The Project Gutenberg eBook of Valtioviisas kannunvalaja: Viisinäytöksinen komedia, by Ludvig Holberg

Herman Bremeniläinen, kannunvalaja.
Geske, hänen vaimonsa.
Engelke, heidän tyttärensä.
Antonius, pyöräntekijä, Engelken kosija.
Henrik, kannunvalajansälli.
Anneke, palvelustyttö.
Poika.
Toinen poika.
Gert, turkkuri, |
Frans, veitsiseppä, | Collegium politicumin jäseniä.
Siivert, tullivartija |
Jens, oluenlaskija,
_Riku, harjantekijä.
Sanderus |
_Abrahams, | vale-raatiherroja.
Kristoffer, |
Jaakko, | heidän palvelijoitaan.
Kaksi lakeijaa.
Eräs palvelustyttö.
Rouva Abrahams, |
Rouva Sanderus, | luuloteltuja henkilöitä.
Kolmas raattherranrouva, |
Arianke, sepänvaimo.
Kaksi asianajajaa, |
Eräs mies, | luuloteltuja henkilöitä.
Eräs akka, |
Petteri, kannunvalajansälli.
Hatuntekijäin ammatinvanhin, |
Ammatinvanhimman vastapuoli, | luuloteltuja henkilöitä.
Lakeija.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

ANTONIUS. Sydämeni on ihan kurkussa, sillä minun täytyy puhutella mestari Hermania ja pyytää vaimokseni hänen tytärtänsä, jonka kanssa jo kauan olen ollut salakihloissa. Kaksi kertaa olen jo ollut kosintamatkalla, mutta olen aina kääntynyt takaisin. Tekisinpä nytkin samoin, jollei hävettäisi ja jollen pelkäisi saavani toria äidiltäni. Arkuus on minussa luonnonvika, jota ei ole helppo voittaa. Joka kerta kun aion kolkuttaa oveen, on ihan kuin joku pidättäisi kättäni. Mutta, hei, Antonius, reipas mieli on puoli ruokaa; ei auta, tehtävä mikä tehtävä. Minun täytyy ensin hiukan siistiä asuani, sillä sanotaan, että mestari Herman on käynyt hiukan koppavaksi viime aikoina. (Hän riisuu kaulahuivinsa ja sitoo sen uudestaan, ottaa kamman taskustaan ja sukii tukkaansa, harjaa kenkiään.) Luulenpa, että minä nyt olen mukiinmenevä; nyt minun täytyy koputtaa. No, niin totta kuin olen rehellinen mies, tuntuu taas ihan kuin joku pidättäisi kättäni. Hei, kuraasia vaan, Antonius! Tiedänhän, ettet mitään pahaa ole tehnyt. Eikähän tuosta sen hullumpaa tule kuin rukkaset.

TOINEN KOHTAUS.

HENRIK (syöden voileipää). Servitöör, mestari Antonius! Ketä tahdotte tavata?

HENRIK. Kyllä maar, hän on vihdoin viimeinkin yksin, mutta hän istuu lukemassa.

HENRIK. Jos tulisi sellainen asetus, että _Herculus_romaania käytettäisiin postillana, niin luulenpa, että hän voisi saarnatakin, kun niiksi tulisi.

HENRIK. Huomatkaa se, että isännälläni on kaksi ammattia: hän on sekä kannunvalaja että politikoitsija.

HENRIK. Saman huomion mekin olemme tehneet, sillä jos hän tekee jonkin työn, mikä harvoin tapahtuu, niin se näyttää niin valtioviisaalta, että meidän on se uudestaan valettava. Mutta jos tahdotte häntä muuten tavata, niin menkää vierastupaan.

ANTONIUS. Minulla on tärkeä asia, Henrik, sillä, näin meidän kesken puhuen, minä aion pyytää vaimokseni hänen tytärtään, jonka kanssa jo kauan olen ollut kihloissa.

HENRIK. Se on, totta vieköön, tärkeä asia, se. Mutta kuulkaas, mestari Antonius. Älkää panko pahaksenne, jos varoitan teitä yhdestä seikasta: jos tahdotte asianne luonnistuvan, niin punnitkaa sanojanne ja puhukaa sirosti ja sulavasti, sillä hän on viime aikoma käynyt helkkarin konstikkaaksi.

ANTONIUS. Ei, siitä ei tule mitään, Henrik! Olen suora ja rehellinen käsityöläinen enkä ole oppinut puhumaan koplimankeja. Sanon suoraan muitta mutkitta, että minä rakastan hänen tytärtänsä ja pyydän häntä vaimokseni.

HENRIK. Ette muuta? No siinä tapauksessa saatte leikata kurkkuni tuosta poikki, jos saatte hänen tyttärensä. Teidän tulee aloittaa puheenne vähintäänkin tällä tavalla: "Kuten" tahi: "koska". Muistakaa, mestari Antonius, että olette tekemisissä oppineen miehen kanssa, joka yöt päivät lukee poliittisia kirjoja, niin että pää käy pyörälle. Paras syy, mikä hänellä moneen aikaan on ollut ripittää kotiväkeään, on se, että me kaikki mukamas olemme aika moukkia, erittäinkin juuri minä, jota hän ei tule lähellekään sanomatta: senkin siivoton roikale! Viime viikolla piti hänen kaiken penteleen mahdilla saada muori käymään laahushameessa, mutta muoripa teki tenän, sillä hän on jumalinen, vanhan kansan vaimoihminen; ennen hän antaisi henkensä kuin luopuisi lyhyestä röijystään. Mestari hautoo päässään piru ties mitä, totelkaa siis minun neuvoani, jos mielitte, että kosimispuuhanne onnistuu.

KOLMAS KOHTAUS.

HENRIK (yksin). Pahin pula kosiessa on keksiä oikea puheen alku. Kuljin kerran itsekin riiariretkillä, mutta kahteen viikkoon en keksinyt mitä piti sanoa. Tiesin kyllä, että puheen piti alkaa sanoilla kuten tai koska; mutta siinä oli se paha niksi, etten keksinyt muita sanoja tälle koskalle jatkoksi. Sentähden en viitsinyt itseäni enää kiusata, vaan kävin Jaakko koulumestarilta ostamassa kosimakaavan. Se maksoi mulle kahdeksan killinkiä, sen hän ottaa kappaleelta, mutta minun kävi helkkarin hassusti, sillä juuri kun pääsin keskelle puhetta, unohdin lopun enkä kehdannut ottaa paperia taskustani. Sekä ennen että jälkeen olin osannut sen puheen rikusta rikkuun niinkuin isämeitäni, mutta kun minun todenteolla piti sitä käyttää, meni se minulta umpilukkoon. Se kuului näin: "Nöyrimmästi tervehtäen ilmoitan, että minä Henrik Andersen vakaasta aikomuksesta, halusta ja mielestä olen tullut antamaan teille tiedoksi, etten minä enemmän kuin muutkaan ole puusta enkä kivestä, ja niinkuin kaikki maailmassa tuntee itse tykönään rakkautta, yksin puhumattomat elukatkin, niin olen minä Jumalan avulla ja kaikessa kunniallisuudessa tullut liian halpa-arvoisena pyytämään ja rukoilemaan teitä sydämeni ikivalituksi." Jos kuka antaa minulle kahdeksan killinkiä, niin minä kyllä luovutan puheen. Sen se rehellisesti maksaa, sillä panen pääni panttiin, että se, jolla on sellaiset sanat kielellä, voi saada minkä kunnon miehen tyttären tahansa. — Mutta kas tuolta tulee isäntä, minun täytyy livistää tieheni.

NELJÄS KOHTAUS.

HERMAN. Lausun kiitokseni, herra Antonius, hyvästä tarjouksestanne; te olette siistin ja näppärän näköinen mies, ja luulen kyllä, että te pitäisitte tyttärestäni hyvän huolen. Mutta minä tahtoisin kernaasti vävypojakseni sellaisen, joka on tutkinut politiikkaa.

ANTONIUS. Mutta, rakas herra Herman Bremeniläinen, eihän sillä voi elättää vaimoa ja lapsia.

HERMAN. Eikö voi? Luuletteko, että minä aion kuolla kannunvalajana? Saattepa nähdä, ennenkuin on puoli vuotta kulunut. Minä toivon, että minut vaaditaan rupeamaan raadin jäseneksi, kun olen saanut luetuksi "Euroopan airuen" päästä päähän. "Poliittisen iltapakinan" minä jo osaan kuin viisi sormeani, mutta se ei vielä riitä. Pahus vieköön tekijän, hän olisi saanut kirjoittaa siitä hiukan laajemman. Tunnette kai sen kirjan?

HERMAN. No sitten minä lainaan teille omani, se on yhtä hyvä kuin se on pieni. Koko minun politiikkani pohjana on se kirja ynnä Hercules ja Herculiscus.

HERMAN. Niin, totta kyllä, olisipa vain koko maailma täynnä sellaisia romaaneja. Olin toissa päivänä eräässä paikassa, missä muuan ylhäinen henkilö kuiskasi korvaani: "Joka sen kirjan on ymmärryksellä lukenut, kykenee suurimpiinkin virkatoimiin, vaikkapa hallitsemaan kokonaista valtakuntaa."

ANTONIUS. Niinpä niin, jos minä rupean lukemaan, laiminlyön minä siten ammattini.

HERMAN. Minä sanon teille, hyvä herra, en aio enää kauan olla kannunvalajan virassa. Minun olisi jo aikoja sitten pitänyt se hylätä, sillä sadat kunnon miehet tässä kaupungissa ovat sanoneet minulle: "Herman Bremeniläinen, teistä pitäisi tulla jotain muuta." Vast'ikään toissa päivänä eräskin pormestari laski suustaan raadissa nämä sanat: "Herman Bremeniläinen kelpaisi muuksikin kuin kannunvalajaksi, sillä hänellä on päässä sitä, mitä monelta meistä itse tässä raadissa puuttuu." Siitä voitte päättää, etten minä kuole kannunvalajana. Siksi tahdon mielelläni saada sellaisen vävypojan, joka harrastaa valtioasioita, ja minä toivon, että me, sekä hän että minä, ajan tullen pääsemme raatiin. Jos nyt tahdotte ruveta lukemaan "Poliittista iltapakinaa", niin minä kuulustelen teitä joka lauantai-ilta, kuinka pitkälle olette edistynyt.

ANTONIUS. Ei, totta totisesti, sitä en tahdo! Minä olen liian vanha käymään uudestaan koulua.

VIIDES KOHTAUS.

GESKE. Minun mieheni laita on vallan kamalasti; hän ei ole siunaaman aikaa sisällä pitämässä työstään huolta. Antaisinpa hyvää hyvemmät, jos tietäisin, missä hän oikein retkittelee. Mutta kas, herra Antonius, täällä te vain yksin käyskentelette, ettekö tule sisään?

ANTONIUS. Teidän miehenne on saanut poliittisia päähänpistoja ja hautoo nyt pormestaria povessaan. Hän kohauttaa olkapäitään käsityöläisille kuten minulle ja meikäläisille, hän luulottelee olevansa viisaampi kuin itse notarius politikus.

GESKE. Mitä te välitätte tuosta hupsusta ja narrista. Minä luulen, että hänestä tulee pikemmin kerjäläinen kuin pormestari. Rakas Antonius! Älkää välittäkö hänestä älkääkä antako sen hyvän suosionne haihtua, jota tunnette minun tytärtäni kohtaan.

ANTONIUS. Mestari Herman vannoo, ettei hänen tytärtänsä saa kukaan muu kuin politikoitsija.

GESKE. Niinkö sanoi? Ennen minä väännän tytöltä niskat nurin kuin annan hänet politikoitsijalle. Ennen vanhaanhan sanottiin veijareita politikoitsijoiksi.

ANTONIUS. En minäkään pyri sellaiseksi, minä tahdon elättää itseni rehellisenä pyöräntekijänä. Sillä ammatilla isäni ansaitsi leipänsä, ja minä toivon, että se elättää minutkin. Mutta kas, tuolta tulee poika, varmaankin tahtoo teitä tavata.

POIKA. Rouva lähetti kysymään, onko vati valmis, jonka hän tilasi jo kolme viikkoa sitten; tuon tuostakin olemme tiedustelleet, mutta saaneet vain tyhjiä lupauksia.

GESKE. Sano, poikani, rouvallesi, ettei hän panisi pahakseen, kyllä se varmaan huomenna on valmis.

TOINEN POIKA. Tulin vielä kerran kysymään, valmistuvatko ne talrikit milloinkaan. Ne olisi jo ehtinyt tehdä ja kuluttaa moneen kertaan siitä päivin, kun me kävimme ne tilaamassa. Meidän muori vannoi, ettei hän hevillä enää tule teiltä mitään tilaamaan.

GESKE. Kuules, hyvä poika, kun te vasta tilaatte jotakin, niin tilatkaa minulta. Mieheni käy välisti metsässä sikoja paimentamassa, niin ettei maksa vaivaa mennä hänelle puhumaan. Usko minua, talrikit valmistuvat lauantaiksi. Hyvästi. — Tästä näette, rakas Antonius, miten meidän talossa eletään. Mieheni huolimattomuuden tähden me menetämme tilauksen toisensa jälkeen.

GESKE. Harvoin, ja kun hän on kotona, rakentaa hän ilmalinnoja, niin ettei hän voi ajatella mitään työtä. Minä en vaadi häneltä enää mitään muuta kuin että hän pitäisi työväkeä silmällä, sillä jos hän itse tekee jonkin työn, saavat oppipojat tehdä sen uudestaan. Kas tuossa on Henrik, hän voi todistaa sanani tosiksi.

KUUDES KOHTAUS.

HENRIK. Muori, ulkona on mies, hän vaatii maksua niistä kahdeksasta tynnyristä hiiliä, jotka saimme eilen.

GESKE. Mistä minä ne rahat hankin? Hän saa odottaa, kunnes mieheni tulee kotiin. Etkö sinä tiedä sanoa, missä minun mieheni oleskelee päivällä?

HENRIK. Joka päivä pidetään, nähkääs, semmoinen collegium, se on nimeltään collegium polemiticum, johon kokoontuu kaksitoista henkilöä juttelemaan valtioasioista.

