi puhtaita paitoja omalle miehellensä, että olisi sen saanut vähänkin ihmisten näköiseksi.

PERÄKORPI. Ihmisten näköiseksi! Sinun sanasi menevät liijan syvälle, kuule (Nousee.) Minä olen kuitenkin sinun isäsi, olin sitten kuinka vanha ja ruma tahansa (Nyrkkiä puiden:) Muista se: sinä perit kerran, jos elät, minun rumuutenikin, eikä vaan tavaroitani.

PERÄKORPI. Laita minulle puhdas paita!… Katso miten likainen ja rikkinäinen tämä on.

MIINA. Hyvä Jumala, minkälainen vanhus te olette! Silloin kuin lapsenne lähtee kirkkoon saadakseen sielullensa ravintoa, silloin teidän paatunut sydämmenne pakoittaa teitä nostamaan sodan paidoista. Jos te otatte omantuntonne päälle sen, että minä nyt alan paikata teidän paitojanne ja paikkaan koko kirkonajan, niin minä teen sen paikalla?

PERÄKORPI (Asettuen uudelleen parranajoasemaan ja nauraen pisteliäästi.) Jos minä näkisin sen ihmeen, että sinä paikkaisit minulle paidan, niin kyllä tohtisin sen synnin selkääni ottaa.

MIINA (Pettyneenä.) Sen minä kyllä uskon! (Juhlallisesti.) Älkää, isä rakas, olko niin mammonan orja. Teidänkin olisi jo aika sunnuntai-aamusin ajatella vahan muutakin kuin paitoja ja parran ajoa.

PERÄKORPI. Onhan se kristillisempää edes myöntää kuin olla aina vastaan niin kuin sinä.

PERÄKORPI. Saisit sinä… Ai perhana! … kun leikkasin taasen haavan (Pyyhkielee verta.) Siinä sinä kanssa palpotat koko päivän! Mene jo siitä tiehesi jos kerran menet.

PERÄKORPI (Katsahtaa taaksensa Miinan mentyä, heittää parranajon, nousee leukaansa pyyhkien.) Nyt minä tahdon akan vaikka mistä! Tuo tulee aina vaan yltäisemmäksi mitä enemmän häntä lahjon, silkkihuiveja ja musliineja ostelen. Jumalauta! mun pistää kovin vihakseni kun ei ole enää eheätä paitaa ottaa yllensä, vaikka tytär silkissä ja sametissa prameilee. Haukkuu vaan sitte silmät täyteen jos joskus jotain tekemään hänet vaadin, muutama kelvoton! (Miettii.) Mahtaisiko saada tuon piika-Liisan suostumaan? Hän on tosin vähän ruma ja hiukan hassahtava, mutta hyvä ja huolellinen työihminen niin että kyllä hän emännyyttä hoitamaan kelpaisi (Katsottuaan kuvaansa isossa peilissä. Huokaisten:) Kyllä en minäkään ole kaunis, eikä minullakaan liene enää valikoiman varaa, sillä nuoret ja koreat ne katsovat aina enempi naamaa kuin rahataskua… Se se oli saakelin hullua, etten jo kymmenen vuotta takaperin nainut silloista piikaani, vaan annoin muiden johtaa itseäni. Silloin oli vielä verevyyttä poskissani, tukkani oli kuin rohdin tortti ja — siinä tytössä olisi ollut emäntää joka taholle… (Sattuu katsahtamaan saappaisiinsa.) Saamari kun ovat nuo saappaatkin ravassa, täytyy niitäkin vähän mustata, jos tässä kosimaan pitää ruveta (Laittaa paperitukon johon tahrii pesästä nokea. Keskeyttäen saappaitten, mustaamisen:) Ja totta puhuen, kyllä Liisa ihmiseksi kelpaa, kun puetan hänet. Saateipa raha puutu. Jääköön Miina tästälähin vähemmälle ja syyttäköön itseänsä, kun ei vähääkään lapsen tavoin isäänsä kohtele. Hän on aina niin kun olisi paholaisen niellyt, Jumala paratkoon! Ja jos minulla on vielä elämänpäivä, niin ennen pitkää putoovat vaatteet riepuina päältäni (Vie tupaan parranajovehkeet.) Ei minun tarvinnut näitä tällaisia ennen kannella kun emäntä vainaja eli. (Istuu tupakoimaan.)

Mutta mitenkähän helkkarissa minä osaisin sille Liisalle asian puhua niin, ettei siinä kovin pitkiin juttuihin tarvitsisi ruveta? Hän on vähän yksinkertainen (Nousee, ottaa verkatakin naulalta, ja pannessaan sitä päälleen.) Panen tuon verkatakin päälleni, se kuitenkin antaa vanhallekin miehelle vähän paremman ja juhlallisemman ulkomuodon (Katsoo peiliin.) Noo, en minä vielä sentään niin kauhean vanhalle näytä! (Istuutuu.) Perhana tietää, olisiko parempi vihkaista asiasta Kylä-Maijalle, että se puhuisi Liisalle, vai puhunko itse ja nyt kohta?… Tässä todellakin tarvitsee rohkoryypyn, sillä asiata en enää lykkää, en! (Menee piirongin luo, ottaa sieltä pullon, josta ryyppää. Katsoo sitten ulos ikkunasta.) Kas, mutta tuollahan se Kylä-Maija meneekin, tpruu! (Hätäisesti liikkuen.) Huudankohan minä hänet tänne, vai annanko olla? Jos se nyt jää, niin se jää ainaiseksi, sillä minä olen, herra paratkoon, tällaisissa asioissa aika pelkopöksy… Jos vasikan nahatkin saan, niin enpä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään. Menköön syteen taikka saveen! (Kiirehtii ulos. Vähän ajan kuluttua palaa takaisin ja huutaa ovesta jälkeensä:) Tule tänne Maija!

KYLÄ-MAIJA (Astuu sisään reppuineen.) Kun oikein tuo isäntä vie mun kamariin. Voi juutas kun teillä on komea tuolettipeilikin!

KYLÄ-MAIJA. Jotta oikein käsketään istumaan. Voi paikkaa kun se isäntä on viimeaikoina kovin lihonut ja tullut pulskaksi. Oikeinpa mä nyt vasta silmäni avajan, kun on kohta niin iso vatsa kun Mikin-tuvan vaarilla. Te olette varmaankin ollut hyvin terve?