HENRIK. Vuoroin toisen, vuoroin toisen luona, tänään älkää vain sanoko minun sanoneeni — se pidetään täällä meillä.

GESKE. Haha, nyt minä ymmärrän, miksi hän pyysi minua menemään vieraisille Arianken, sepänvaimon luo.

HENRIK. Voihan muori mennä ulos, mutta tulla takaisin tunnin päästä ja yllättää heidät yht'äkkiä. Eilen pidettiin samainen collegium Jens oluenlaskijan luona, siellä minä näin niiden kaikkien istuvan pöydän ääressä, ja meidän mestari istui pöydän päässä.

HENRIK. Tunsin kyllä, kaikki minä tunsin; antaas olla: meidän mestari ja talon haltija tekee kaksi, veitsiseppä Frans kolme, maalari Kristoffer neljä, tapettimaakari Kilpertti viisi, värjäri Kristian kuusi, turkkuri Gert seitsemän, oluenpanija Henning kahdeksan, tullivartija Siivert yhdeksän, kirjurimestari Niilo kymmenen, koulumestari Taavetti yksitoista, harjantekijä Riku kaksitoista.

ANTONIUS. Olipa siinä pönäkät pojat koolla pohtimassa valtioasioita.
Ettekö kuullut, mitä he puhuivat?

HENRIK. Kuulinhan minä, mutta en puoliakaan ymmärtänyt; kuulinhan minä, että he panivat viralta keisareita, kuninkaita ja vaaliruhtinaita ja asettivat toisia heidän sijaansa. Milloin he puhuivat tullista, milloin aksiisista ja kulutusveroista, milloin haukkuivat nykyisiä raadin jäseniä kelvottomiksi, milloin pohtivat Hampurin vaurastumista ja kaupan edistämistä, milloin tonkivat kirjoja, milloin tähystelivät maankarttaa. Harjantekijä Riku istui ällätikku kädessä, niin että minä jo luulin häntä neuvoskunnan sihteeriksi.

ANTONIUS. Hahahaa! Kun minä hänet ensikerran tapaan, niin sanonpa totta vie: hyvää päivää, herra sihteeri.

HENRIK. Niin, mutta älkää kertoko minun sanojani; pentele olkoon tekemisissä ihmisten kanssa, jotka noin vaan panevat viralta kuninkaita ja ruhtinaita, vieläpä pormestarin ja raadin.

HENRIK. Hän puhuu hyvin vähän, hän istuu vain, miettii ja nuuskaa, sillä aikaa kuin muut keskustelevat, ja kun muut ovat puhuneet suunsa puhtaaksi, sanelee hän päätöksen.

HENRIK. Hän ei nähnyt minua, sillä minä olin toisessa huoneessa, ja vaikka hän olisi nähnytkin minut, niin ei hänen korkeutensa olisi suvainnut minua tuntea, sillä hänellä oli naama niin juhlallinen kuin piiripäälliköllä tai ylipormestarilla, joka päästää ministerin puheilleen. Niin pian kuin ihmiset pääsevät collegiumiin, nousee heille kuin sumua silmiin, niin etteivät he näe kuin lähimpiä ystäviänsä.

GESKE. Voi minua ihmisraukkaa! Se mies syöksee minut vielä onnettomuuteen, jos vaan pormestari ja raati saavat tietää jotain sellaista, että hän aikoo mullistaa valtiota. Ne kunnon miehet eivät tahdo tänne Hampuriin mitään mullistuksia. Saas nähdä vaan, niin seisoo ennen pitkää vartija meidän talomme edessä ja mieheni Herman viedään vankeuteen.

HENRIK. Niin saattaa kyllä tapahtua, sillä raadilla on entistä suurempi valta sen jälkeen kuin piirisotajoukot sijoitettiin Hampuriin. Koko porvaristo ei ole kyllin mahtava häntä suojelemaan.

ANTONIUS. Loruja! Sellaisille miehille täytyy vain nauraa. Mitä joku kannunvalaja, maalari tai harjantekijä tietää valtioasioista? Raatia se enemmän huvittaa kuin peloittaa.

GESKE. Tahdonpa äkkiä yllättää heidät. Menkäämme huoneeseen siksi aikaa.

TOINEN NÄYTÖS.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

HERMAN. Henrik! Laita nyt kaikki kuntoon, piiput ja haarikat pöydälle.
Tuossa paikassa vieraat tulevat.

    (Henrik laittaa kaikki kuntoon. Toinen vieras toisensa jälkeen
    tulee huoneeseen, he istuutuvat pöydän ympärille, Herman
    Bremeniläinen pöydän päähän.)

HERMAN. Terve tuloa kaikki! Hyvät miehiset miehet, mihin jäimmekään viime kerralla?

TURKKURI GERT. Totta tosiaan, nyt minä sen muistan. Se asia tulee esille ensi valtiopäivillä. Olisinpa minä siellä mukana edes tunninkaan, niin kuiskaisin jotakin Mainzin vaaliruhtinaan korvaan ja hän kiittäisi minua. Ne kelpo ihmiset eivät tiedä, mitä Saksan edut vaativat. Onko missään ikinä kuultu mistään keisarillisesta hallituskaupungista sellaisesta kuin Wien, jossa ei olisi laivastoa tai edes kaleijoja? Voisivathan he kyllä ylläpitää sotalaivaston valtakunnan puolustukseksi, sitä varten on kyllä varoja ja sotaveroja. Eiköhän vaan turkkilainen ole viisaampi. Keltään emme opi paremmin sodankäyntiä kuin häneltä. Onhan sekä Itävallassa että Pragissa metsiä, jos niistä vaan tehtäisiin laivoja tai mastoja. Jos meillä olisi laivasto Itävallassa tai Pragissa, niin eipäs silloin turkki eikä ranskalainen ryhtyisi piirittämään Wieniä, ja me voisimme purjehtia suoraan Konstantinopoliin. Mutta kukaan ei sitä ajattele.

TULLIVARTIJA SIIVERT. Ei yksikään ristin sielu! Esi-isämme olivat paljon viisaampia. Kaikki riippuu varustuksista. Saksanmaa ei ole nykyisin suurempi kuin ennen vanhaan, jolloin emme ainoastaan puolustautuneet kunniakkaasti kaikkia naapureitamme vastaan, vaan vieläpä kiskoimme isoja paloja Ranskasta ja piiritimme itse Pariisia sekä maan että meren puolelta.

SIIVERT. Sitten minä mahtanen tuntea karttani kovin huonosti. Kyllä minä tiedän kartalla missä Pariisi on, Englantihan on ihan tuossa, mihin minä painan sormeni, tästä kulkee kanalja, tässä on Bordeus ja tuossa Pariisi.

FRANS. Jopa joutavia, veliseni! Tässähän on Saksa ja tässä ihan vieressä on Ranska, joka on samaa mannerta kuin Saksa; ergo, Pariisi ei voi olla mikään merikaupunki.

FRANS. Eipä tietenkään. Ranskalainen, joka ei ole matkustanut ulkomailla, ei tiedä mitä laivat ja veneet ovatkaan. Kysy vaan mestari Hermanilta. Enkö puhu totta, mestari Herman?

HERMAN. Minä ratkaisen heti riidan. Henrik, tuo meille Euroopan kartta,
Danckwartin kartta.

HERMAN. Ei se mitään tee. Kyllä minä tiedän missä Pariisi on, minä tahdon vain näyttää kartasta, että muutkin uskovat. Katsokaas nyt, Siivert tullivartija, tässä on Saksa!

(Osoittaen sormellaan Tonavan virtaa työntää hän kyynärpäällään
haarikan kumoon, niin että kartta pilaantuu.)

HERMAN. Kuulkaas, hyvät vieraat, me puhumme niin paljon muukalaisten asioista, puhukaamme hiukan Hampurista, siinähän meillä on kylliksi puheen aihetta. Minä olen miettinyt, että mistähän se johtuu, ettei meillä ole yhtään kaupunkia Intiassa, vaan että meidän täytyy ostaa tavaramme muilta. Sitä asiaa sietäisi pormestarin ja raadin punnita.

RIKU. Älkää puhuko pormestarista ja raadista! Jos me odotamme, kunnes he rupeavat sitä ajattelemaan, niin saamme odottaa kauan. Täällä Hampurissa kiitetään pormestaria ainoastaan siitä, että hän voi pitää arvoisaa porvaristoa kurissa.

HERMAN. Kunnioitettavat vieraat, minä olen sitä mieltä, ettei kaikki vielä ole myöhäistä, sillä miks'ei Intian kuningas antaisi kauppaoikeuksia yhtä hyvin meille kuin hollantilaisille, joilla ei ole muuta vietävää kuin juustoa ja voita, mikä tavallisesti pilaantuu matkalla. Minä olen sitä mielipidettä, että tekisimme viisaasti, jos me raadille lähettäisimme ehdotuksen tästä asiasta. Kuinka monta täällä on koossa?

JENS OLUENLASKIJA. Vain kuusi, sillä minä luulen, etteivät ne muut kuusi jäsentä enää tule.

HERMAN. Kyllä riittää. Mikä on teidän mielipiteenne, herra oluenlaskija? Äänestäkäämme?

JENS. Minä en ole ollenkaan sen ehdotuksen puolella. Sillä sellaiset kauppamatkat houkuttelevat kaupungistamme pois monta ihmistä, joilta minä saan jokapäiväisen tuloni.

SIIVERT. Minä tahtoisin huomauttaa, että meidän pitää enemmän pitää silmällä kaupungin vaurastumista kuin omia etujamme ja että mestari Hermanin ehdotus on paras, mitä ikinä voi tehdä. Kuta enemmän me käymme kauppaa, sitä enemmän tietysti kaupunki vaurastuu, kuta enemmän laivoja tänne seilaa, sitä suurempaa hyötyä on siitä meille pikkuvirkamiehille. Tämä viimeksimainittu seikka ei kuitenkaan ole suurin syy, miksi minä kehoitan kannattamaan tätä ehdotusta, vaan yksinomaan kaupungin tarve ja menestys pakottavat minut suosittelemaan sellaista.

GERT. Minä en voi lainkaan yhtyä tähän ehdotukseen, vaan kehoitan mieluummin perustamaan yhtiöitä Grönlantiin ja Strat Davids-saarelle, sillä sellainen kauppa on kaupungille hyödyllisempi ja parempi.

FRANS. Minä huomaan, että Gert äänestää katsoen enemmän omaa kuin valtion hyötyä, sillä turkkuri ei hyödy niin paljon Intian kuin Jäämeren matkoista. Minä puolestani olen sitä mieltä, että Intian kauppa voittaa kaikki muut, sillä Intiassa voi villien kanssa vaihtaa veitsen, kahvelin tai sakset samanpainoiseen kultakappaleeseen. Meidän täytyy laittaa niin, ettei ehdotus, minkä me jätämme raadille, haiskahda omanvoiton pyynnölle, sillä muuten emme pääse puusta pitemmälle.

HERMAN. Sinä äänestät niinkuin harjantekijä ainakin. Eihän Niilo kirjuri edes ole saapuvillakaan. Mutta mitäs tuo naikkonen täällä tekee? Voi pakana, sehän on minun eukkoni.

TOINEN KOHTAUS.

GESKE. Vai täällä sinä olet, senkin tyhjäntoimittaja? Hyvä olisi, jos tekisit jotain työtäkin tai pitäisit edes hiukkasenkaan silmällä työväkeä; sinun huolimattomuutesi takia menetämme tilauksen toisensa jälkeen.

HERMAN. Suu kiinni, vaimo, sinusta tulee pormestarinna, ennenkuin aavistatkaan. Luuletko sinä, että minä vietän täällä laiskanpäiviä? Kyllä kai! Minulla on kymmenen kertaa enemmän työtä kuin teillä kaikilla yhteensä koko talossa. Te muut työskentelette vain käsillänne, mutta minä aivoillani.

GESKE. Kaikki pähkähullut tekevät samalla lailla; ne rakentavat linnoja pilviin ja hautovat päässään hassutuksia ja narrintuumia ja luulottelevat toimittavansa hyvin tärkeitä töitä, vaikk'eivät itse asiassa toimita mitään.

GERT. Jos se olisi minun vaimoni, ei hän totisesti puhuisi tuolla tavalla monta kertaa.

HERMAN. Ei niin, Gert. Politikoitsija ei saa välittää siitä. Vuosi tai kolme vuotta sitten olisin minä sellaisten sanojen tähden pehmittänyt vaimoni selkänahan, mutta sen jälkeen kuin minä aloin tutkiskella poliittisia kirjoja, olen oppinut halveksimaan semmoista. Qui nescit simulare, nescit regnare, sanoo eräs vanha valtiomies, joka ei ollut mikään hupsu, minä luulen, että hänen nimensä oli Agrippa tai Albertus Magnus; se on kaiken maailman politiikan pohja ja perustus, sillä joka ei kärsi kuulla pahaa sanaa kiivaan ja hullun vaimon suusta, se ei kelpaa korkeaan virkaan. Nähkääs kylmäverisyys on suurin hyve ja se jalokivi, joka parhaiten koristaa hallitsijoita ja esivaltaa. Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei kenenkään tässä kaupungissa pitäisi päästä raatiin, ennenkuin on pannut kylmäverisyytensä koetukselle ja huomannut, että hän voi ottaa vastaan haukkumasanoja, iskuja ja korvapuusteja. Minä olen luonnostani kiivas, mutta minä koetan mietiskelemällä hillitä itseäni. Minä olen erään kirjan esipuheesta lukenut, — sen nimi on "Poliittinen lipeäkala", — että jos jonkun valtaa viha, tulee hänen laskea kahteenkymmeneen, niin viha lauhtuu.

HERMAN. Sitten sinä et kelpaakaan muuksi kuin toisten komennettavaksi.
Henrik, anna vaimolleni sarkka olutta tuonne pikkupöydälle.

HERMAN. Yks, kaks, kolme, neljä, viis, kuus, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, ykstoista, kakstoista, kolmetoista. Nyt meni kaikki ohi. Kuules, muori, älä puhu niin rumasti miehellesi, se kuuluu niin kauhean moukkamaiselta.

GESKE. Onko kerjääminen sitten hienompaa? Eikö jokaisella vaimolla ole oikeus torua, kun hänellä on miehenä tuollainen tyhjäntoimittaja, joka laiminlyö kotinsa ja antaa vaimonsa ja lastensa kärsiä nälkää?

HERMAN. Yks, kaks, kolme… (Aina kahteenkymmeneen, hän aikoo antaa takaisin korvapuustin, mutta alkaa uudestaan laskea kahteenkymmeneen.) Jollen olisi valtioviisas politikoitsija, niin kyllä olisit saanut kyytisi…

GERT. Jollette pidä vaimoanne kurissa, niin minä sen teen. Ulos täältä, pian!

KOLMAS KOHTAUS.

GERT. Kyllä minä hänet opetan koreasti toiste pysymään omissa askareissaan. Minä tunnustan, että jos on valtioviisasta antaa vaimonsa raastaa itseään tukasta, niin minä en koskaan tahdo olla valtiomies.

HERMAN. Ah, ah, qui nescit simulare, nescit regnare, se on helposti sanottu, mutta ei niinkään helposti tehty. Tunnustan, että eukkomuori teki minulle aika hävyttömästi; taidanpa juosta vielä perästä ja antaa hänelle selkään. Mutta 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20. Nyt se meni ohi, puhukaamme nyt muista asioista.

GERT. Se on totta se, olen usein aikonut sen johdosta tehdä ehdotuksen. Mutta naisväen kanssa on paha ruveta haastamaan riitaa. Ehdotus on muuten kylläkin hyvä.

GERT. Siinä on kaksi pontta. Ensiksi tahtoisin minä, ettei avioliittosopimus olisi ikuinen, vaan tehtäisiin muutamaksi vuodeksi, niin että jollei mies ole tyytyväinen vaimoonsa, hän voi tehdä kontrahdin toisen kanssa, mutta hän on sidottu kuten vuokrakontrahtiakin tehtäessä irtisanomaan hänet kolme kuukautta ennen lähtöpäivää, jonka voisi asettaa pääsiäisen tai Mikonpäivän aikaan; jos hän on tyytyväinen vaimoonsa, voitaisiin kontrahtia pidentää. Uskokaa minua, jos sellainen laki olisi säädetty, ei Hampurissa olisi ainoatakaan häijyä vaimoa, vaan jokainen koettaisi olla miehensä mieliksi saadakseen kontrahdin pidennetyksi. Onko teillä, hyvät miehet, mitään sitä pykälää vastaan? Frans, sinä naurat niin veitikkamaisesti, sinulla on varmaankin jotain sitä vastaan sanottavaa, annas kuulua!

FRANS. Mutta eikös vaimo olisi vallan mielissään päästessään eroon miehestä, joka joko oli paha hänelle tai oli tyhjäntoimittaja, joka vain söi ja joi eikä tahtonut tehdä työtä vaimonsa ja lastensa elättämiseksi? Tai saattaisi hän mieltyä toiseen ja tehdä miehen elämän niin tukalaksi, että mies vastoin aikomustaan antaisi hänen mennä tipotiehensä. Olen varma, että sellaisesta voi syntyä pahempiakin ikävyyksiä. Onhan keinoja, joilla voi pakottaa vaimon. Jos jokainen meistä kuten te, mestari Herman, saadessanne korvapuustin, rupeaisi laskemaan kahteenkymmeneen, niin saisimmepa liuman kauniita vaimoja. Minä pidän ehdottomasti parhaimpana keinona sitä, että silloin kun vaimo on uppiniskainen, mies uhkaa maata yksin eikä tulla samaan vuoteeseen, ennenkuin vaimo parantaa tapansa.

GERT. Sitä päätöstä minä en voisi pitää. Monelle miehelle se olisi yhtä mahdotonta kuin vaimollekin.

GERT. Jospa en annakaan. Sinulla ehkä on halu tehdä vielä enemmän pilaa; ei ole mitään niin hyvää, ettei siihen pilkka pystyisi.

HERMAN. Puhukaamme nyt muista asioista. Jos ihmiset kuulisivat meidän puheemme, niin he luulisivat, että meillä on tuomiokapitulin istunto tai aviokäräjät. Yöllä, kun en saanut unta silmiini, minä ajattelin, mitenkä Hampurin hallitus parhaiten olisi järjestettävä niin, että täydellinen vapaus saatettaisiin valtaan. Minä ajattelen, että pormestari valittaisiin vuoroin toisesta, vuoroin toisesta ammattikunnasta, siten pääsisi koko porvaristo hallituksesta osalliseksi ja kaikki säädyt alkaisivat kukoistaa; sillä esimerkiksi jos kultasepästä tulisi pormestari, katsoisi hän kultaseppien etua, räätäli räätälien menestystä, kannunvalaja kannunvalajain etua, eikä kukaan olisi pormestarina kuukautta kauemmin, niin ettei mikään ammattikunta pääsisi kukoistamaan enemmän kuin toinen. Jos hallitus järjestettäisiin näin, voisi meitä todella sanoa vapaaksi kansaksi.

GERT. Aina sinä tulet sen muttasi kanssa; minä luulen, että joko sinun isäsi tai äitisi on ollut mutta-uskolainen.

HERMAN. Antaa hänen vain lausua ajatuksensa. Mitä sinä aioit sanoa?
Mitä sinä meinaat sillä mutta-sanalla?

FRANS. Minä ajattelen, että eiköhän toisinaan olisi vaikeata saada hyvää pormestaria kustakin ammattikunnasta. Mestari Herman on hyvä kyllä, sillä hän on paljon lukenut. Mutta mistä me hänen kuoltuansa löydämme kannunvalajien joukosta toisen, joka kykenee sellaiseen virkaan? Sillä jos valtio pääsee rappiolle, ei ole yhtä helppoa valaa sitä uuteen muotoon kuin valaa särkynyt talrikki tai kannu uudestaan.

GERT. Äh, loruja, kyllä me löydämme kykeneviä miehiä käsityöläiskansankin joukosta.

HERMAN. Kuules, Frans, sinä olet vielä nuori mies, etkä sinä sentähden voi syventyä asioihin niinkuin me, vaikka minä huomaan, että sinulla on hyvä pää ja sinusta aikaa voittaen voi tulla jotakin. Minä tahdon vain lyhyesti selittää sinulle, että tällä sinun huomautuksellasi ei ole pontta eikä perää, mikäli se koskee meitä: meitä on tässä seurassa kaksitoista, kaikki käsityöläisiä. Jokainen meistä voi huomata satoja virheitä, joita raati tekee. Kuvittele nyt mielessäsi, että yksi meistä pääsisi pormestariksi ja korjaisi ne virheet, joista me niin usein olemme puhuneet, niin tokkohan sellainen pormestari olisi Hampurin kaupungille haitaksi? Jos te, hyvät herrat, olette samaa mieltä, niin minä vien perille sen ehdotuksen.

HERMAN. Mutta kylliksi jo näistä asioista. Aika kuluu, emmekä me vielä ole lukeneet aviiseja. Henrik, tuo meille viimeiset aviisit.

RIKU. Pääleiristä Rhein-virran varrelta kirjoitetaan, että sinne odotetaan rekryyttejä.

HERMAN. Äh, siitähän on jo kirjoitettu kaksitoista kertaa peräkanaa. Hyppää Rhein-virran yli. Minä ihan pakahdun kiukusta, kun kuulen puhuttavan niistä asioista. Mitä kirjoitetaan Italiasta?

RIKU. Italiasta kirjoitetaan, että prinssi Eugenius on lähtenyt leiristään, on kulkenut Padus-joen yli ja marssinut ohi kaikkien linnoituksien yllättääksensä vihollisen armeijan, joka kiireimmän kautta on vetäytynyt neljä penikulmaa taaksepäin. Vendosmen herttua poltti ja hävitti paluumatkalla kaikkialla omassa maassaan.

HERMAN. Voi, voi, hänen korkeutensa on lyöty sokeudella, minä en maksa neljää killinkiä koko Italian armeijasta.

GERT. Minä olen sitä mieltä, että prinssi teki oikein, sillä se on aina ollut minun tuumani. Kuules, Frans veitsiseppä, sanoinhan minä sen jo viime kerralla, että niin olisi pitänyt tehdä?

GERT. Jukukliut, olenhan minä sanonut sen jo sata kertaa, miksi pitää armeijan maata ja vetelehtiä. Prinssi on, jukukliut, tehnyt oikein. Minä uskallan sen sanoa vaikka ketä hyvänsä vastaan.

HERMAN. Henrik, anna minulle lasi viinaa! Minä vannon teille, herrat, että maailma musteni silmissäni kuullessani luettavan näistä uutisista. Maljanne, hyvät herrat! Nyt minä sen tunnustan, minä pidän päävirheenä sitä, että on kuljettu linnoituksien ohi.

SIIVERT. Kissa vie, minä olisin tehnyt ihan samalla lailla, jos armeija olisi uskottu minun käsiini.

FRANS. Niin, kunhan se päivä ensin valkenee, että tullivartijoista tehdään kenraaleja.

SIIVERT. Ei sinun tartte pilkata, kyllä minusta tulisi yhtä hyvä kuin jostakin toisestakin.

GERT. Totinen tosi, Siivert on ihan oikeassa väittäessään, että prinssi teki viisaasti hyökätessään suoraan vihollisen kimppuun.

HERMAN. Ei, ei, hyvä Gert. Te olette liian itseviisas, teillä on vielä paljon opittavaa.

(He alkavat ankarasti haukkua toisiansa, koettavat äänellään saada toveriensa suut tukituiksi, nousevat tuoleilta, uhkaavat ja meluavat.)

HERMAN (lyö pöytään ja huutaa). Hiljaa, hiljaa, herrat! Älkäämme enää puhuko siitä, kukin pitäköön oman mielipiteensä. Kuulkaa, herrat, rauhoittukaa! Luuletteko te, että Vendosmen herttua pelosta perääntyi ja sytytti koko maan tuleen. Ei, se mies on lukenut Aleksanteri suuren kronikkaa, sillä niin teki Aleksanteri, kun Darius häntä ahdisti, ja saavutti sitten yhtä suuren voiton kuin me voitimme Hochstedtin luona…

KOLMAS NÄYTÖS.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

ABRAHAMS. Nyt minä kerron teille kujeen, joka tulee huvittamaan koko kaupunkia. Tiedättekö, minkä suunnitelman olen tehnyt kolmen, neljän ylhäisen miehen kanssa tässä kaupungissa?

SANUERUS. Senkö kannunvalajan, joka on niin innokas politikoitsija ja joka asuu tässä talossa?

ABRAHAMS. Sama mies. Minä olin hiljattain muutamien raadin jäsenten seurassa, he olivat kovasti suuttuneet samaan mieheen sen tähden, että hän puhuu niin röyhkeästi ravintoloissa hallitusta vastaan ja tahtoo tehdä uudistuksia kaikilla aloilla. Samat jäsenet arvelivat olevan syytä lähettää vakoojia urkkimaan hänen puheitansa, niin että hän saisi kelpo rangaistuksen muille varoittavaksi esimerkiksi.

SANDERUS. Olisi toivottava asia, että sellaiset miehet kerrankin saisivat hyvän näpsäyksen, sillä he arvostelevat oluttuopin ääressä kuninkaita, ruhtinaita, esivaltaa ja kenraaleja niin, että sitä on oikein kauhea kuulla. Se on myöskin vaarallista, sillä rahvas ei voi huomata, kuinka hullua on, että kannunvalajat, hattumaakarit tai harjantekijät puhuvat asioista ja ovat ymmärtävinään asioita, joita ei itse raatikaan ymmärrä.

ABRAHAMS. Se on totta se, sillä sama kannunvalaja saattaa uudistaa koko Rooman valtakunnan valaessaan lautasta ja hän saattaa muka samalla kertaa valaa maat ja mannut kuin kupit ja kannut. Mutta minua ei miellyttänyt noiden raatiherrojen päätös, sillä sellaisen miehen rankaiseminen ja vangitseminen herättää rahvaassa vain mieltenkuohua ja siten tuommoiset narrit vain tulevat huomatummiksi. Minun mielestäni vaikuttaisi paljon paremmin, jos hänen kustannuksellaan laskettaisiin pientä pilaa.

ABRAHAMS. Siten, että toimitettaisiin muka raadin puolesta lähetystö hänen luoksensa onnittelemaan häntä pormestarinvaalin johdosta ja annettaisiin hänelle heti vaikeita tehtäviä; silloin saisimme nähdä, kuinka kurjaksi hänen olonsa kävisi, ja hän itsekin huomaisi, mikä ero on lörpötellä viranhoidosta ja ymmärtää sitä.

ABRAHAMS. Siitä olisi seurauksena, että hän epätoivon vimmassa joko lähtee kaupungista tai nöyrimmästi pyytää eroa virastaan ja tunnustaa kykenemättömyytensä. Juuri tämän asian tähden olen tullut teidän puheillenne, herra Sanderus, pyytämään teidän apuanne tämän juonen toimeenpanemisessa, sillä minä tiedän, että te olette hyvin sukkela sellaisissa asioissa.

SANDERUS. Olkoon menneeksi. Näytelkäämme itse lähetystön jäseniä ja menkäämme heti hänen luoksensa.

ABRAHAMS. Tässä on hänen asuntonsa. Jaakko tai Kristoffer, kolkuttakaa oveen ja sanokaa, että ulkona on kaksi raatiherraa, jotka tahtovat puhutella Herman Bremeniläistä.

TOINEN KOHTAUS.

JAAKKO. Täällä on kaksi raatimiestä, jotka nöyrimmästi pyytävät päästä teidän luoksenne kunniatervehdykselle.

ABRAHAMS. Nöyrin palvelijanne, jalosukuinen herra pormestari. Raadin käskystä olemme tulleet onnittelemaan teitä kaupunkimme pormestarinvaalin johdosta, sillä raati on katsonut enemmän teidän ansioitanne kuin säätyänne ja asemaanne ja valinnut teidät pormestariksi.

SANDERUS. Raati piti kohtuuttomana, että niin viisas mies olisi niin halvassa toimessa ja kaivaisi runsaan leiviskänsä maahan.

HERMAN. Herrat virkaveljet! Viekää tervehdykseni ja kiitokseni hyvin kunnioitettavalle raadille ja vakuuttakaa heille, että minä annan heille suojelukseni. Minua ilahduttaa syvästi, että olette johtuneet niin ajattelemaan, ei oman itseni, vaan ainoastaan kaupungin tähden, sillä jos olisin arvoja tavoitellut, olisin jo aikoja sitten ollut jotakin.