KYLÄ-MAIJA. Päällekin päin sen toki näkee. Ja mitäpä tarvitsee olla kipeä, enempää kuin laihakaan sellaisen, jolla on kyllä kädestälähtevää ja aitankatot notkuvat sian- ja lehmänreisien painosta. Lihovatpa ne köyhemmätkin! Tuokin Rantalaurilan Antti, sellainen kitukontti kun on ollut koko elämänsä ja nyt on lihonut ja paisunut kuin rovasti. Ja sillä on vielä velkaakin.

KYLÄ-MAIJA. Niin, kyllähän minä sen tiedän, ettei te kärsi ämmäin juoruja, te kun olette niin kovin siivo ja rehti. Mutta sanon minä sen vaikka kenelle, että velkainen talo se on Rantalaurila ja komeita vaan ollaan, tyttäretkin niin ylöllisesti, etteivät enää nenäänsä niistä ollenkaan paljain käsin, ei toki! Nenäliinat ja nästyykit pitää olla niin tryykätyt ja stärkätyt jotta….

PERÄKORPI. Tuota noin, niistäköön nyt nenänsä kuinka itse parhaaksi näkevät, mutta mulla oli aikomus sulle puhua…

KYLÄ-MAIJA. Noo, noo niin, puhukaa vain, ei suinkaan teillä olekaan paljon ketään, jolle puhuisi sydämensä kipuja, kun Miinakin on niin nuori ja emännän Jumala korjasi pois. Ja vaikka mä sen itse sanon, niin kyllä mulle sopii puhua ja uskoa asiansa, ne ovat mulla niin kuin haudassa, niin jus-tiin kun haudassa! Vaikka minua juoruämmäksi sanotaan, niin kyllä yksi on joka tietää!

PERÄKORPI (Itsekseen tuskaisena.) Perhana kun saisi suunvuoroa, että pääsis alkuun.

KYLÄ-MAIJA. Mulla on paljon sydänystäviä parempain ihmisten joukossa, oikein pitäjään komeimpia emäntiä ja on isäntiäkin, vaikka mä sen itse sanon. Köyhä minä olen ja kulkevainen, mutta on mulla, Jumalan kiitos, oma mökki päälläni enkä ole ikänä saanut penniäkään vaivaishoidosta. Ja jos minä kaikki sanon, kun kerran näin sattuu puheeksi tulemaan, niin olisin minä sen jälkeen, kun Mikkivainajasta leskeksi jäin, saanut montakin miestä, mutta Maija ei huoli kaikista vedentuomista. Kissa! Minä elän kunniallisena leskenä niin kun pyhä Paavali. Minä sanoin tässä tuonaan yhdellekin…

PERÄKORPI (Huutaen.) Ja minä sanon sinulle, jos kuulla maltat, että minäkin olen nyt aikonut ottaa akan.

KYLÄ-MAIJA (Innokkaasti:) Tekö? Oikeinko itsellenne? No mikä on sen onnellisen valitun nimi, joka saa (viittaa kädellään ympäri huonetta) nämät kaikki ja päässee tähän emännäksi lyllyttelemään? Voi juutas, vai jo te nyt viimeinkin… No kylläpä sille ihmiselle, joka pääsee kaiken tämän tavaran ja komeuden päälle, kylläpä sille, mä sanon, Jumalan siunaus vuotaa kuin viina leilistä, ha ha haa. Kuka se on, rakas lautamies?

KYLÄ-MAIJA. Noo, mitä sillä on väliä! Parempikin te olette kuin moni lautamies, paljonkin parempi kun esimerkiksi tuo Järvensivun lautamies, jolla on niin kauhea velka selässänsä. Kuinkahan ei teitä olekin pantu lautamieheksi? Eivät ne ole, raukat, ymmärtäneet (Käsiä yhteen lyöden.) Mutta taikkama! Teidän emäntä vainajan isä oli lautamies? Meikeinhän se on sama jos te olisitte: (Vakuuttavasti.) Minä sanon teitä lautamieheksi, vihastukaa jos tahdotte! Lautamies teistä kuitenkin tulee kun te olette niin viisas, ja rikas, ja pulska (Yhä enempi mielistellen:) Mutta mikä on sen kullannuppeloisen nimi, sen autuaan lapsen, joka pääsee näiden tavarain haltiaksi?

KYLÄ-MAIJA (Käsiä yhteen lyöden.) Mulle puhua!? Ettäkö minua? Eihän te leikkiä laske? Ei saa pilata köyhää! Meinaatteko oikein todella?

PERÄKORPI. Niin tuota, älä nyt huuda, minä arvelin vaan että sinä olisit tottunut —

KYLÄ-MAIJA. No niin! Kyllä minä sen sanon, vaikkapa kohta omalla, syntisellä suullani, että jos minä tulen teille emännäksi, niin heiluman täällä pitää joka paikka. Kamarin lattiankin minä pesen ja sen pitää kumaata niin kuin pukaali kun me molemmat yhdessä veisaamme sitä virttä, kuinka se nyt olikaan?… Maa … maa…

PERÄKORPI (Syrjään.) Nyt se vietävä luulee, että minä aijon emännäkseni häntä itseänsä! Mitähän lempoa tästä vielä tulee?

KYLÄ-MAIJA. Niin niin, näinpä se olikin (veisaten) Maa-aha-ha su-huur jaa-ha-ha-havaraa, jaa ka-haik se-hen ta-havaraa… ["Maa suur' ja avara ja kaikk' sen tavara."] Niin se oli. Eikös mulla ole vielä korea äänikin kun mä taidan niin kauniisti lurajuttaa? Eivät ne tämän aikaiset enää moni niin osaa, huutavat vaan ja mylvivät niin kun härät. Mutta voi paikkaa jos meistä tulis vielä pari! Kukas sitä olisi uskonut vielä äsken, kun minä tulin pitkin kylänraittia kantaen selässäni tuollaista rumaa reppua! Mutta niin muuttuu maailma. Kuka, kuka olisi äsken uskonut että Maijasta tulee yht'äkkiä morsian ja että täällä ruvetaan kullaksumaan, ihan niin kun pyykkiä vain, hi hi hii!…