ABRAHAMS. Jalosukuinen herra pormestari! Ei raati eikä porvaristo voi odottaa muuta kuin kaupungin yleistä hyvää tällaisen korkeasti viisaan esivallan hallitessa.

SANDERUS. Sentähden on raati jättänyt huomioon ottamatta niin monta muuta rikasta ja ylhäistä miestä, jotka ovat pyrkineet tähän korkeaan hallitustoimeen.

ABRAHAMS ja SANDERUS. Rohkenemme siis kaikki sulkeutua herra pormestarin arvoisaan suosioon.

HERMAN. Suurin iloni on tehdä teille jokin palvelus. Anteeksi, etten saata teitä kauemmaksi.

HERMAN (kutsuu luokseen Jaakko-lakeijan). Kuulkaas, ystäväni, kas tässä, ostakaa itsellenne kannu olutta.

KOLMAS KOHTAUS.

HERMAN. Tule tänne, minulla on sinulle jotain sanottavaa, jota et ikänäsi ole osannut uneksiakaan.

HERMAN. Tästä lähtien sinä saat sitä viljellä, puolen tunnin päästä tulevat kaikki raatiherrojen rouvat vieraisille.

HERMAN. Niin, minä uneksin sillä tavalla, että minä päätäpahkaa olen uneksinut meille pormestarin viran.

GESKE. Kuule, mies, älä suututa minua taas, muistathan, miten kävi viime kerralla.

HERMAN. He kävivät luonani raadin puolesta ilmoittamassa, että minusta on tehty pormestari.

HERMAN. Koeta nyt, rakas vaimo, tästä lähin käyttäytyä hienommin, niin ettei sinussa näy enää vanhoja kannunvalajan-tapoja.

HERMAN. Ihan totta, niin totta kuin että minä seison tässä. Kohta ei koko talossa kuulu muuta kuin: toivotan onnea, nöyrin palvelijanne, sulkeudun suosioonne, suutelen kättänne.

GESKE (polvillaan). Oi, rakas mieheni, anna minulle anteeksi, että minä ennen olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.

HERMAN. Kaikki on anteeksiannettu, koeta nyt vain tästä lähin käyttäytyä hienommasti, niin minä annan sinulle armon. Mutta mistäs me tässä kiireessä saamme lakeijan?

GESKE. Pukekaamme Henrik minun isävainajani vaatteisiin, kunnes ehdimme ostaa livreen. Mutta kuules, rakkaani, koska sinä nyt olet pormestari, niin pyytäisin sinua rankaisemaan Gertiä niistä kolttosista, joita hän minulle tänä päivänä teki.

HERMAN. Rakas vaimoni! Pormestarin rouva älköön kostako sitä vääryyttä, mikä on tapahtunut kannunvalajan vaimolle. Kutsukaamme Henrik tänne!

NELJÄS KOHTAUS.

GESKE. Tästä lähin sinä et saa vastata tuolla tavalla, etkö sinä tiedä, mitä meille on tapahtunut?

HERMAN. Käytä siivompaa kieltä, Henrik, sillä tiedä, että sinä nyt olet suuren miehen lakeija.

HERMAN. Kyllä sinä vielä ylenet. Aikaa voittaen sinusta voi tulla oikeudenpalvelija. Pidä vain suusi kurissa. Sinä saat pari päivää olla lakeijana, kunnes minä ehdin saada itselleni oikean lakeijan. — Niin, sydänkäpyseni, hän voi käyttää sinun isävainajasi ruskeata takkia siksi, kunnes saamme lakeijan livreepuvun valmiiksi.

HENRIK. Voi herra jee, se ulottuu aina kantapäihini saakka. Minä näytän siinä ihan juutalaispapilta.

HERMAN. Senkin lurjus! Älä enää tästä lähin käytä mokomia nimityksiä; kun minä kutsun sinua, täytyy sinun vastata: herra! Ja kun joku kysyy minua, pitää sinun sanoa: "Kyllä, pormestari von Bremenfeld on kotona."

HERMAN. Mitä sinä lörpöttelet! Kun minä en ole kotona, saat sanoa: "Herra pormestari von Bremenfeld ei ole kotona." Ja kun en tahdo olla kotona, on sinun vastattava: "Herra pormestari ei tänään ota vastaan." Kuules, sydänkäpyseni, keitä heti kahvia, niin että sinulla on jotakin raatiherrojen rouville tarjottavaa, kun he tulevat, sillä meidän maineemme tästä lähin vaatii, että voidaan sanoa: pormestari von Bremenfeld antaa hyviä neuvoja ja hänen rouvansa hyvää kahvia. Kultaseni, minä olen niin huolissani siitä, että sinä jollakin tavalla teet virheitä, ennenkuin totut siihen asemaan, johon olet joutunut. Henrik, juokse hakemaan teepöytä sekä muutamia kuppeja ja käske palvelustytön noutaa neljällä killingillä kahvipapuja, voihan sitä jälkeenpäin ostaa enemmän. Sydänkäpyseni, ota se vastedes säännöksi, ettet puhu paljon, kunnes opit säädyllistä puhetapaa. Älä ole myöskään liian nöyrä, vaan seiso kannallasi ja ennen kaikkea koeta karistaa päästäsi vanha kannunvalaja-olentosi ja kuvittele mielessäsi, että sinä olet ollut pormestarin rouvana jo monta vuotta. Aamulla pitää teepöydän olla katettuna saapuvia vieraita varten, iltapäivällä pitää kahvipöydän olla valmiina, ja sen jälkeen pelataan korttia. Erään pelin nimi on alumber, antaisinpa sata riikintaaleria, jos sinä ja meidän tyttäremme Engelke-ryökkynä oppisitte sitä pelaamaan. Sinun pitää visusti tarkastella muiden pelatessa, että opit. Aamulla sinun pitää maata kello yhdeksään tai puoli kymmeneen, sillä vain alhaiset ihmiset nousevat kesällä auringon mukana; sunnuntaisin voit kuitenkin nousta aikaisemmin, koska minä niinä päivinä aion hoitaa terveyttäni. Sinun pitää hankkia itsellesi sievä nuuskarasia, jonka asetat pöydälle eteesi, kun pelaat korttia. Kun joku juo sinun terveydeksesi, ei sinun pidä sanoa "kiitos", vaan "tres humble servitöör". Kun haukottelet, älä pane kättä suusi eteen, sillä se ei ole enää tapana ylhäisten keskuudessa, ja lopuksi, kun olet seurassa, älä ole liian kaino, vaan heitä säädyllisyys hiukan syrjään… Kuules, minä unohdin erään asian, sinun pitää hankkia itsellesi sylikoira, jota sinun tulee rakastaa kuin omaa tytärtäsi, sillä se on myöskin hienoa. Meidän naapurimme vaimolla Ariankella on sievä koira, jonka hän kyllä lainaa meille, kunnes saamme oman koiran. Anna koiralle ranskalainen nimi, kyllä minä sen keksin, jahka saan aikaa ajatella. Koiran pitää alati olla sylissäsi, ja sinun pitää vieraiden läsnäollessa suudella sitä ainakin kymmenen kertaa.

GESKE. Ei, ei, rakas mieheni, minun on tuiki mahdotonta sitä tehdä, sillä eihän sitä koskaan voi tietää, missä koira on maannut ja rypenyt. Siitähän voi saada suunsa täyteen likaa ja kirppuja.

HERMAN. Älä puhu loruja! Jos sinä tahdot olla rouva, niin sinulla pitää myös olla rouvan tavat. Sellainen koira voi sitäpaitsi antaa puheenaihetta, sillä jollei sinulla ole mitään puhuttavaa, niin voit kertoa koirasi ominaisuuksista ja hyveistä. Sydänkäpyseni, tee nyt vain niinkuin minä käsken! Minä ymmärrän ylhäisten maailmaa paremmin kuin sinä. Kuvasta itseäsi vain minussa. Saat nähdä, ettei minussa ole vähääkään jäljellä vanhoista tavoista. Ei minulle tapahdu niinkuin eräälle teurastajalle, josta tuli raatimies. Kun hän oli kirjoittanut sivun täyteen ja hänen piti kääntää lehteä, pisti hän kynän suuhunsa niinkuin oli tottunut pitämään teurastuspuukkoa. Mene nyt puuhaamaan valmistuksia! Minulla on hiukan puhuttavaa Henrikin kanssa kahden kesken.

VIIDES KOHTAUS.

HERMAN. Etkö luule, että minä tämän ylennyksen tähden saan paljon kadehtijoita?

HENRIK. Mitäs herra välittää kadehtijoista? Jos minusta näin olisi tullut pormestari, niin minä antaisin niille penteleille palttua.

HERMAN. Yhtä seikkaa minä kuitenkin hiukan pelkään, nimittäin noita pieniä virallisia menoja, sillä turhantarkkuus hallitsee maailmaa, ja ihmisiin vaikuttavat enemmän pikkuseikat kuin vakavat asiat. Kuluisipa vain ensimmäinen päivä hyvin, kun minä juhlallisesti astun raatihuoneeseen, silloin olisin tyytyväinen, sillä mitä vakaviin toimiin tulee, ne sujuvat minulta kuin sula rasva. Mutta minun pitää ajatella, kuinka minä kohtelen virkaveljiäni, etten loukkaisi tavanmukaisia menoja.

HENRIK. Lirun loruja, herra pormestari! Mikään kunnon mies ei sido itseään semmoisiin menoihin. Jos minä astuisin pormestarina raastupaan, niin minä puolestani en tekisi muuta kuin ojentaisin raatiherroille käteni pussattavaksi ja rypistäisin oikein otsaani, niin että he saisivat tietää, mikä mies minä oikeastaan olen, ja seisomalla ihan vaiti minä antaisin heidän tuntea, ettei pormestari ole mikään paistivarpunen eikä pannukakku.

HERMAN. Mutta ajatteles, että minun myöskin on pidettävä puhe raastuvassa ensimmäisenä päivänä, jolloin astun virkaani. Kyllä minulta puhe sujuu yhtä hyvin kuin keneltä tahansa tässä kaupungissa, sillä voisinpa astua saarnastuoliin vaikka jo huomispäivänä. Mutta kun minä en koskaan ole ollut mukana sellaisessa toimituksessa, niin minä oikeastaan en tiedä, mitä muodollisuuksia on tapana noudattaa.

HENRIK. Hyvä herra, eihän muut kuin koulumestarit pidä muodollisuuksista kiinni. Jos minä olisin pormestari, niin minä puolestani tyytyisin sanomaan hyvin lyhyesti ja pontevasti esimerkiksi näin: jalot ja viisasneuvoiset raatiherrat, teistä tuntuu ehkä kummalliselta, että kurja kannunvalaja on pyöräytetty pormesta…

HENRIK. Ei, ei se alkaisi sillä lailla. Minä tahtoisin aloittaa puheeni näin: minä kiitän teitä, jalot ja viisasneuvoiset herrat, siitä kunniasta, minkä olette tehneet minun kaltaiselleni kurjalle kannunvalajalle valitessanne hänet pormestariksi.

HERMAN. Aina sinä vedät esiin sen kirotun kannunvalajasi. Sopimaton on sellainen puhe raastuvassa, jossa minun pitää käyttäytyä ikäänkuin olisin syntyperäinen pormestari. Jos minä pitäisin sellaisen puheen, niin joutuisin vain halveksumisen ja pilan esineeksi. Ei, ei, Henrik, sinusta tulisi huono puhuja. Älköön kukaan lurjus vain sanoko, että minä olen ollut kannunvalaja. Minä harjoitin vain joutohetkinäni kannunvalamista, kyllästyttyäni opintoihin.

HENRIK. Älköön myöskään kukaan lurjus sanoko, että minä jonkin aikaa olen ollut kannunvalajan sällinä.

HENRIK. Oi, pikkuisen kärsivällisyyttä. Herra on liian äkkipikainen. Jos joku pilkkaisi minua siitä, että minä hiljattain olen ollut kannunvalaja, niin minä sanoisin heille kohteliaalla tavalla, että he saavat köniinsä. Ja jos minä huomaisin heissä pienimmänkään naamavirnistyksen, niin minä sanoisin: jalot ja viisasneuvoiset herrat, luuletteko te houruhatut valinneenne minut pormestariksi tehdäksenne pilaa minusta. Ja sitten minä kesken puhetta iskisin nyrkkini kateederiin, niin että he kyllä huomaisivat minun virkaanastujaispuheestani, ettei minun kanssani sovi leikkiä laskea ja että he ovat saaneet pormestarin, joka on mies puolestaan. Sillä jos pormestari heti alussa joutuu alakynteen, niin raati pitää häntä aina pelkkänä lurjuksena.

HERMAN. Sinä puhut niinkuin lurjus. Kyllä minä itse keksin, millaisen puheen minä pidän. Menkäämme huoneeseen.

NELJÄS NÄYTÖS.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

HENRIK (Molemmissa takinhihoissa on nyöripunoksia, takki ulottuu kantapäihin saakka ja on reunustettu valkoisella paperilla.)