KYLÄ-MAIJA. No se joutaa kyllä järveen, mutta annahan nyt, rakas yrkämies, mun vähän höhlytä enintä puhkuani menemään. Ymmärräthän sinä sen, rakas Iisakki-paappa, — vaikka et sinä siltä mikään paappa ole, sinä olet pulska ja fiini kun pesty variksen poika, mutta mä nyt vaan sanoin paapaksikin —

KYLÄ-MAIJA. No tuota, kyllä minä sen nyt olen tässä moni kertaan ajatellut pääni ympäri ja meinaan niin, että enköhän minä nyt sitte tule teille emännäksi. Kyllähän minä muutenkin elän, vaikka sen itse sanon, mutta kun tekin niin kipeästi tarvitsette emännän ja minä tässä olen joutilas, ja — kun tekin arvelette että minä olisin sopiva, niin mitä siinä on muuta kun… Mutta kuule, mitähän meidän pitää tehdä mun tupani kanssa, pitääkö sen myödä, vai annetaanko olla? Kuinka sinä sen parhaaksi ajattelet? Sinun tahtoasi tässä nyt noudattaa täytyy, sillä mies on vaimon pää.

PERÄKORPI. Koeta nyt, hyvä ihminen, pitää suusi kiini siunaaman aika, sinä olet aivan erehtynyt.

KYLÄ-MAIJA. Noo niin, et suinkaan sinä nyt vielä olekaan minun pääni, mutta siksi kuitenkin tulet.

KYLÄ-MAIJA. Tulet sinä, elä vanno väärin, se on synti. Vaikka kuinka ajattelisitkin tasavaltaa, niin ei se menesty! Miehellä pitää talossa olla ohjakset. Vaikka kyllä minäkin otan ohjakset kireelle siinä mikä minulle kuuluu. Kuule, minä olen tässä ajatellut, että niin tyyni ei me ikänä vie maitoa meijeriin ettei edes papinvoita saada omasta maidosta, ilman ostamatta…

PERÄKORPI (Nousee kiivaasti ja lyö jalkaa lattiaan.) Pane hiiteen nuo juttusi ja mene itse niin pitkälle kun maantietä riittää!

PERÄKORPI. Minähän, tuota, aijoin sinulle vaan kuppaamisesta puhua ja sinä nostat sellaisen riemun.

KYLÄ-MAIJA (Istuu äänetönnä tuijottaen lattiaan. Nousee sitten kiivaasti:) Sen minä sanon sinulle, muutama parkkiposki, klanipää, kahju, että vielä sinä tätä kadut! (Lyö jalkaa lattiaan.) Minä olen niin kunniallista sukua kuin sinäkin. Ei mun suvussani ole moneen miespolveen ollut huoria ei varkaita, ei edes valehtelijoita: Ja tuollaisen parkkiposkenko minä sitten ottaisin rikkaudelle, tuollaisen, jonka leukakin on kun hallavuoden varileivän puolikas ja jonka ensimmäinenkin emäntä kuoli niin että — Jumalako sen tietää kuinka kuoli. Vainaja tapasikin mulle vaivojansa valittaa ja sanoi aina, että kun hän joutui sellaisen romun kanssa naimisiin ja parempiakin olisi kyllä saanut. Tpyi! Häpeä silmät päästäsi! (Työntää oven auki ja huutaa siitä ulos:) Hoi ihmiset! Tulkaa hätään! Joutukaa rakkaat ystävät, kun tämä Peräkorven äijä hätyyttää täällä —

KYLÄ-MAIJA. — — hätyyttää, hätyyttää täällä yhtä (eteisestä) yhtä kunniallisen miehen kunniallista leskeä. Apua, apua, hoi, hoi! Tulkaa rakkaat ihmiset pelastamaan edes henkii-ii!

PERÄKORPI (Neuvotonna.) Voi repaletta kun huutaa. Minä senkin pöllö kun rupesin tuollaisen saatanan kanssa puhumaan ja luulin sitäkin ihmiseksi. Kylläpä tästä nyt tulee korea juttu.

PERÄKORPI (Ihastuneena.) No kuule hyvä ihminen, kun minä hullu kutsuin hänet tänne ja meinasin pyytää kuppaamaan, niin tämä tolvana joka ei ikänä malta kuulla niin kauan että hänelle asian selittäisi, alkoi luulla että minä pyysin häntä akakseni.

PERÄKORPI. Ja sitten rupesi juutas huutamaan niin kuin eläin, että minä muka häntä hätyytän. Voi jumalatonta ihmistä, minkälainen sappi ja sisu sillä on.

LIISA. No tietääkin sen. Mutta kuka isännän käski tuomaan Kylä-Maijan kamariin, kuka jo? Ha haa! Kuka käski! Minäkin nauran oikein koko suulla, ha haa, kuka käski!

PERÄKORPI. Ethän sinä uskone, että minä hänen kanssaan mitään vehkeilin?

PERÄKORPI. Vaikka olet oman kylän lapsia ja olet kaikki kuullut, kun tässä palvellutkin olet toista kymmentä vuotta.

PERÄKORPI (Hämillään, epävarmana.) Kuule Liisa, tuota, olis minulla sullen puhumista.

PERÄKORPI. Tuota … tuota .. (korvan taustaa kynsien) se olis sellaista asiaa, että…

PERÄKORPI. Niin että, etkö sinä rupeaisi tähän emännäksi kun … kun tunnet jo kaikki talon tavat ja lehmätkin jo tuntevat sinun, tuota —

LIISA (Iloisesti.) Herra hallitkoon! — mitä tuo isäntä nyt sanoo?…
Noo, kyllähän minä talon tavat tunnen ja lehmät kanssa, mutta.

LIISA. Niin mitäkö minä sanon? Voi mitä tuo isäntä nyt sanoi, olishan sillä nyt parempiakin kun tällaisia.

LIISA (Käsiänsä nyplien epävarman, vaan samalla tyytyväisen näköisenä.)
Voi kumminkin tuota isäntää?

LIISA. Mitähän Miinakin sanoisi jos te Liisaa hänelle äitipuoleksi… Voi juteri hallitkoon, isäntä, en minä uskalla (Vaipuvalla epätoivon äänellä:) Ja Korvalan Juho… (Itkuun pillahtaen.) Minä olen niin halpa ja köyhä, ei-eikä Ju-jumala ole edes ko-komiaa ul-ulkomuotoa an-antanut, y-hyy (Peittää kasvojaan esiliinalla.)

PERÄKORPI. Älä nyt, Liisa, saakeli tuota … älä nyt huuda. Kuultele nyt mitä sanon. Minä olen Juhollen maksanut äitinsä perinnön joka pennin ja Miinalle maksan sen vaikka tänä päivänä. Ei sinun niistä tarvitse välittää. Ja … ja tuota, (lyö kättä polveen) me laitamme itsemme komeiksi, Liisa!

LIISA (Hymyillen.) Tuota isäntää! Millä me komeiksi tulemme kun olemme jo niin vanhojakin.

PERÄKORPI. Vanhoja? (Hyppää ylös.) Katso nyt näytänkö minä enää niin vanhalta kun partani ajoin ja … ja kun mulle on verkamekko ja verkahousut? (Näyttelee itseään.)

LIISA (Katselee hymysuin Peräkorpea.) Kyliähän ne miehet aina kelpavat vanhastakin, mutta —

LIISA. Sitä vain, että ei vaimoväki niin kelpaa, vaikka on mulle ennenkin miestä kosittu.

PERÄKORPI. Älä joutavia, kun sinä mulle kelpaat, niin sillä hyvä. Ja eikä sun tarvitse pitää emäntävainajan vaatteitakaan, sellaisia, vanhan aikaisia, saat laittaa karttuunista ja musliinista (Näppiä lyöden.) Perhana ollen, sinusta tulee niin komea emäntä että… Ja minä laitan itselleni uudet trikoohousut ja mekon ja narusaappaat (näppiä lyöden) niin että —. Mutta sanoppa, ketä sinulle on kosittu?

LIISA. En viitsi sanoa sitä, ja muuten niin, eihän me niin komeasti, vanhat ihmiset?

LIISA. Mutta kyllä Miina ja Juho pitävät minua kuitenkin halpana ja katsovat ylön kun minä olen niin köyhä.

LIISA. Noo, kyllähän se nyt niin on taas, että, vaikka mä sen itse sanon, niin itse minä olen aina luttini pukenut omilla vaatteillani ja joka kevät minä olen tehnyt kolme paitaa ja kahdet puolivillaiset pukuvaatteet.

PERÄKORPI (Kopeloiden piirongilla.) No älä muuta kun ota pois kihlarahat. Tästä saat nyt vähän aluksi, että sopii laittaa mitä tahdot (Tarjoo setelitukkoa.)

LIISA (Epävarmana:) Voi rakas isäntä, kyllä minä ottaisin mutta … kyllä minä muuten mutta … en minä oikein tiedä… (Itkun ja naurun sekaisella äänellä). Kyllä minä vissiinkin taidan teitä rakastaa?

PERÄKORPI (Hämillään.) Rakastaa? (Kynsii korvallista.) Tuota, se nyt on sillä tavalla, että kyllä minä ainakin rakastan sinua ja tykkään… Ja kun ei minusta enää kukaan pidä mitään huolta ja kun minäkin tästä vanhenemistani vanhenen niin ajattelin, että jos sinä tulisit tähän emännäksi ja hoitaisit vähän minuakin (Liikutettuna.) Vaan kun sitä tullaan vanhaksi, niin ei enää rakasta omaiset ei vieraat.

LIISA. Kyllähän minä… Mutta kun on se Miinakin, jos pitää ruveta riitelemään ja —

PERÄKORPI. Minä olen isäntä meillä! Jos ei Miina ole ihmisten lailla, niin saa mennä tiehensä. Sinä saat avaimet ja emännyyden. Kyllä minä olen jo kärsinytkin. Katso, minkälainen pyhäpaita nytkin on päälläni. (Ottaa takin päältään ja näyttää paitaa.)

LIISA. Monta kertaa olen sanonut Miinalle, että kuinka sinä pidät tuosta isästäs niin huonon huolen ja paidoistakin on monta kertaa puhuttu.

PERÄKORPI. Liisa tietää kaikki ja tiedäthän sinä todistaa, etten minä ole kenellekään häjynkurinen?

PERÄKORPI. Ota nyt tämä kihlaraha, äläkä enää mieti. Sen rakkaudenkin kanssa on usein sillä tavalla, että se on paljasta hölynpölyä.

LIISA. Niin onkin, eikä se oikein kuuma rakkaus ole ikänä näyttänyt olevan hyvän edellä.

PERÄKORPI. Justiin niin kun sanot, kuumaa ja höyryävää. Tuos on, ota pois nuo rahat.

LIISA (Ottaa rahat, niiaa, kiertelee niitä tukulle kädessään ja on vaiti vähän aikaa. Sitten:) Voi paikkaa kuitenkin! Ettäkö minä olen nyt oikein morsian?

LIISA. Ja minä olen aina ajatellut etten minä ikänä ota miestä … mutta kun tuo isäntä niin tahtoo.

PERÄKORPI. Etkä sinä kauppaasi tule katumaan. Leipää sulla on nyt kuolinpäivääsi asti kun vaan äijästä pidät huolen.

LIISA. Parastani tahdon koettaa ja, Jumala tietää, etten minä aijo Miinaltakaan päätä haukata, (nyyhkien) en ikänä, jos ei vaan hän minulta ensin.

PERÄKORPI. Niin, mitä joutavia. Mutta eiköhän ole parasta että ilmoitamme aikomuksestamme naapureillekin jo tänä iltana?

PERÄKORPI. Saamari tuota, leikkiäkö me tässä laskimme? Laitetaan kahvia vaan ja minä sanon naapurin isännille.

LIISA. Kuinka te vaan tahdotte. Mutta nyt pitää minun jo mennä, kun kirkosta aletaan tulla (Aikoo lähteä.)

PERÄKORPI (Tarttuen käsivarteen. Hämillään:) Tuota, kun sinä nyt kerran olet mun kihlattu morsiameni, niin … ha, haa, minä meinaan sinua suudella.

LIISA. Ei? (Kiirehtien pois.) Hyvä isä, jos pyhävellipata olisi kiehunut maahan!