Syön mittani rapaa, jos ymmärrän, mitenkä raadin päähän pälkähti tehdä meidän isännästä pormestari, sillä minä en huomaa mitään yhtäläisyyttä kannunvalajan ja niin korkean virkamiehen välillä. Ehkä se johtuu siitä, että niinkuin kannunvalaja mättää vanhat talrikit ja vadit muottiin ja valaa niistä uusia, niin myös hyvä pormestarikin hyvien lakien avulla voi valaa valtion uudestaan, kun se rappeutuu. Mutta herrat eivät ole ottaneet lukuun, että meidän isäntä on Hampurin kehnoin kannunvalaja, ja jos he ovat valinneet hänet samasta syystä, tulee hänestä myöskin kehnoin pormestari, mikä meillä ikinä on ollut. Ainoa hyöty tässä asiassa on se, että minusta tulee sen kautta oikeudenpalvelija, sillä siihen toimeen minulla on halua ja lahjoja. Jo lapsuudesta asti on minua huvittanut katsella, kuinka ihmisiä on viety putkaan. Tuottava se toimi on myöskin sille, joka siinä osaa hiukan kierrellä ja kaarrella, sillä ensiksi täytyy minun teeskennellä ikäänkuin minulla olisi suuri vaikutusvalta pormestariin, ja kun ihmiset saavat sen uskonkappaleen päähänsä, tienaa Henrik vähintäänkin sata tai kaksisataa taaleria vuodessa. Tätä en ota vastaan pelkästä ahneudesta, vaan osoittaakseni, että minä käsitän virkani ja oikeudenpalvelijantoimeni. Jos joku tahtoo tavata pormestaria, sanon minä, ettei hän ole kotona. Jos he sanovat nähneensä hänet ikkunassa, niin minä vastaan, ettei se merkitse mitään, hän ei ole sittenkään kotona. Hampurilaiset huomaavat kyllä heti, mitä sellainen vastaus merkitsee. He pistävät Henrikin käteen taalerin, ja heti tulee herra kotiin; jos hän on sairastunut, paranee hän heti; jos hänellä on vieraita, niin he menevät heti tiehensä; jos hän makaa, niin hän nousee heti vuoteeltaan. Sillävälin minä seurustelen hienojen lakeijojen kanssa, minä tiedän kyllä, mitä sellaisissa taloissa tapahtuu. Ennen vanhaan, kun ihmiset olivat tyhmiä kuin aasit ja pässit, sanottiin tätä epärehellisyydeksi, mutta nykyään ekstraksi, juomarahoiksi tai epävarmoiksi tuloiksi. Mutta kas tuolta tulee Anneke, hän ei tiedä tästä muutoksesta, sillä hänellä on vielä moukkamaiset kannunvalajantavat ja hänen käyntinsä on ihan kannunvalajan.

TOINEN KOHTAUS.

ANNEKE. Hahahaa! Voi, mun päiviäni, mikäs kummitus tuossa seisoo, luulenpa tosiaankin, että olet saanut laahusröijyn.

HENRIK. Etkö sinä, senkin kannunvalajan-lunttu, ole ennen nähnyt livreetä tai lakeijaa. Kissa vie, alhaiset ihmiset ovat niinkuin elukat, ne seisovat ja töllistelevät niinkuin lehmät huomatessaan, että jollakin on yhtenä päivänä yksi toisena päivänä toinen puku.

ANNEKE. Ei, pila sikseen, etkö sinä tiedä, että minä tänä päivänä olen oppinut povaamaan. Tänään kävi luonani vanha akka, joka povaa käsistä, minä annoin hänelle leipäpalan, ja hän opetti minulle konstin katsoa ihmisten käsistä heidän kohtalonsa. Annas kun katselen kättäsi, niin minä sanon sinulle heti sinun kohtalosi.

HENRIK. Niin, niin, Anneke. Henrik ei olekaan niin kollomainen kuin luulet. Kyllä minä yskän ymmärrän. Sinä olet saanut vihiä siitä ylennyksestä, mikä minulle tänään on luvattu.

HENRIK. Kas vaan, kuinka osaa teeskennellä. Turkanen, kyllä sinä olet sen kuullut, ja sentähden sinun onkin hyvä povata. Ehei, Henrikillä on älyä päässä, et sinä häntä niin helposti vedä nenästä.

ANNEKE. Minä vannon pyhän valan, etten ole kuullut hiiskaustakaan siitä, mitä sinä sanot.

ANNEKE. Luulenpa, että poika on tullut hulluksi. Tunnenko minä pormestarinrouvan?

HENRIK. Kas tuossa, Anneke, on käteni, povaa nyt niin paljon kuin sinua maittaa. Kyllä minä huomaan, että sinä olet päässyt asioitten perille, vaikka sinä olet olevinasi niin tietämätön. Mutta eihän se haittaa, että sinulla on politiikkaa päässäsi, sillä tästä lähin saa koko talo olla sitä täynnä. No, mitäs näet minun kädestäni?

ANNEKE. Minä näen, Henrik, että isännän pamppu, joka riippuu uunin takana, tanssii tänään sinun selälläsi oikein hauskaa Koljatin polskaa. Onhan se häpeämätöntä, että sinä tuolla tavoin kummittelet, kun talossa on työtä ja tekemistä yllin kyllin, ja että sinä laitat isovaarin nutusta tuommoisen pelättimen.

HENRIK. Kuules, Anneke, minä povaan sinulle käsiin katsomatta, että sinä olet aika kanalja ja että sinä siivottoman suusi tähden saat korvapuustin tai kaksikin, kuinka vain sattuu. Kas tuossa täyttyi jo ennustus.

ANNEKE. Sanon sen vielä kerran, kyllä sinä saat nämä korvapuustit kalliisti maksaa.

ANNEKE. Luulen, että poika on tullut rutihulluksi. Hoi, muori! Muori, tulkaas tänne!

HENRIK. St, st, st! Muori antaa sinulle köniisi. Kyllä minä nyt huomaan, ettet sinä lainkaan tiedä, mitä täällä on tapahtunut, sentähden minä kristillisenä ihmisenä annan sinulle anteeksi rikoksesi. Raati on useiden äänien enemmistöllä valinnut isännän pormestariksi, emännän pormestarinnaksi sekä tuominnut Engelken neitsyytensä menettäneeksi ja armahtanut hänet ryökkynän arvonimellä. Siitä sinä selvästi huomaat, ettei minun arvolleni enää sovi työnteko. Sentähden minä olenkin pukeutunut tähän livreepukuun, kuten hyvin näet.

HENRIK. Anneke, kyllä asian laita on kuten sanoin! Kas tuolta tulee ryökkynä, hän voi todistaa minun sanani.

KOLMAS KOHTAUS.

ENGELKE. Voi, Jumala armahtakoon minua kurjaa, nyt minä huomaan, että kaikki toivo on lopussa.

HENRIK. Ryökkynä, ei nyt ole itkun aika, kun vanhempanne ovat päässeet niin hyviin oloihin?

HENRIK. No mikäs te sitten olisitte? Ettehän te ole neitsykäinen, siis teidän täytyy olla ryökkynä. Sehän on ensimmäinen kunnianporras ylöspäin, kun kuka kerran eroo neitsyydestään.

ENGELKE. Mieluummin minä olisin talonpoikaistyttö, silloin tietäisin varmasti saavani sen, jolle olen sydämeni antanut.

HENRIK. Turkanen, eikös ryökkynä muuta itkekään kuin sitä, että pääsisi naimisiin. Nythän ryökkynä heti voi päästä naimisiin ja voi saada miehekseen kenet vain tahtoo, sillä tähän taloon pyrkii nyt varmaan puoli kaupunkia pormestarin vävypojaksi.

ENGELKE. Minä en huoli kestään muusta kuin Antoniuksesta, hänen kanssaan minä olen luvannut mennä avioliittoon.

HENRIK. Ei, mutta hyi, ryökkynä, tahdotteko te mieheksenne pyöräntekijän, jonka kanssa en minäkään oikeudenpalvelijana oikein voi seurustella? Ei, kyllä teillä tästä lähin täytyy olla suurempi kunniantunto.

ENGELKE. Tuki sinä suusi, tomppeli, ennen minä kuolen kuin annan pakottaa itseni kenenkään muun vaimoksi.

HENRIK. No, tyyntykää, jalosukuinen ryökkynä, katsokaamme, ehkä minä ja pormestari voimme hankkia Antoniukselle jonkin viran, silloin te kernaasti voitte saada hänet.

HENRIK. Se on totta se, Anneke, sinulla on syytä iloon. Kuka pentele olisi luullut, että sellaisesta emäsiasta kuin sinustakin olisi voinut tulla mamselli?

ANNEKE. Ja kuka pentele olisi aavistanut, että sellaisesta siasta kuin sinusta olisi tullut oikeudenpalvelija?

HENRIK. Kuulkaas, lapsikullat, minulla ei ole tällä kertaa enempää aikaa puhua teidän kanssanne. Rouva pormestarinna odottaa vieraita. Minun pitää laittaa kahvia. Kas tuolta hän tulee, menkäämme, minä käyn hakemassa kahvipöydän.

NELJÄS KOHTAUS.

(Geske tulee koira sylissä. Henrik tulee kahvipöytineen ja on hyvin toimessaan.)

GESKE. Ei enää mitään vaareista eikä muoreista, Henrik, sanon sen kerta kaikkiaan. Juokse hakemaan siirappia, ja tuo ruukku myös! (Henrik menee.) Tätä hommaa ja hälinää ei täällä ennen ollut. Mutta minä luulen, että jahka vain totun siihen, niin se tuntuu helpommalta.

GESKE. Kaada se ruukkuun! Jestas sentään, joku koputtaa oveen. Nyt tulevat varmaankin raatiherrojen rouvat.

PALVELUSTYTTÖ. Sano sinä mestarillesi, että hän osaa valehdella kuin kymmenen kannunvalajaa yhteensä. Olen jo kuluttanut kenkäparin juostessani hakemassa sitä hinkkiä.

HENRIK. Sinä juokset sokkona keskellä selvää päivää. Täällä asuu pormestari von Bremenfeld.

PALVELUSTYTTÖ. Sehän on kauheata, ettei saa tavaroitaan valmiiksi, ja päällepäätteeksi vetää meitä viheliäinen kannunvalaja nenästä.

HENRIK. Jos sinulla on jotain valittamista kannunvalajia vastaan, niin tule raastupaan, siellä sinä saat oikeutta, mikäli minä ollenkaan tunnen pormestari von Bremenfeldiä.

KAKSI LAKEIJAA. Meidän rouvamme tahtoisivat mielellänsä tietää, suvaitsisiko pormestarinna suoda heille kunnian käydä häntä tervehtimässä.

HENRIK (palvelustytölle). Etkö sinä senkin kanalja jo kuule, ettei täällä asu ketään kannunvalajaa. (Lakeijoille.) Minä tiedustelen, onko rouva pormestarinna kotona.

HENRIK (Geskelle). Täällä on kaksi raatiherranrouvaa, jotka tahtovat tavata muoria.

VIIDES KOHTAUS.

ROUVA ABRAHAMS. Me olemme tulleet tänne tänään teitä nöyrimmästi onnittelemaan ja lausumaan sydämellisen ilomme ja tyytyväisyytemme teidän ylennyksenne johdosta ja samalla me sulkeudumme teidän mielisuosioonne ja hyväntahtoisuuteenne.

ROUVA ABRAHAMS. Me kiitämme pormestarinnaa, tällä kertaa olemme tulleet vain onnittelemaan.

GESKE. Tres humble servitöör. Mutta tiedänhän minä, että te mielellänne juotte kahvia. Ehkä teille täytyy tyrkyttää. Olkaa hyvä, istukaa, kahvi on heti valmis. Henrik!

ROUVA SANDERUS. Rouva pormestarinna suokoon meille anteeksi, mutta me emme koskaan juo kahvia.

GESKE. Mitä te nyt puhutte! Kyllä minä tiedän sen paremmin.
Suvaitkaahan istua.

ROUVA ABRAHAMS. Ah, ma soeur, minä voin pahoin, kun vain ajattelenkin sitä siirappia.

ROUVA SANDERUS. Jo riittää, ystävä hyvä. Minä voin juoda vain puoli kuppia.

GESKE. Suokaa anteeksi, hyvät rouvat, minun täytyy poistua hetkeksi.
Kohta teillä taas on kunnia nähdä minut.

KUUDES KOHTAUS.

I RAATIHERRAN ROUVA. Hahahahahahahahaha! Kuules, sisko, kukahan meistä nyt tulee enemmän naurunalaiseksi, hänkö, jolle me sydämessämme nauramme, vai mekö, jotka juomme hänen siirapinsekaista kahviansa.

II RAATIHERRAN ROUVA. Älä, herran tähden, sisko, enää puhu siitä siirapista, vatsani on ihan kurkussani, kun sitä vain ajattelenkin.

I RAATIHERRAN ROUVA. Huomasitko hänen kasvojenvirnistyksiänsä, kun suutelimme hänen esiliinaansa, hahahahahaa! En ikänäni unohda sitä, kuinka hän sanoi tuon: Tres humble servitöör, hahahahahahaha!

II RAATIHERRAN ROUVA. Älä naura niin äänekkäästi, sisko, pelkään, että he saattavat kuulla.

I RAATIHERRAN ROUVA. Voi, sisko, kuinka tässä jaksaa olla nauramatta. Olihan hänellä sylissä mitä hellanlettusin koira, sievin kahlekoira mitä toivoa saattaa; olen varma siitä, että sen nimeksi vielä pannaan Joli. Oi, taivas, on sittenkin totta, mitä sanotaan, ettei kukaan ole ylpeämpi kuin sellainen, joka rikkatunkiolta on noussut suureen arvoon? Mikään ei olekaan sentähden vaarallisempaa kuin sellaiset muutokset. Hienostosta syntynyt ja aatelisen kasvatuksen saanut ihminen pysyy kohotessaankin tavallisesti samana ja vieläpä toisinaan edistyy nöyryydessä. Mutta sellaisissa ihmisissä, jotka äkkiä ovat tyhjästä kasvaneet niinkuin sienet, rehottaa ylpeys oikeassa maaperässään.

II RAATIHERRAN ROUVA. Mikähän on siihen syynä? Minusta sellaisten ihmisten pitäisi olla nöyriä ajatellessaan entistä asemaansa.

I RAATIHERRAN ROUVA. Syynä siihen täytyy olla se, että ne, jotka ovat syntyneet ylhäisestä säädystä, eivät ajattele, että heitä halveksitaan, sentähden he eivät välitä siitä, kuinka heitä kohdellaan. Sitävastoin kaikki alhaiset ihmiset ovat epäluuloisia, jokainen sana, jokainen kasvojen ele on heidän mielestänsä viittaus heidän entiseen asemaansa, ja sentähden he koettavat ylläpitää arvoansa mahdilla ja tyranniudella. Usko minua, rakas sisko, kyllä jalosukuisuudessa jotakin piilee. Mutta kas tuolta tulee palvelija takaisin, on paras vaieta.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

HENRIK. Hyvät matamit, älkää pitkästykö. Hänen jalosukuisuutensa tulee kohta. Pormestari on lahjoittanut hänen koirallensa uuden kaulavyön, mutta se oli hiukan liian väljä, sentähden räätäli parast'aikaa ottaa mittaa koiran kaulasta. Heti kun se asia on toimitettu, tulee pormestarinna takaisin. Mutta älkää pahastuko, hyvät matamit, minä pyydän teiltä jotakin: muistakaa minua hyväntahtoisesti pienellä lahjalla, minulla on niin paljon työtä ja minä saan rehkiä ja raataa tässä talossa niinkuin juhta.