PERÄKORPI (Mielissään, käsiään hieroen.) Saamarin siivo ihminen! Mutta olisi se nyt saanut antaa… Noo, onhan se parempi näin, vanhokkojen ihmisten kesken (Nappia lyöden.) Vaan on minussa vielä jälellä entistä likkaa ja kuraassia! Ei sitä vain joka mies 60-ikäisenä noin vaan sieppaa akaksensa parhaassa ijässä olevaa ihmistä… Peijakas, kukahan se mahtaa olla, joka häntä on kosinut? Olis hauska tietää kuka sai vasikannahan… Kun eivät nyt vaan nuoremmat alkaisi ryntäilemään, kun kuulevat että minä, vanha mies olen iskenyt. Tosin hän on jo 40 ijässä, mutta jos joku saisi tuon Kylä-Maija ryökäleen asiamieheksensä niin se kiertää enkelinkin. (Päättävästi:) Kyllä minun pitää häntä vielä varoittaa. (Rientää aikeessa mennä ulos.)

PERÄKORPI (Säpsähtäen.) Kaa, kylläpä sieltä kirkosta nyt oli taas kiirettä kotiin.

MIINA (Käy katsomassa peiliin.) Mitähän tuo nyt on noin pyntännyt itsensä verkavaatteisiin? Jotain vehkeitä sillä mahtaa olla. Ja nuo ikuisessa ravassa olevat saapaskohjaleensakin oli mustannut noella. (Peilailee.) Mutta voi taivas kun minä olen nyt komea, kun tämä röijykin sopii niin hyvin, enkä minä siltä isottele (Käsiä yhteen lyöden.) Jos yksi tietäis, mitä minä nyt ajattelen!… Se on niin pulska poika, se Mäki-Matin Hemppa, ettei koko maailmassa ole yhtään muuta sinnepäinkään!… Ja minä tykkään siitä. — Voi jos joku olisi kuullut… Ainakin viisi kertaa se Hemppa katsoi minua kirkon käytävän ylitse —

KYLÄ-MAIJA. Päivää kultani. (Ottaa kiini Miinan molempiin käsiin.)
Kuule, mulla on kiirettä… Kun ei vaan isäsi tulisi tänne. (Nyyhkien.)
Kun se äsken aikoi ruveta täällä minua hätyyttämään, kunniallista
leskeä.

KYLÄ-MAIJA. Niin, mutta herra pelasti oman piikansa, enkeli seisoi sivullani välkkyvän miekan kanssa.

KYLÄ-MAIJA. Koska minä olen, lapsi, sulle narrannut? Mutta kuule nyt: Kun minä sitten hetken seisoin tuolla tallin nurkan takana, näin Liisan tulevan tänne kamariin. Minä kohta ajattelin, että ei suinkaan mulla nyt ole niin kiirettä. Ja mitäs ollakaan, hyvä lapsi, minä hiplasin itseni tuonne ikkunan taakse… Mutta voi hyvä lapsi, kun mun polttaa kovin rintojani, anna, kultani, yksi pikkuinen ryyppy, pikkuruinen vaan.

KYLÄ-MAIJA (Ryyppää.) Hoh siunatkoon, kun se jumalan vilja on vanhalle kovin hyvää. (Osoittaa vatsaansa.) Tuolla se nyt menee kierrellen joka mutkan ja kipristelee niin makeasti ja mukavasti kun ennen nuoruuden aikana oman kullan laulu. Mutta anna, kullannuppuni, yksi korppu, mä haukkaan tuonne sydänalustaani.

KYLÄ-MAIJA (Syö.) Kuule, Liisa oli toista tuntia isäs kanssa täällä kamarissa.

KYLÄ-MAIJA. Kysy tunnoltasi. Kyllä minä tiedän paljonkin, mutta minä en sano, mun tapani ei ole juoruta, vaikka ihmiset niin sanovat… Kuule, onko sulla yhtään makkaroita tuvassa? Anna kultani yksi.

KYLÄ-MAIJA. Ei ilkiä! Minä olen kunniallinen leski, enkä puhukaan sellaista. Mutta kysy isältäsi ja Liisalta.

MIINA. Ettehän te vaan narraa? Minä en usko Liisasta mitään pahaa, enkä isästänikään.

KYLÄ-MAIJA. Jälestäpäinhän näet. Mutta muista mun sanoneeni: Liisasta saat sinä äitipuolen.

KYLÄ-MAIJA. Pidä silmäsi auki, sanon minä. Mutt nyt minun täytyy mennä, kultuni, ennen kuin isäsi tulee. Annas nyt, piikuni, se makkara.

KYLÄ-MAIJA. Kiitos, jäskosthon. Voi kun on korea makkara, niin kuin pakarin rinkeli! (Panee makkaran nyyttiinsä.) Hyvästi lapseni. Vielä Maija on se akka, että se toimittaa sulle hyvän miehen, minä lupasin sen jo äitivainajallesi kun sinä olit pieni pipara, juokseva mukula. Ja minä en syö sanaani. Mutta kun ei tahdo olla oikein kyllä rikkaita, pulskia ja hyviä…

KYLÄ-MAIJA. Joutavia! Älä huoli, kyllä minä tiedän. Sulle ei ole kyllä hyviä tässä pitäjäässä.

KYLÄ-MAIJA. Ei muuta kuin koko maailma, ihan koko maailma! Kaikki pojat lentävät sun perässäsi niin kun kärpäset. Mutta muista mun sanani: älä ota köyhiä, kun rikkaitakin kyllä saat. Hyh … kun pelästyin! Isäs tulee. Hyvästi lapsi! (Menee vikkelästi pois.)

MIINA (Vetää oven kiini.) Tuon lörpötyksiä ei saisi koskaan uskoa, mutta jotain vehkeitä niillä sentään saattaa olla. (Miettii, purskahtaa nauramaan.) Mutta kyllä se nyt olisi todellakin hullua, jos ne yhteen menoa ajattelisivat, Liisa ja isä, Liisakin melkein narrattava… Ja sellainen äitipuoli ja emäntäkö tässä sitten määräisi? (Nyrkkiä puiden:) Ei ikänä! Älä nuolase Liisa, ennen kuin tipahtaa. (Kävelee ikään kuin sattumalta peilin luo, johon jää katsomaan.) Se Kylä-Maija sanoi että kaikki lentävät mun perässäni. Olenkohan minä nätti? Tykkääköhän Hemppa minusta? Jos se vaan tykkäisi, niin (tanssien) tral … lall … laa… Mutta minäpä kysyn sitä juttua Liisalta ja varjele sitä, jos se tähän äitipuoleksi kurkottelee. (Poistuu sivuovesta.)