I RAATIHERRAN ROUVA. Mielelläni, poikaseni, tuossa on guldeni, jollet sitä väheksi.

HENRIK. Ah, sulimmat kiitokset! Minä toivon, että voin tehdä vastapalveluksen. Nyt teidän pitää juoda oikein runsaasti sillä aikaa kuin rouva on poissa, ei hän siitä suutu, ja jos niikseen tulee, niin kyllä minä sitten taas sovitan kaikki hyvin päin.

I RAATIHERRAN ROUVA. Ah, ystävä hyvä, teet parhaiten, jollet pakota meitä juomaan.

HENRIK. Kuten sanoin, jalosukuiset matamit. Ei rouva siitä pahastu, juokaa, juokaa pois. Jollei kahvi ole tarpeeksi imelää, niin kyllä minä toimitan lisää siirappia. Mutta kas tuolta tulee rouva itse.

KAHDEKSAS KOHTAUS.

GESKE. Anteeksi, että viivyin niin kauan poissa. Mutta eiväthän rouvat ole sillä välin juoneet juuri mitään. Voi turkanen, meidän pitää juoda tämä kannu tyhjäksi ja sitten juotuamme kahvit pitää teidän maistaa meidän oluttamme; sanon kehumatta, että se on yhtä hyvää kuin missä tahansa muuallakin kaupungissa.

ROUVA SANDERUS. Ah, minä voin niin pahoin, suokaa anteeksi, rouva pormestarinna, etten voi viipyä kauemmin; siskoni jää kyllä nauttimaan kestityksestä.

ROUVA ABRAHAMS. Ei, olisihan synti jättää siskoni yksin. Me sulkeudumme pormestarinnan suosioon.

GESKE. Turkanen, teidän pitää saada lasi viinaa, niin paranette heti, kyllä se kivut krassaa. Henrik, juokse heti hakemaan lasi janeveria, rouva voi pahoin.

ROUVA SANDERUS. Ei, anteeksi, rouva pormestarinna, kyllä minun täytyy lähteä.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

KOLMAS RAATIHERRAN ROUVA. Nöyrin palvelijattarenne, jalosukuinen rouva! Minä tulen velvollisuuteni mukaan onnittelemaan teitä.

(Geske tarjoo kätensä suudeltavaksi, ja raatiherranrouva
suutelee häntä kädelle.)

GESKE. Suurin iloni on, jos minä tai pormestari voimme teitä jollain palvella. Ettekö tahdo istua, olkaa niin hyvä! Älkää sanoko mitään kohteliaisuuksia, vaan olkaa niinkuin vertaisenne luona.

GESKE. Täällä kävi pari teidän säätysisarianne ja he joivat kanssani kahvia, kas täällä on vielä pari kuppia, ehkä suvaitsette. Pohjalla parasta on, minä en mitenkään voi juoda enempää, sillä minun mahani on jo pingollaan kuin rumpu.

GESKE. Kuinka vain tahdotte. Me ylhäiset emme pakota ketään. Mutta kuulkaas, rakas matami, ettekö voi suositella ketään ranskatarta ryökkynän opettajaksi, minä tahtoisin, että hän oppisi ranskankieltä.

III RAATIHERRAN ROUVA. Kyllä, jalosukuinen rouva, minä tunnen erään, joka on hyvin hieno.

GESKE. Hyvä, mutta sen minä sanon jo edeltäpäin, minä en kärsi, että hän kutsuu minua madamiksi, niinkuin ranskalainen tapa on. Ei sen vuoksi, että minä olisin niin suurellinen, mutta minulla on siinä suhteessa omat arveluni.

III RAATIHERRAN ROUVA. Ei suinkaan. Mutta enkö minä saa kunniaa suudella myöskin neidin käsiä?

GESKE. Kovin kernaasti. Henrik, kutsu ryökkynä tänne ja sano, että eräs raatiherranrouva tahtoo suudella hänen käsiänsä.

HENRIK. Minä luulen, ettei ryökkynä voi tulla, sillä ryökkynä parsii sukkiaan.

GESKE. Kuulkaas, kuinka se tolvana puhuu puita heiniä! Hahahaa, hän tarkoittaa rötyyriä!

SEPÄN ARIANKE (tulee; hänen osaansa näyttelee mieshenkilö). Ah, sinä rakas Geske sinkku, onkos totta, että sinun miehesi on päässyt pormestariksi! Se tuntuu minusta yhtä hauskalta kuin jos olisin saanut kaksi markkaa. Älä nyt vaan rupea rehentelemään ja pröystäilemään, niin ettes tunne vanhaa kasvinkumppaliasi. (Geske ei vastaa sanaakaan.) Kuules siukku, koskas sinun miehestäsi tuli pormestari? (Geske on vaiti.) Sinä mietit, siukku! Minä kysyn, koskas sinun miehestäsi tuli pormestari?

III RAATIHERRANROUVA. Osoittakaa vähän enemmän kunnioitusta pormestarinnalle, matami hyvä.

ARIANKE. Vielä mun mitä! Minun ei ole tarvis mitään lirkutuksia Geskelle, sillä me olemme olleet ihan kuin yksi ruumis ja sielu. Mutta mikäs sinua, siukku, vaivaa, minusta tuntuu kuitenkin, että sinä olet tullut hiukan ylpeäksi.

ARIANKE. Taivaan Herra minut ainakin tuntee. Silloin kun olit rahan tarpeessa, tunsit minut kyllä. Etpä tiedä, vaikka minun miehestäni ennen kuolemaansa vielä voisi tulla sama kuin sinunkin miehestäsi.

GESKE. Ah, rouva, on oikein kiusallista seurustella noiden alhaisten ihmisten kanssa. Henrik, sinä saat köniisi, jos vastedes päästät tänne porvaris-akkoja.

HENRIK. Hän oli juovuksissa kuin emäsika, hänen henkensä löyhkähti viinalle.

III RAATIHERRAN ROUVA. Pahoittelen sydämestäni tapausta, sillä minä pelkään, että se on pormestarinnaa liian kovasti kiihoittanut. Ylhäiset ihmiset eivät siedä paljoa. Kuta korkeampaan asemaan joutuu, sitä herkkätuntoisemmaksi tulee ruumis.

GESKE. Minä vakuutan rouvalle, ettei minun terveyteni lähimainkaan ole niin hyvä kuin se oli entisessä säädyssäni.

III RAATIHERRAN ROUVA. Kyllä minä sen arvaan. Teidän jalosukuisuutenne täytyy tästä lähin joka päivä lääkitä itseään, niin ovat kaikki muutkin pormestarinrouvat tehneet.

HENRIK (katselijoille). Minustakin tuntuu, etten minä oikeudenpalvelijaksi päästyäni ole yhtä terve kuin ennen. Minä tunnen pistoksia, ai, ai, ihan tässä vasemmassa kyljessäni. Hyvät ihmiset, te nauratte sille, mutta kissa vie, se on totinen tosi. Ma foi, minä pelkään, että minä ennen pitkää saan leinin.

III RAATIHERRAN ROUVA. Pormestarinnan pitää myös ottaa kotilääkäri koko vuodeksi, tohtori voi antaa teille joitakin tippoja, joita teillä ainakin tulee olla pullossa varalla, käytittepä niitä tai ette.

GESKE. Minä tahdon todellakin seurata teidän neuvoanne. Henrik, juokse tohtori Hermeliinin luo ja pyydä häntä, jos hän vain ehtii, käymään luonani.

III RAATIHERRAN ROUVA. Minun täytyy nyt sanoa hyvästi, jalosukuinen rouva, minä sulkeudun suosioonne.

GESKE. Suosioonne, rakas raatiherranrouva, puhukaa vain vapaasti minulle ja mestari Hermanille, tarkoitan pormestari von Bremenfeldille. Mitä voimme tehdä teidän ja miehenne hyväksi, sen me kernaasti teemme.

GESKE. Atjöö. — Mennäänpä sisään. Täällä minun mieheni päästää ihmisiä autienssille.

VIIDES NÄYTÖS.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

HENRIK. Turkin punanen, nyt käy kaikki jetsulleen, nyt on autienssitunti. Nyt, hyvät ihmiset, saatte nähdä, onko kukaan paremmin hoitanut virkaansa kuin minä, vaikka hän olisi ollut palveluksessa kaksikymmentä vuotta. Kas, siellä koputetaan. Hyvät miehet, ketä tahdotte tavata?

HENRIK. Niin, hän tuli vihdoinkin kotiin, mutta hän ei voi oikein hyvin. (Itsekseen.) Nämä miehet ovat tyhmiä kuin pässit, eivät ne ymmärrä yskää!

I ASIANAJAJA (hiljaa). Kyllä minä huomaan, veliseni, että tämä mies tahtoo vähän voitelua; pistäkäämme hänen kouraansa guldeni, niin kyllä pormestari tulee heti. Kuulkaas, älkää pahastuko, tässä on pari guldenia, juokaa terveydeksemme.

II ASIANAJAJA. Veliseni, mitäs me sitten teemme, täytyy kai tulla toinen kerta.

HENRIK (viittaa käsillään). Hei, herrat, teillähän on kova kiire. Teidän tähtenne otan minä vastaan nuo kaksi guldenia, muuten voisitte luulla, että minä pröystäilen, ja meidän talo joutuisi siten huonoon huutoon.

I ASIANAJAJA. Kas tuossa on kaksi guldenia, jollette niitä halveksi, olkaa nyt hyvä ja toimittakaa, että pääsemme pormestarin puheille.

HENRIK. Nöyrin palvelijanne, teidän tähtenne minä teen kaiken voitavani. Tosin pormestari jo on terve kuin pukki, mutta ei kuitenkaan niin voimissaan, että saattaisi puhua kenen kanssa tahansa. Mutta mitä teihin, herrat, tulee, niin se on eri asia. Suvaitkaa odottaa hetkinen, herrat, niin minä ilmoitan teidän tulonne. Mutta kas, siellä koputtaa taas joku. Hyvä mies, ketä te tahdotte tavata?

MUUAN MIES (kouraisten housuntaskuaan). Tahtoisin mielelläni saada kunnian puhutella pormestaria.

HENRIK (hiljaa). Kas se mies ymmärtää yskän ja kouraisee heti taskujaan. (Ääneen.) Kyllä, herra, kyllä hän on kotona, pääsette heti hänen puheilleen.

(Henrik ojentaa kätensä, mutta toinen vetää taskustaan rahan asemesta kellonsa ja sanoo:)

HENRIK (hiljaa). Kas vaan sitä kitupiikkiä. Saatpas nähdä, ettei pormestari ole vain niin orrelta otettavissa. (Asianajajille.) Nyt minä ilmoitan heti teidän tulonne.

I ASIANAJAJA. Kas vaan sitä poikaa, kuinka se jo on ovela toimessaan. Pidä nyt vakavaa naamaa, veliseni, meidänhän on pantava alkuun tämän kunnon kannunvalajan kiusaaminen. Toverimme sitten jatkavat ilvettä päähän asti. — Mutta kas tuolta hän tulee.

TOINEN KOHTAUS.

I ASIANAJAJA. Sydämemme syvimmästä pohjasta toivotamme me jalosukuiselle herra pormestarille onnea tähän korkeaan asemaan kaupungissamme ja me toivomme, ettette lempeydessä, varovaisuudessa ettekä valppaudessa anna perään kellekään edeltäjistänne, koska teidän jalosukuisuutenne ei ole raivannut itselleen tietä tähän korkeaan virkaan rikkauden, sukulaisuuden eikä ystävien kautta, vaan omien tunnustettujen suurien avujenne, oppinne ja kokemuksenne kautta valtioasioissa.

II ASIANAJAJA. Iloitsemme erittäinkin siitä, että olemme saaneet sellaisen esivallan, jolla ei ainoastaan ole vakaa jumalallinen ymmärrys…

II ASIANAJAJA. … vaan joka on tunnettu siitä, että se on ystävällinen kaikkia kohtaan, ja jonka suurin ilo on kuunnella kansan valituksia ja saattaa asiat taas oikealle tolalle, sillä sanonpa sen suoraan, olin ihan ilosta pyörtyä kuullessani sen uutisen, että vaali oli langennut herra pormestari von Bremenin osalle.

II ASIANAJAJA. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, minun piti sanoa pormestari von Bremenfeld! Olemme saapuneet tänne tänään, ensiksi lausuaksemme alamaisen onnentoivotuksemme, toiseksi neuvotellaksemme teidän jalosukuisuutenne kanssa eräästä riita-asiasta, mikä on syntynyt meidän päämiestemme välillä; olimme päättäneet jättää tämän riita-asian lain ja oikeuden haltuun, mutta olemme sitten tarkemmin ajatelleet ja ajanhukan ja oikeudenkäyntikulujen välttämiseksi aikoneet alistaa asiamme herra pormestarin ratkaistavaksi. Johonka ratkaisuun me lupaamme tyytyä.

I ASIANAJAJA. Molemmat meidän päämiehemme ovat naapureita, mutta juokseva vesi, jota joeksi kutsutaan, erottaa heidän maansa toisistaan. Nyt tapahtui kolme vuotta sitten, että vesi lohkaisi ison maapalan minun päämieheni maasta ja kuljetti sen vastapuoleni pelloille. Saako hän sen nyt omistaa, ei suinkaan? Sanotaanhan: nemo alterius damno debet locupletari. Tällä tavallahan hänen päämiehensä hyötyisi minun päämieheni vahingoksi, ja se sotii selvästi vastoin aequitatem naturalem. Herra pormestari, eikö asia ole niin?

II ASIANAJAJA. Mutta sanoohan Justinianus nimenomaan libro secundo
Institutionum, titulo primo, de Alluvione…

HERMAN. Mitä helkkaria minä välitän Justinianuksesta tai Aleksanteri suuresta, nehän elivät monta tuhatta vuotta ennen kuin Hampuri rakennettiin, kuinka he voisivat tuomita asioissa, joita ei heidän aikanaan vielä ollut tapahtunutkaan?