MIINA. Mitä! Älä kieräile. Kumma että kehtaatkin. Ei pidä nuolaista, ennen kuin tipahtaa. (Nyrkkiä puiden.) Siihen on, kuule, vielä pitkä aika, ennen kuin tuollainen tähän emännäksi pääsee.

LIISA. Älä nyt ole niin tomerana, ei täällä mitään pahaa puhuttu enkä … minä olisi tahtonut, mutta isäsi se tahtoi.

LIISA. Se sanoi että.. Vaan mitähän tuosta … niin se vaan sanoi, että minä olisin tähän sopiva emännäksi, kun lehmätkin jo hyvin tuntevat mun ja… (Nyyhkien:) Ja kyllä mä sen tiedän sanoa vissiin, etten minä sulle ainakaan olisi ilkeä, niinhän olet ollut tähänkin asti kuin oma lapseni.

LIISA (Itkien:) Niin mutta kun köyhää katsotaan ylön joka paikassa, ja vaikka kuinka koettaisi olla mielillä, niin ei koskaan ole hyvä… Jos minä olisin isällesi kieltänyt, olisi pian minut pois ajanut … ja nyt sinä tulet niskaan. (Itkee.) Eikä näin puolivuodessa kukaan piikaakaan tarvitse.

LIISA. Kyllähän tässä sitten on maantie edessä. (Itkien.) Voi sitä köyhän lasta!

MIINA (Nauraa.) Ei sinun tarvitse lähteä mihinkään, kyllä sinä piikana tässä saat olla, kun vaan lupaat ettet enää ala äitipuoleksi pyrkiä.

LIISA. Minä en ole ikänä riitaa haastanut, enkä tahdo tähän tuppautua, vaikka, kun se isäsi puhui päivällä siitä asiasta, niin minä ajattelin että, jos et sinä olisi vastaan, niin kyllähän tämä mulle hyvä paikka olisi. Enkä minä sitä millään pahalla tarkoittanut.

MIINA. Sovitaan pois nyt ja sano isälle, ettet sinä huolikaan hänestä.
Sanotko?

MIINA. Ettehän te voisi kuitenkaan rakastaakaan toisianne, vanhoja ihmisiä kumpanenkin?

LIISA. Niin, mutta olkoon nyt, kun sinä niin tahdot. Minä haen lutista ne sinulle.

MIINA. Vai jo kihlarahoja… Ne saat pitää Liisa, eli anna isälle jos tahdot.

MIINA. Pidä vaan. Älä anna isälle, kyllä sillä rahaa on. Mutta lupaa nyt, ettet anna hänen enää yli puhua itseäsi.

MIINA. Pihaan ajettiin hevosella. Ota nyt Liisa ja siisti vähän tätä kamaria, jos tulee vieraita, minä menen ja pidän heitä ulkona niin kauan. (Menee.)

LIISA (Siistien huonetta vähän aikaa äänettömänä.) Siihen levisi sekin morsianna olo kuin voi lämpimän leivän päältä! Mutta kuka mun käski ruveta kurottelemaan komeain joukkoon… Siivoa sitte vaan huoneita ja tee puhdasta kun rikkaat rypevät ja sulhasia odottavat… Melkeinpä minulta tulee itku… Mutta jos ne antavat minun pitää edes sen kolmekymmentä markkaa, niin taitaapa sitä Jumala Liisasta huolen pitää tästä lähin niin kun tähänkin asti. (Poistun sivuovesta.)

JUHO. Eihän sitä nyt itkemään ainakaan sovi ruveta silloin kun on toivossa saada äitipuolen ja häät.

MIINA. Käy istumaan Riika. Ei minua paljon naurata, siliä ei se ole vieläkään niin varmaa vaikka asiasta tulisi tosi.

JUHO. Noo, annahan tulla, kyllähän sinä äitipuolen tarvitset, sellainen harakka.

RIIKA. Mutta sitä minäkin ihmettelen että vaari tuohon Liisaan hyvänsä katsoi, olisihan niitä nyt muitakin ollut.

JUHO. Taidat sinä olla paha isälle ja palvella häntä huonosti, kun sellaisiin puuhiin ryhtyy.

JUHO. Tapaa isä valittaa, että sinä olet niin tottelematon ja härkäpäinen.

JUHO. Joskopahan olisi narria, mutta pelkään vaan että sinussa on ollut suurin syy siihen, että isä akanottoa ajettelee.

MIINA (Itkussa suin.) Mennään tuonne ylikamariin, niin saadaan oikein rauhassa puhua.

PERÄKORPI. Tulkaa, tulkaa vaan sisään miehet, tässä taitaa tulla pienet juhlat.

NIERULAINEN. Mitä hiivattia täällä nyt sitten juhlitaan? Ethän sinä vaan ole akan touhuihin ruvennut?

PERÄKORPI. Saat sanoa minulle nyt sen vanhan sananlaskun, että "suden koira vanhanakin."

NIERULAINEN. Se on oikein! Akaton mies ei kelpaa mihinkään, sen täytyy lukea mukulain joukkoon. Mutta sano jo kenestä sinä teet emännän?

TANAKKALA. Vai olet sinäkin ruvennut hulluttelemaan, vanha, vakava mies. Enpä minä olisi uskonut.

NIERULAINEN. Mitä hulluja se haastelee tämä Tanakkala! Ottaisi itsekin uuden emännän kun vaan saisi. Mutta siitä ei huoli muut jos Kylä-Maija, ha haa. Jos minulta vaan emäntä kuolis, niin kohta ottaisin uuden.

NIERULAINEN. Saisin minä paremmin kun sinä. Sinä olet sellainen tuppisuu, ettei sinulta tulisi kosituksikaan. Toista se on minun.

PERÄKORPI. Kuka sitä kihlajaisiinsa huonoja sikareita … ei niitä aina vietetä.

TANAKKALA. Mä vieläkin sanon, että, voi lempo kun olet hullu, vanha, ikäloppu mies.

NIERULAINEN. Saapa nähdä vaan kun Peräkorpi nyt ensin näyttää hyvää esimerkkiä. Mutta sano jo kuka morsian on?

PERÄKORPI. Eihän se mitään erinomaisia voi olla näin vanhalle… Tämä se on vaan, tämä oma piika, Liisa.

NIERULAINEN. Soo, vai Liisa. Noo, mitähän ne valikoimalla paranevat.
Valikoitsijan käteen jäävät usein luut ja niin sen käy tämän
Tanakkalankin.

PERÄKORPI. Sitäpä olen tässä katunut. Mutta enhän minä vieläkään niin kovin vanhalle näytä, näin pyhäpukeissa?

NIERULAINEN (Nauraen.) Minä taisin väärin tehdä kun sulhasmiestä vanhaksi sanoin. Mutta totta puhuen, kun minä oikein katson, niin sinä näytätkin nuoremmalta nyt, noin putsattuna.

TANAKKALA. Anna nyt tuon narrata itseäsi. Ruma sinä olet, sun naamasikin on kun vanha kropsu.

TANAKKALA. Niin ja se on totta puhetta. Sinä, haudan partaalla kääkyttelevä äijä, mitä lempoa sinä teet akalla? Siitä saat jokapäiväisen ristin taloosi.

PERÄKORPI. En minä sitä usko. Liisa on vakava ja nöyräluontoinen ihminen ja talon tavoille jo tottunut.

PERÄKORPI. Katsokoon itsellensä Tanakkalakin akan aikanaan (Ottaa kaapista pullon ja laseja, kaataa ryypyt.) Tulkaa, naapurit, ottamaan ryypyt suihin.

NIERULAINEN. Kyllä minun pitää ruveta katselemaan emäntää tälle
Tanakkalallekin.

TANAKKALA. Vanhanaikaista on jo tämä ryyppääminenkin. Olisi vanhoille miehille viisaampaa ruveta raittiiksi, kuin hullutella akanoton puuhissa.

NIERULAINEN (Suuttuen.) Isosta juoposta? Olenko minä jolloinkin sinun tielläsi maannut?

TANAKKALA. Noo, kelpaahan se. Mutta monasti olen jo ajatellut heittää pois koko ryyppäämisen.

TANAKKALA. Niinpä ei sitä ole tullut tehdyksi. Mutta olkoon sillään nyt se juttu. Mitä sanovat sinun lapsesi, Peräkorpi?

PERÄKORPI. Noo tuota … se nyt on sillä tavalla, tuota… En minä ole heidän kanssansa vielä oikein puhunutkaan.

PERÄKORPI. Niin noh, heidän ei tule mitään. Talo on omani, Miinalle maksan rahat vaikka paikalla, Juho on saanut osansa.

NIERULAINEN. Niin, mitä siihen mukulain tulee. Itsellensä tämä vaimon ottaa.

TANAKKALA (Päätä ravistaen.) Vaikka kohtakin, mutta kotirauha siinä särkyy.

PERÄKORPI. Minä olen jo niin kauan saanut olla kaikkea huolen pitoa vailla että… Ei kukaan enää välitä minusta, ei kukaan tottele, niin pidetään minua kuin ruotiäijää… Minä olen niin tuskastunut että … kun vanhalla ijällään pitää olla ja elää kun kerjäläinen, vaikka talo on kun linna… Minä olen niin suuttunut päiviini että … akan minä otan, menköön syteen taikka saveen, sen huonommaksi ei minun elämäni taida tulla.

NIERULAINEN. Eikä se pitkistä miettimisistä paranekaan. Mutta asiasta toiseen. Kuinka sinun varsasi on kasvanut, Peräkorpi?

NIERULAINEN. Et sinä osaa sytyttää. Pure enempi pois päästä, niin savu kulkee paremmin. (Menevät peräovesta.)

MIINA. Jos hän kertoo aikeistaan noille miehille, niin Nierulainen sen juoksettaa heti ympäri maailman!

JUHO. Totta puhuen minä vähän pelkään, että tässä on kierroksessa jotain. Saapa nähdä luopuuko Liisa niinkään vähällä toiveistaan.

JUHO. Minä menen puhuttelemaan isää kahteen käteen, ennen kuin se ehtii enempää ryypätä. Peijakkaan äijä, kun tässä alkaa hullutella. (Menee.)

RIIKA (Siirtää tuolinsa Miinaa vastapäätä, ottaa lämpimästi käsistä kiini.) Voi Miina kun minun on paha olla!

RIIKA. Niin, mutta mitä varten pitää lasten ja isän välisuhde olla sellainen? Miksi et sinä Miina rakasta isääsi?

MIINA. Hyvä ihminen… (Itkuun pillahtaen:) Kun hän on niin ilkeä ja aina härnää ja…

RIIKA. Isäsi on vanha, mutta ilkeä ei hän ole… Minulla on ollut isä ja isäpuoli, (liikutettuna) ja minä tiedän minkälaista on ilkeys.

RIIKA. Nyt ja usein jälestäpäinkin. Rehellinen, lapsellinen nöyrtyminen vanhempain ihmisten edessä, voi, sinä et usko, miten hyvää se tekee nuorelle sydämmelle!

MIINA. Kyllä minä uskon, mutta kun ei isä koskaan neuvo minua, eikä kukaan ole neuvonut, isäkin pistelee ja haukkuu vaan.

MIINA. Ne tulevat nyt, mennään tupaan, Riika. (Nousevat, panevat kädet toistensa vyötäsille.)

RIIKA. Minun äitini sanantapa on aina, että lapsen nöyryys on alkutie elämän onneen. (Innostuneena.) Ja … ja kuule, etkö sinäkin pidä minun äidistäni?

MIINA (Liikutettuna.) Mutta sellaista äitiä kuin sinulla, ei olekaan kuin yhdellä tuhannesta. (Menevät sivuovesta.)

NIERULAINEN. Mitä varten, kun on kerran käsketty, niin juodaan nyt nämä kemut. Ei näitä enää toiste tule.

TANAKKALA. Täällä on ilkeä olla… Saisi sovitella asiansa omain mukulainsa kanssa.

NIERULAINEN. Älä joutavia ujostele. Ja ollaanhan tässä nyt niin tuttuja, että saadaan vähän naapurille nauraakin, jos naurun asiaa tulee.

NIERULAINEN. Se on oikein, ajelkaa niin kauan kun eivät lapset peräänne paru.

NIERULAINEN. Tuollapa tulee se nuori emäntä. (Menee Riikaa kättelemään.) Päivää. Minä täällä Juholle sanon, että ajelkaa niin kauan kun eivät mukulat perään paru.