II ASIANAJAJA. Minä toivon kuitenkin, ettei teidän jalosukuisuutenne hylkää lakeja, joita koko Saksanmaa noudattaa.

HERMAN. En minä sitä tarkoittanut, te käsititte minut väärin, minä tarkoitin… (Hän yskii väliin.) Olkaa hyvä, esittäkää edelleen asiaanne.

II ASIANAJAJA. Näin kuuluvat Justinianuksen sanat: quod per alluvionem agro tuo flumen adjecit, jure gentium tibi adquiritur.

HERMAN. Herra asianajaja. Te puhutte niin perhanan nopeasti, sanokaa se hiukan selvemmin.

HERMAN. Oh, herra, te äännätte latinaa niin perhanan hassusti, puhukaa äidinkieltänne, sillä tulette paremmin toimeen. En sano tätä sen tähden, että olisin latinan vihaaja, sillä minä puhun toisinaan tuntikausia latinaa palvelijani kanssa. Eikös ole totta, Henrik?

HENRIK. On vallan ihmeellistä kuulla herran puhuvan latinaa, sillä minä vannon, että kyynelet vuotavat silmistäni, kun sitä ajattelen. On ihan kuin kuulisi herneiden kiehuvan padassa, niin nopeasti kierivät sanat hänen suustaan. Lempo sen tietäköön, kuinka ihminen voi puhua niin nopeasti. Mutta mitäs ei tee pitkä harjoitus.

II ASIANAJAJA. Jalosukuinen herra pormestari! Justinianus sanoo näin: Minkä virta lohkaisee toisen pellosta ja heittää sinun maallesi, olkoon sinun omasi.

HERMAN. Niin, minun ymmärtääkseni Justinianus on oikeassa, sillä hän oli kunnon mies, ja minä kunnioitan häntä niin suuresti, etten tahdo kumota hänen tuomiotansa.

I ASIANAJAJA. Mutta, herra pormestari! Minun vastapuoleni lukee lakia niinkuin piru raamattua. Hän unohtaa sen, mikä heti seuraa: per alluvionem autem videtur id adjici, quod ita paulatim adjicitur, ut intelligi non possit, quantum quoquo temporis momento adjicitur.

HERMAN. Anteeksi, hyvät herrat, minun täytyy mennä raastupaan, kello löi jo puoli viisi. Henrik, koeta käytävässä sovittaa asia heidän välillään.

I ASIANAJAJA. Oi, herra pormestari! Lausukaa edes yhdellä sanalla mielipiteenne!

II ASIANAJAJA. Kuinka me molemmat voisimme olla oikeassa? Minä olen sitä mieltä, että koska minä olen oikeassa, niin vastapuoleni on väärässä. Justinianuksen laki on nimenomaan minun puolellani.

I ASIANAJAJA (pidättäen pormestaria). Olenhan minä näyttänyt toteen, että Justinianuksen sanat ovat minun puolellani.

HERMAN. Niin, se on totta, Justinianus on teidän molempain puolella, miks'ette siis, perhana vieköön, sovi riitaanne? Te ette tunne Justinianusta niin hyvin kuin minä; kun hän ripustaa kaapunsa molemmille hartioilleen, merkitsee se niin paljon kuin hän tahtoisi sanoa nämä sanat: menkää tiehenne, senkin paapattajat, ja sopikaa asia!

II ASIANAJAJA. Herra pormestari! Täytyyhän verrata eri pykäliä toisiinsa voidakseen oikein ymmärtää lainsäätäjän ajatusta; eikö heti seuraavassa pykälässä sanota: quod si vis fluminis de tuo praedio…

HERMAN. Jättäkää minut, te hullut käräjäpukarit! Kuulettehan, että minun täytyy mennä raastupaan!

I ASIANAJAJA. Ei, herra pormestari, silmänräpäys vain, kuulkaamme nyt, mitä Hugo Grotius sanoo.

HERMAN. Piru vieköön sekä teidät että Ruotuksen, mitä minulla on tekemistä Ruotuksen kanssa? Hän oli armenialainen, mitä hittoa meitä liikuttaa ne lait, joita on laadittu jossain Armeniassa! Henrik, aja ne ulos ovesta!

(He menevät. Henrik riitelee käytävässä, syöksyy suin päin sisään akan seuraamana, akka olkoon valepuettu mieshenkilö.)

AKKA (tarttuu pormestarin rintaan huutaen). Mikä esivalta säätää sellaisia kirottuja lakeja, että mies saa pitää kahta vaimoa? Mutta kyllä Jumalan rangaistus teitä kohtaa!

AKKA. Älä, älä, älä! Minä en mene, ennenkuin näen sydämestäsi verta priiskuvan!

(Petteri tulee ja kiskoo akan pois. Henrik, joka piiloutui, auttaa vihdoin Petteriä.)

KOLMAS KOHTAUS.

HERMAN. Peijakas sinut ottaa, jos sinä vielä kerran päästät sisään akkoja tai asianajajia, sillä jokainen niistä tappaa minut omalla tavallaan. Jos muita tulee minua tapaamaan, niin sano, että varokoot puhumasta latinaa, sillä minä olen erityisestä syystä vannonut olevani sitä puhumatta.

HENRIK. Tässä olisi pikkuisen papereita syndikukselta, pormestarin pitäisi lukea nämä läpi ja antaa niistä lausuntonsa.

HERMAN. Kuules, Henrik, ei olekaan niin helppo olla pormestarina kuin luulin. Minä olen saanut tässä muutamia asioita tutkittavakseni, niistä ei itse pirukaan ota selvää. (Alkaa kirjoittaa, nousee ja pyyhkii hikeä, istuutuu ja pyyhkii mitä on kirjoittanut.) Henrik!

HERMAN (nousee taas paikaltaan, pyyhkii hikeä kuten ennen ja heittää peruukkinsa lattialle, voidakseen paljain päin sitä paremmin miettiä, kävelee peruukin yli ja työntää sen syrjään, istuutuu taas kirjoittamaan, huutaa). Henrik!

HERMAN. Paha sinut perii, jollet seiso hiljaa. Jo toisen kerran sinä häiritset minua, kun minä teen konseptiani.

HENRIK. En minä tehnyt muuta kuin työnsin paitaa housuihini ja mittasin säärilläni, minkä verran minun livreetakissani on liikaa pituutta.

HERMAN (nousee taas paikoiltaan ja koputtaa kädellä otsaansa saadakseen ajatukset kulkemaan). Henrik!

HERMAN. Mene sanomaan noille akoille, jotka huutavat kadulla ostereitaan kaupaksi, etteivät he saa huutaa tällä kadulla, missä minä asun, sillä he häiritsevät minua valtiollisissa toimissani.

HENRIK (huutaa ovelta kolme kertaa). Kuulkaas, te osteriämmät! Te kanaljat! Te haaskat! Te riettaat luntut! Te jokamiehen sussut! Ettekö yhtään häpeä huutaa pormestarin kadulla ja häiritä häntä virantoimituksessa!

HENRIK. Niin, eihän se hyödyttäisi, vaikka minä huutaisin vielä kovemmin, sillä kaupunki on täynnä tuollaista väkeä. Niin pian kuin yksi on mennyt ohi, tulee siihen heti toinen sijaan, sillä jos…

HERMAN. Ei sanaakaan enää, pysy hiljaa ja pidä suusi kiinni! (Istuutuu ja pyyhkii, minkä on taas saanut kirjoitetuksi, kirjoittaa uudestaan, nousee ja polkee vihan vimmoissaan jalkaansa huutaen.) Henrik!

HERMAN. Olisin iloinen, jos voisin heittää tämän pormestarinviran hiiden hinkaloon. Tahdotko ruveta pormestariksi minun sijaani?

HENRIK. Herja siihen ruvetkoon! (Hiljaa.) Ja herja se, joka sitä virkaa kärkkyy.

HERMAN (aikoo taas istua uudestaan kirjoittamaan, mutta istahtaa ajatuksissaan väärään paikkaan ja putoaa lattialle, huutaa). Henrik!

PORVARI. Minä olen hattumaakarien ammatinvanhin, minulla on valittamista pormestarille.

HERMAN. Äh, enhän minä voi pitää päässäni muuta kuin yhden asian kerrallaan. Kysy häneltä, mitä asia koskee.

PORVARI. Se on liian laaja. Minun täytyy saada puhua itse herra pormestarin kanssa. Tunnissa se on tehty, sillä minun valitukseni sisältää vain kaksikymmentä pykälää.

HENRIK. Hän sanoo tahtovansa puhua itse herra pormestarin kanssa, sillä hänen pykälänsä sisältävät vain kaksikymmentä valitusta.

HERMAN. Ah, Jumala auttakoon minua syntistä miesparkaa, minä olen jo ihan päästäni pyörällä. Käske hänen tulla.

PORVARI. Ah, herra pormestari! Minä köyhä mies olen kärsinyt suurta vääryyttä, kyllä pormestari käsittää sen heti, kun saa kuulla asian.

TOINEN PORVARI. Minä tuon pormestarille valituksen hattumaakarien ammatinvanhinta vastaan.

HERMAN. Jättäköön anomuksensa sinulle. Pysykää te, hyvät miehet, molemmat porstuassa niin kauan! Henrik!

HERMAN. Etkö sinä voi auttaa minua hiukan oikealle tolalle? En tiedä mistä aloittaisin. Lue minulle hattumaakarin vaatimus!

"Tämän jalon kaupungin kunnioitettavan porvariston kunnianarvoisen seuran esivaltuutettuna esiinnyn minä allekirjoittanut N.N., kunnianarvoisen hattumaakariammattikunnan halpa ammatinvanhin, ja ensinnäkin lausuttuani sekä suuresti kunnioittavan että rakkaan onnitteluni sen johdosta, että niin arvokas ja korkeasti valistunut mies on kohonnut niin korkeaan korkeuteen, minä syvimmässä nöyryydessä edestuon suurimman, vaarallisimman ja iljettävimmän väärinkäytöksen, minkä turmeltunut aika ja vielä turmeltuneemmat ihmiset tässä kaupungissa ovat aikaansaaneet, toivossa, että teidän jaloutenne keksisi sille parannuskeinon. Asia on se, että kamasaksat tässä kaupungissa eivät pelkää eivätkä häpeä julkisesti myydä ja kaupitella kokonaisia pakkoja erästä verkaa, jota he kudottavat kastorista elikkä majavankarvoista; surkeassa, tyhmässä julkeudessaan he kudottavat päällepäätteeksi tästä aineesta sukkia, vaikka tunnettu asia on, että majavankarvat kuuluvat meidän ammatillemme, jonka tähden me hattumaakariraukat emme kullallakaan voi punnita elinkeinomme jatkumista varten tarvittavia karvoja, sillä arvoisa yleisö on tottunut saamaan hattunsa kymmenestä ja kahdestakymmenestä riksistä korvaamattomaksi vahingoksi meidän elinkeinollemme, mikäli se koskee mainettamme ja tulojamme. Suvaitkoon herra pormestari siis punnita myötäseuraavia kahtakymmentäneljää tärkeätä syytä ja pontta, joiden nojalla me hattumaakarit pidämme itsemme yksinoikeutettuina käyttämään kastoria, nimittäin 1) että ikiammoisista ajoista yleisenä maantapana on ollut käyttää kastorihattuja, mikä monen historiasta otetun sitaatin ja käräjillä laillisesti kuulusteltujen todistajien kautta todistaa mahdetaan. Ensiksi: historian kautta — - -"

HENRIK. "Käräjätodistajien kautta, että Adrian Nilsen, seitsemänkymmenenyhdeksän vuoden vanha, muistaa isänsä isoisän sanoneen — —"

HENRIK. "Toiseksi: että on kohtuuttoman ylellistä käyttää sukiksi ja vaatteiksi niin kalliita karvoja, mikä sotii kaikkea hyvää tapaa ja järjestystä vastaan, erittäinkin sen jälkeen kuin meille tuodaan niin paljon kalliita, hienoja vaatteita Englannista, Ranskasta ja Hollannista, niin voitaisiin vallan hyvin tyytyä näihin, sortamatta rehellistä miestä hänen ammatissaan — — —"

HERMAN. Riittää, riittää, Henrik! Minä käsitän, että oikeus on ammatin vanhimman puolella.

HENRIK. Mutta minä olen kuullut, että esivallan aina tulee kuunnella molempia riitapuolia ennen tuomion langettamista; eikös minun sentähden pidä lukea myöskin vastapuolen vastaus.

HENRIK. "Teidän Korkeasukuinen Ylhäisyytenne, korkeasti valistunut ja korkeasti valtioviisas Herra Pormestari!

"Niin korkealle kuin teidän ymmärryksenne kohoo muiden yli, niin korkealle nousee myöskin iloni muiden yli kuultuani, että te olette kohonneet pormestariksi; mutta minä olen tullut sen asian tähden, että hattumaakarit tekevät minulle kiusaa eivätkä anna minun myydä kastorista valmistettuja kankaita ja sukkia. Minä tiedän kyllä, mitä he tahtovat, he tahtovat yksinomaisen oikeuden myydä kastoria ja he tahtovat, ettei kastoria saisi käyttää muuhun kuin hattujen valmistamiseen, mutta he eivät sitä ymmärrä. Hassunkuristahan on käyttää kastorihattuja, niitä pidetään kainalossa, ei ne lämmitä eikä ne ole muuksikaan hyödyksi, ja olkihattu tekee saman viran. Sitävastoin kastorisukat ja -vaatteet ovat lämpöiset ja pehmeät, ja jos pormestari vaan olisi koettanut niitä, mikä myös ajan ollen voi tapahtua, niin te tunnustaisitte sen itse — — —"

HERMAN (nousee kävelemään). Tämähän on perhanan sotkuinen asia. Henrik, etkö sinä, pässinpää, voi sanoa minulle, kumpi on oikeassa? Miksikä minä annan sinulle, senkin vintiölle, ruoan ja elatuksen? (Sitten kuuluu melua käytävässä ja hän kysyy:) Mikäs meteli siellä käytävässä on?

HERMAN. Mene sanomaan heille, että heidän pitää kunnioittaa pormestarin asuntoa.

HENRIK. On parasta, herra, antaa niiden tapella rauhassa, sitä pikemmin heistä taas ehkä tulee ystävykset. Jumala varjelkoon, luulenpa heidän aikovan murtautua huoneeseen, kuulkaas vaan, kuinka ne jyskyttävät ovea.

LAKEIJA. Minä olen tullut vieraasta residenssikaupungista, minun herrallani on tärkeätä asiaa pormestarille.

HENRIK. Mihinkä hiivattiin se pormestari katosi? Ottiko piru pormestarin? Herra pormestari!

HERMAN. Käske hänen tulla uudestaan puolen tunnin päästä ja sano, että minun luonani on kaksi hattumaakaria, joiden asia minun on selvitettävä. Henrik! Käske porvarienkin mennä matkoihinsa huomiseen asti. Jumala auttakoon minua miesparkaa, pääni on pyörällä, etten tiedä mitä minä puhun tai teen. Etkö voi minua auttaa tästä pulasta, Henrik?

HERMAN. Mene hakemaan minulle se "Poliittinen lipeäkala", joka on työhuoneeni pöydällä, se on vaaleakantinen, saksalainen kirja; kenties siinä on sanottu, miten minun pitää vastaanottaa vieraita presidenttejä.

(Sillä aikaa kuin Henrik on poissa, kävelee pormestari ja
repii ajatuksissaan hatuntekijän asiapaperin palasiksi.)

HENRIK. Tässä on kirja. Mutta mitä herra pormestari nyt repii palasiksi? Se on, totta vieköön, ammatinvanhimman valituskirja.

HERMAN. Ah, tein sen hajamielisyydessäni. (Ottaa kirjan ja paiskaa lattialle.) Luulenpa, että minun on parasta seurata sinun neuvoasi ja mennä hirteen.

HENRIK. Hei vaan, sieltä kuulun taas kolkutusta. (Menee ulos, palaa taas huoneeseen itkien.) Voi, herra pormestari! Auttakaa, herra pormestari!

HENRIK. Siellä on kokonainen rykmentti merimiehiä oven takana, ja ne huutavat: Jollei meille anneta oikeutta, niin me lyömme kaikki pormestarin ikkunat säpäleiksi. Yksi niistä heitti minua kivellä selkään, voi, voi, voi.

HERMAN (kömpii taas pöydän alle). Henrik, pyydä rouva pormestarinnaa tulemaan ulos ja pitämään niitä komennossa; ehkä ne pitävät naishenkilöä kunniassa.

HENRIK. Niin, niin, saattepa nähdä, että laivamiehet osaavat pitää naista kunniassa; jos pormestarinna menee ulos, niin ne luultavasti vievät hänet väkisin, ja sitten on viimeinen villitys pahin.

HENRIK. Ei ne merimiehet sillä niin suuresti väliä pidä; minä ainakaan en uskaltaisi sillä tavoin lähettää vaimoani. Siellä kolkuttaa taas joku: avaanko minä?

HERMAN. Älä, älä, minä pelkään, että ne merimiehet tulevat. Ah, jospa olisin jo haudassa. Henrik, juokse kuuntelemaan ovelta, kuka siellä on.

HENRIK. Kas niin, ne tulevat kuin tulevatkin ilman muuta sisään, siellä on kaksi raatiherraa.

NELJÄS KOHTAUS.

HERMAN. Ah, hyvät herrat! Enhän minä koskaan pyrkinyt pormestariksi; miksi saatoitte minut tähän onnettomuuteen?

ABRAHAMS. Otittehan sen toimen vastaan; tulkaa vaan esiin, herra pormestari! Me tulimme tänne huomauttamaan teille siitä suuresta virheestä, minkä olette tehnyt vierasta ministeriä kohtaan ajaessanne hänet pilkallisesti pois luotanne; siitä voi kaupungille koitua ikävyyksiä. Me luulimme, että herra pormestarilla olisi ollut paremmin tiedossaan Jus publicum ja seremoniat.

HERMAN. Ah, hyvät herrat! Pankaa minut viralta pois, niin pääsen vapaaksi tästä taakasta, jota olen liian heikko kantamaan, ja vieras ministeri saa samalla hyvityksen.

SANDERUS. Kaukana olkoon se meistä, herra pormestari, että panisimme teidät viralta; seuratkaa meitä heti raastupaan neuvottelemaan syndikuksen kanssa, miten tämä virhe voidaan korjata.

HERMAN. Minä en lähde raastupaan, vaikka minut sinne tukasta kiskottaisiin. En tahdo olla pormestari, enkä ole sitä virkaa ikinä tavoitellut; ennen saatte ottaa minut hengiltä. Minä olen kunniallinen kannunvalaja Jumalan avulla ja kannunvalajana tahdon kuollakin.

SANDERUS. Aiotteko siis tehdä pilaa koko neuvoskunnasta? Kuulkaas, mon frère! Eikö hän ottanut vastaan pormestarin virkaa?

SANDERUS. Kyllä me tähän vielä keinon keksimme; ei senaatti anna itseänsä tällä tavoin prostitueerata.

VIIDES KOHTAUS.

HENRIK. En tiedä, herra. Ne olivat hyvin suutuksissaan, sen minä kyllä näin. Minua kummastutti, että ne uskalsivat soittaa tuolla tavoin suutansa herra pormestarin huoneessa. Jos minä olisin ollut pormestari, olisin minä, lempo soikoon, sanonut niille kaikessa ystävyydessä: "Pitäkää leipäläpenne kiinni, suunsoittajat! Pyyhkäiskää sormellanne lattiaa ja haistelkaa kenen talossa te olette!"

HERMAN. Jospa sinä olisit pormestarina, Henrik! Jospa sinä olisit pormestarina, voi, voi, voi!

HENRIK. Jos saan luvan sekaantua herran asioihin, niin pyytäisin nöyrimmästi yhtä asiaa, nimittäin että minua tästä puoleen sanottaisiin von Henrikiksi.

HERMAN. Häpeämätön junkkari! Onko nyt aika tulla lavertelemaan minulle semmoista? Nyt huomaan, että päälleni pakkaa joka haaralta vain onnettomuutta ja kiusallisia tehtäviä.

HENRIK. Minä en tee tätä pyyntöä mistään kunnianhimosta, vaan ainoastaan saadakseni talossa vähän kunnioitusta palvelustovereiltani, varsinkin Annekelta, joka — — —

HERMAN. Jollet nyt pidä kitaasi kiinni, niin minä väännän sinulta niskat nurin. Henrik!

HERMAN. Etkö voi auttaa minua tästä pulasta, lurjus? Laita asiani reilaan heti paikalla tai muuten sinun käy huonosti!

HENRIK. Sepä kummallista, että herra pyytää minulta semmoista, vaikka itse on niin viisas mies, ja on pelkän viisautensa vuoksi valittu tähän korkeaan virkaan.

HERMAN (Istuu käsi leuan alla ja mietiskelee kauan. Hypähtää kiihtyneenä ylös ja sanoo:) Eikö siellä joku kolkuttanut? (Hiipii hiljaa ovelle, mutta ei näe ketään. Istuutuu taas ja mietiskelee, purskahtaa itkuun ja pyyhkii silmiään paperiliuskoilla; kiihtyneenä hypähtää taas ylös, ikäänkuin raivoissaan, ja huutaa:) Kokonainen kantamus syndikuksen esityksiä! Hattumaakariammattivanhimman käynti! Ammattivanhimman vastapuoli! Kaksikymmentä pykälää pitkä valituskirjelmä! Merimiesten mellakka! Vieras presidentti! Raadin haaste! Uhkaukset! Eiköhän täällä ole minkäänlaista nuoraa saatavissa? Tuolla uunin takanahan on yksi. (Ottaa nuoran ja laittaa sen kuntoon.) Minulle on ennustettu, että minut poliittisten harrastusteni vuoksi kohotetaan korkealle. Se ennustus käy toteen, jos nuora vain kestää. Tulkoon siis raati kaikkine uhkauksineen, minä vihellän niille, kunhan olen kuollut. Yhden asian kuitenkin haluaisin, nimittäin nähdä tuon "Poliittisen lipeäkalan" kirjoittajan riippuvan vieressäni kaikki kuusitoista valtiotilastollista tutkimusta ja kaikki poliittiset iltapakinat kaulaan ripustettuina. (Ottaa kirjan pöydältä ja repii sen palasiksi.) Nyt sinä kanalja et enää viettele ketään rehellistä kannunvalajaa kiusaukseen. Niin, se minua kuitenkin hiukan lohduttaa, ennenkuin kuolen. Nyt etsin itselleni naulan, johon rupean riippumaan. Onpa kuoltuani aika merkillistä kuulla sanottavan: Ei kukaan Hampurin pormestareista ole ollut toimessaan niin valpas kuin Herman von Bremenfeld, joka ei koko pormestaruutensa aikana ummistanut silmäänsä?

SEITSEMÄS KOHTAUS.

HERMAN. En minä aio puuhata mitään, vaan päästäkseni puuhaamasta minä aion hirttäytyä. Jos suvaitsette tehdä seuraa minulle, niin se minua suuresti ilahduttaa.

ANTONIUS. Ei tee mieleni, pahus vieköön; mutta mikä saattaa teidät niin mielettömään tekoon?

HERMAN. Kuulkaa, Anttoni! Ei maksa vaivaa teidän siinä puhua. Minä aion hirttäytyä; ellei se tapahdu tänään, niin se tapahtuu huomenna. Ennen kuolemaani pyytäisin teiltä vain, että veisitte kunnioittavat terveiseni rouva pormestarinnalle ja ryökkynälle ja käskisitte heitä teettämään minulle tällaisen hautakirjoituksen:

           Pysähdy, matkamies!
        Tässä riippuu pormestari von
               Bremenfeld,
        joka ei koko pormestaruutensa
        aikana yhtään hetkeä nukkunut.
           Mene ja tee sinä samoin.

Kenties ette tiedä, rakas Anttoni, että minusta on tullut pormestari, että minä olen saanut viran, jota hoitaessani en tiedä, mikä on valkoista ja mikä mustaa, ja johon tunnen olevani vallan kykenemätön. Sillä olen huomannut monista harmillisista, minua kohdanneista seikoista, että on suuri ero olla esivallan housuissa ja puhua esivallasta.

ANTONIUS. Hahahahaa! Nyt huomaan, kuinka asian laita oikeastaan on: Olin äsken eräässä ravintolassa, siellä kuulin ihmisten nauravan ihan katketakseen eräälle ilveilylle, joka oli pantu toimeen Herman Bremeniläisen kustannuksella. Muutamat nuoret miehet näet olivat uskotelleet hänelle, että hän muka oli päässyt pormestariksi, nähdäkseen miten hän käyttäytyisi siinä virassa. Minuun koski kovasti, kun kuulin siitä kerrottavan. Ja minä läksin heti tänne varoittamaan teitä siitä.

ANTONIUS. Ette. Kaikki tyynni on pilantekoa, sen he ovat keksineet, että teistä lähtisi hulluus puhua ja paasata korkeista asioista, joita ette ymmärrä.

HERMAN. Hitto sitten itsensä hirttäköön! Geske! Engelke! Petteri!
Henrik! Tänne kaikki tyynni!

KAHDEKSAS KOHTAUS.

HERMAN. Rakas eukkoseni, mene työhösi jälleen; meidän pormestaruutemme päivät ovat nyt lopussa!

HERMAN. Niin, niin. Ne ovat lopussa; jotkut vekkulit ovat yksissä tuumin tehneet meistä pilaa.

GESKE. Tehneet meistä pilaa? Silloin he saavat köniinsä, koska ovat meistä pilaa tehneet, ja sinä kanss'. (Antaa Hermannille korvapuustin.)

HERMAN. Pane nyt mieleesi, eukkoseni, etten minä enää ole politikoitsija enkä sentähden laske enää kahteenkymmeneen, kun saan korvapuustin. Tästä puoleen aion järjestää elämäni toisin, poliittiset kirjani minä viskaan uuniin ja pidän huolta vain ammatistani tästä puoleen. Minä varoitan myös kerta kaikkiaan jokaista teistä siitä, että jos minä vain näen poliittisen kirjan kenen kädessä tahansa tai jos joku tuo semmoisen minun talooni, silloin sen peijakas ottaa.

HENRIK. Minulla puolestani ei ole mitään pelättävää, herra pormestari, sillä minä en osaa lukea enkä kirjoittaa!

HERMAN. Jätä pois siitä sanasta ensimmäinen pöräys ja sano minua muitta mutkitta mestariksi niinkuin ennenkin, sillä minä olen kannunvalaja ja tahdon kuolla kannunvalajana. Kuulkaa, herra Antonius! Minä tiedän, että te olette katsonut hyvällä silmällä minun tytärtäni. Minun entiset päähänpistoni ovat olleet esteenä teidän rakkaudellenne. Nyt saatte hänen isänsä ja äitinsä suostumuksen, niin että jos teillä on vielä samat vakaat aikomukset, ei esteitä ole olemassa.

HENRIK. Vielä häntä kysyy; rouva pormestarinna on aina ollut sen liiton puolella.

GESKE. Suus kiinni, vekkuli! Osaanhan minä vastata itse puolestani. Minä olen, ukko kulta, antanut siihen suostumukseni jo kolme vuotta sitten.

HERMAN. Sinulta ei tarvitse kysyäkään, Engelke! Tiedän, että sinä olet häneen niin rakastunut kuin rotta juustoon; eikö totta?

HERMAN. Jos tietäisin, että sinä ilkeyttäsi meitä näin arvonimillä puhuttelet, niin sinulle kävisi huonosti.

HENRIK. Ei, en millään muotoa, hyvä mestari! Mutta ei voi niin äkkiä luopua vanhasta tavasta.

HERMAN. Antakaa siis kätenne toinen toisellenne, te kaksi. Kas niin, kaikki on hyvin. Huomenna laitetaan häät. Henrik!

HERMAN. Polta kaikki minun poliittiset kirjani; sillä en kärsi enää silmissäni sellaisia, jotka ovat saattaneet päähäni mokomia houreita.

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VALTIOVIISAS KANNUNVALAJA: VIISINÄYTÖKSINEN KOMEDIA ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.