PERÄKORPI (Tulee sivuovesta, astuu pahantuulen näköisenä näyttämön etualalle. Raapii korvallistaan. Syrjään.) Saamari! (Keskustelu ei enää ota sujuakseen. Kaikki, paitsi Peräkorpi, istuutuvat, joku ryähtelee. Äänettömyyttä.) Saamari tuota…

PERÄKORPI. No tuota … en minä mitään… Pankaa siitä uudet sikarit palamaan.

NIERULAINEN. Mikä äijän päähän lie mennyt? Ei tässä ole vielä ryypättykään paljoa.

NIERULAINEN. Joo, kuollen koira tapansa heittää, mutta ei paha koira kuoltuansakaan.

PERÄKORPI ja TANAKKALA (Tulevat. Peräkorpi istun pöydän luo, käsi poskella. Äänettömyyttä.)

NIERULAINEN. Noo, Peräkorpi, mitä sinä nyt murehdit? (Nauraen:) Ota vaan itsellesi emäntä ilman epäilemättä. Eivät taida vielä nämä nuoret tietääkään, että isänne meinaa —

NIERULAINEN. Vaiti? No puhu itse, kun tässä istutaan suut tukossa aivan kuin hautajaisissa.

TANAKKALA. Se on useinkin lasten vika kun vanhat äijät tuolla ijällä alkavat akanottoa puuhata.

TANAKKALA. Sinun. Olet varmaankin pitänyt isästäsi hyvin huonoa huolta ja aivan vaan itseäsi hoitanut.

MIINA. Kyllä hänestä huolta pidetty on, mutta eihän sitä, vanhaa miestä tarvitse hoitaa kuin pikku lasta.

TANAKKALA. Minä en tiedä, vaan tapa yleisesti on sellainen, etteivät tyttäret välitä mitään isäinsä vaatteistakaan ennen kuin viimeinen paita repaleina päältä putoaa.

PERÄKORPI (Nousee. Puhuu pahoitetulla äänellä.) Se nyt oli sellaista että … kun minä tässä olen tullut vuosi vuodelta Miinankin silmissä hylyksi, niin minä ajattelin, että, jos ottaisi itsellensä jonkullaisen emännän, sellaisen kun saa… Saateipa vanhoilla ole enää valikoiman varaa… Meinasin että se sitten edes vähän pitäisi minusta huolta kun vanhenen.

NIERULAINEN. Kyllä se oikea meininki oli. Ja kohtahan sen Miinankin tie vie nuorempain miesten paitojen paikkuriksi.

PERÄKORPI. Ei suinkaan se Liisa komea ole, eikä korkeata sukua, eikä rikas, mutta mitäpä niistäkään on hyötyä, jos ei ole sopua ja rauhaa.

PERÄKORPI (Liikutettuna.) Kun Miina voisikin minua vähän paremmin kärsiä ja pitäisi vähänkään parempaa huolta tarpeistani, niin en suinkaan minä tällaisia olisi ruvennut ajattelemaankaan, vanhalla ijälläni.

TANAKKALA. Eikä kukaan järkevä ihminen saata sanoa tätä sinun naimapuuhaasi muuksi kuin hulluudeksi. Saatpa nähdä, että ennen pitkää kiität meitä siitä, että estämme sinua sitä tekemästä. Liisa on kyllä hyvä piika ja osaa hoitaa karjaa ja hänen köyhyytensä ei ole mikään vika. Mutta kun itsekin ehdit asiata oikein ajatella, niin tulet kyllä ymmärtämään, ettei hän sinulle vaimoksi sovi eikä kelpaa täyttämään sinun emäntävainajasi paikkaa.

TANAKKALA. Kun te vaan Miinan kanssa teette keskinäisen kotirauhan, sovitte kahden puolen ja lakkaatte hammastamasta ja rupeette rakastamaan toisianne niin kuin kristittyjen tulee ja sopii, niin teidän on parhain olla niin kuin nyt olette.

RIIKA (Miinalle syrjässä, työntäen häntä isänsä luo.) Mene ja ota isäsi kaulaan.

MIINA (Menee itkien isänsä luo ja panee käsivartensa hänen kaulaansa.)
Jos isä antaa anteeksi, niin minä koetan tulla paremmaksi.

PERÄKORPI (Liikutettuna.) On poikani, se on totta! Kirouksella minä olen teitä molempia monta sataa kertaa opettanut ja monta kertaa on minun omatuntoni jo ennen siitä soimannut. Antakaa anteeksi, lapset. Minä olen paatunut ihminen.

RIIKA. Mutta me nuoret, tehdään nyt oikein pyhä lupaus, että me yhdessä panemme kaikki voimamme liikkeelle, sulostuttaaksemme isän vanhuuden päiviä.

PERÄKORPI (Pyyhkien takin helmalla silmiään.) Minua hävettää teidän edessänne. Kun Jumala oliskin sallinut äitinne elää, en minäkään olisi joutunut tällaisiin hullutuksiin.

RIIKA. Tuo Liisa tänne kahville muitten joukkoon. Ei hän ole mitään häpeäntöitä tehnyt.

PERÄKORPI. Ei yhtään häpeäntöitä, sen uskallan vannoa. Liisa on siivo ihminen ja talomme vanha, uskollinen palvelija. Ja jos ei teillä ole mitään sitä vastaan, niin panen hänelle tämän päivän muistoksi sata markkaa säästöpankkiin.

TANAKKALA. Minun, joka tässä olen tahtomattani joutunut näiden tapausten todistajaksi, täytyy, vaikka ei tapani ole imarrella, sanoa, että paljon minä olen nähnyt huonompia ihmisiä.

NIERULAINEN. Sanoit minun sanani, Tanakkala. Minä pidän noista nuorista, vaikka eivät antaneetkaan isänsä emäntää ottaa.

RIIKA. Ja nyt, kun nämät vanhat meitä nuoria näin kiittelevät, niin meidän asiamme on muistaa äsken tekemämme lupaus: teossa ja toimessa näyttää, että vielä vuosien päästä tuon tunnustuksen ansaitsemme.

MIINA (Syleillen Riikaa.) Auta, Riika, sinäkin minua pitämään lupaustani Jumalan avulla.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SYTEEN TAIKKA SAVEEN ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

The Project Gutenberg eBook of Syteen taikka saveen

SYTEEN TAIKKA SAVEEN

SANTERI ALKIO

HENKILÖT:

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE