The Project Gutenberg eBook of Mishka This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. Title: Mishka Author: Nicolaus Lenau Translator: Vilppu Kaukonen Release date: August 22, 2024 [eBook #74297] Language: Finnish Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kansa Credits: Tuula Temonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MISHKA *** MISHKA Kirj. Nicolaus Lenau Suomensi Wilppu Kaukonen Helsingissä, Suomalainen Kustannus O.-Y. Kansa, 1912 NICOLAUS LENAU. Nicolaus Lenau (oikealta nimeltään Frans Nicolaus Niembsch von Strehlenau — suvun kotipaikka oli nimittäin etelä-Schleesiassa sijaitseva Strehlenin kaupunki), suurimpia saksankielellä esiintyneitä lyyrillisiä runoilijoita, syntyi elokuun 13 päivänä 1802 Csatadin kauppalassa etelä-Unkarissa. Koko lapsuutensa ja varhaisimman nuoruutensa vietti Lenau Unkarissa. Pestissä hän yhdeksännellä ollessaan alotti koulunkäyntinsä ja sai sitäpaitsi yksityisesti oppia viulun- ja kitaransoittoa, johon suuresti innostui. Silloin jo haavemielinen poika suunnitteli Amerikan-matkaakin, joka sentään tuli ajoissa ehkäistyksi. Vuonna 1816 asui kotiperhe Tokaissa pohjois-Unkarissa. Kun siellä ei ollut kimnaasia, jossa poika olisi koulunkäyntiään jatkanut, jäi tämän opiskeleminen kesken. Mutta sensijaan sai hän nyt sitä vapaammin tutustua tuohon »ruusutarhojen, satakielten, kiliseväkannuksisten husarien, tummanruskeiden mustalaissoittajain, kaihomielisten kalastajain ja kauniiden neitojen» runolliseen seutuun, joka hänen herkkätunteiseen mieleensä jätti haihtumattomat jäljet. Kuitenkaan hän ei vielä runoillut eikä edes runoudesta pitänyt. Soitanto, haaveilu ja — ensimäinen rakkaus, ne ne hänen kauneudenjanonsa ja kaihonsa tyydyttivät. Vuonna 1817 nuorukainen yksityisopetusta saatuaan suoritti erinomaisilla arvosanoilla ylioppilastutkinnon Pestissä. Mutta seuraavana vuonna täytyi Lenaun jättää Unkari. Hän nimittäin joutui isänisänsä hoitoon Wienistä luoteeseen sijaitsevaan Stockerauhun ja sai sitten lähteä Wieniin opintojaan jatkamaan. Nuorukaisen levoton henki harhaili tieteestä toiseen, elämänura ei ollut vielä hänelle selvinnyt, ja lapsuudesta kehittynyt synkkämielisyys alkoi kalvaa. Enemmän kuin tieteet viehätti soitanto, ja Lenau kehittyi taitavaksi viuluniekaksi kuuluisan Josef von Blumenthalin johdolla. Innostuneena hän seurusteli wieniläisrunoilijain (Anastasius Grünin y.m.) kanssa, tutustui Klopstockin, Bürgerin, Vossin ja Höltyn runoihin ja alkoi itsekkin runoilla. Mutta kun ankarain paino-olojen vuoksi ei saanut runokokoelmaansa Wienissä julkaistuksi, lähti hän 1831 Stuttgartiin, jossa sai kustantajan. Nyt alkoi Lenaun elämässä taas uusi kehitysjakso. Hän tuli »Schwaabilaisen koulun» runoilijain (Uhlandin, Mayerin, Kernerin, Schwabin y.m.) seuraan ja sai suurta tunnustusta ja kunnioitusta osakseen, joka taas hyvin virkistävästi vaikutti hänen tuotantoonsa. Näihin aikoihin Lenaulle selvisi hänen elämäntehtävänsä. Ei tiedemieheksi, vaan runoilijaksi hänen oli tultava. Luonnon ja sitä lähinnä ihmiselämän monien ilmiöiden katselemisen hän tunsi korkeimmaksi ilokseen. »Sisin itseni on runous», hän sanoi. Mutta synkkämielisyys ahdisti syvätunteisen runoilijan mieltä. Taidekkin oli hänestä ainoastaan »surua ja ankaraa työtä». Viimein päätti Lenau taiteellista kehitystään täydentääkseen tehdä matkan — Amerikkaan. »Minä tarvitsen Amerikkaa», hän sanoi. »Tahdon lähettää mielikuvitukseni kouluun — Pohjois- Amerikan aarniometsiin; tahdon kuulla Niagaran pauhun — — —. Sitä kehitykseni välttämättömästi kaipaa. Mielikuvitukseni elää ja liikkuu luonnossa, ja Amerikassa on luonto kauniimpi ja valtavampi kuin Euroopassa.» Runoilija uskoi, että hänessä uinui uusi runouden maailma, jonka vasta Amerikka oli hereille saattava. Ja niin hän syksyllä 1832 matkusti lapsuutensa haavemaahan. Mutta siellä todellisuus ei vastannutkaan hänen mielikuvaansa. »Ei täällä ole rohkeaa koiraa», Lenau tyytymättömänä huudahti, »ei tulista hevosta, ei intohimoista ihmistä. Ainoana ihanteena on raha.» Kaikki, yksin luontokin, tuntui hänestä vastenmieliseltä ja kesäkuussa 1833 oli hän jo Euroopassa. — Mutta Amerikan-matkakin jätti jälkensä hänen runouteensa. Nyt koko Saksa tunnusti Lenaun suureksi runoilijaksi. Hän kirjoitti »Faust», »Savonarola» ja »Albigensit» runoelmansa. Mutta monet lemmenhuolet ja mietiskelyt olivat tulisieluisen runoilijan synkkämielisyyttä lisänneet ja hänen hermostoansa rasittaneet. Levotonna hän matkusti monet kerrat Stuttgartin ja Wienin väliä. Runoilijakutsumustaankin hän jo surkutteli. » Aikamme ei ole runoutta varten; ainoastaan politiikka merkitsee jotain. Minä olen kuin kivi autiolla arolla.» Toisen kerran (1843) hän pahotteli: »runoilija ei nykyään voi olla onnellinen, sillä tämä aika ei halua häneltä mitään.» Viimein lokakuussa 1844 tuli kohtalon kova isku: Lenau tuli Stuttgartissa mielenhäiriöön. Hänet vietiin Winnenthalin kaupungin lähellä olevaan Winnenthalin mielisairaalaan, josta hänet kolmatta vuotta myöhemmin siirrettiin Ober-Döblingin houruinhoitolaan lähelle Wieniä. Siellä onneton runoilija kuoli elokuun 22 päivänä 1850. Vaikka Lenau kehityksensä perustuksella esiintyi saksankielisenä itävaltalaisena runoilijana, niin Unkari, jossa hän oli syntynyt ja lapsuutensa ja ensimäiset nuorukaisvuotensa viettänyt, oli jättänyt lähtemättömän muiston hänen sydämeensä. Madjarina hän itseään piti ja tulisena Unkarin poikana hän Wienissä paria vuotta ennen järkensä sammumista sepitti valmiiksi »Mishka» runonsa »Mishka Maroshin seuduilla» nimisen pääosan, jonka hän oli seitsemän vuotta aikaisemmin pannut Stuttgartissa alulle. » Kaikki kirjoitukseni — ne ovat koko elämäni», Lenau kerran sanoi, ja me näemme hänen tässä »Mishka» runossaankin koko sydämellään elävän mukana lapsuutensa seutuja kuvatessaan. Eräälle Stuttgartissa asuvalle ystävälleen Wienistä marraskuun 21 päivänä 1842 lähettämässään kirjeessä sanoo Lenau tästä runostaan: »Mishkani (»Mishka Maroshin seuduilla») on valmis ja iloitsee jo siitä, että saa Teille esittäytyä. Se on kasvanut niin suureksi, että en voi sitä Teille kirjeessä lähettää — — —. Iloitsen tästä runosta varsinkin siitä syystä, että se pysyen varhaisempien unkarilaisten kuvausteni äänilajissa kantaa otsallaan nuorekkaanraitista luonnollisuutta ja vanhenematonta alkuperäisyyttä, jota mietiskelyni pukinhypyt eivät ole heikentäneet — — —» _Suomentaja_. MISHKA TISZAN SEUDUILLA. Tisza (luettava: Tisa) on Theiss-virran unkarilainen nimi. Suomentajan muistutus. Madjarien maassa, siellä, missä Bodrog vesiänsä vierittävi Tiszan niellä, missä päivärinteillänsä terttujansa runsahia Tokain köynnös tarjoaa: siellä kolme husaria laulain yössä ratsastaa. Kuutamossa virtaa soutaa kalastaja vaijeten, hälle laakson kaiku noutaa kaukaa sankarsävelen, ja kun laulu vait on hetken, kuuluu kapse kavioiden, virran vaahtoaaltoin retken kertoo kaiku kauvas soiden. Yöhön häipyi laulun tahti, asevälke kulkijain, ja niin laineen pauhun mahti yksinänsä kuuluu vain. »Ihana on urhoisilla husareilla elon rata! Riemua ja vaaraa sata kiitäessä ratsahilla; ja kun kutsuu taiston soitto, saada kuolo taikka voitto eestä maan ja kuninkaansa! Kalamiehen ikävöiden täytyy kautta päiväin, öiden kuulla laineen pauhinaansa soivan.» Näinpä huokaisevi kalastaja kaihossaan, virta riemukulkuaan kuutamossa rientelevi. Kalamies kun virran pintaan katsoo, monta unikuvaa lainehista heijastuvaa nostaa kaiho hälle rintaan: virrassa ei aallot kiehu, sota siinä myllertää, rivit rientää, taiston riehu ohi mennä jymyää; syvyydestä virran tumman nousee ääni hälyn kumman, kuuluu raiku torvensoiton, hurja pako, laulut voiton. — Kalastajan haave näyttää husarien riemuelon, unohtaa hän ottaa selon, kuinka saalis verkon täyttää. — Husarit jo etäällen Tokain laaksoon loitoten vaikenevat. Vielä soi sydämessä rientäväin soinnut, joita äskettäin laulamansa laulu loi. Kiehtoo lumollansa heitä Tokain kaunis laaksomaa. Kuules, tuuli kuljettaa kaukaa viulunsäveleitä! »Viulu, symbaal' äänen antaa, Mishka siell' on seurueineen!» huutaa yksi, kohti rantaa Tiszan kääntyy tovereineen. Alle ravintolan katon astuu husarpojat nuo. »Soita, Mishka! Saamme raton. Isäntä, hei viinit tuo!» Monen monet viulut oivat madjarien maassa soivat; kaikki, jotka niitä soittaa, Mishka mustalainen voittaa. Riemuin vanha soittoniekka katsoo, kuinka ratsasmiekka heiluu vyöllä nuorukaisten, katsoo asun loistohon, voimaan norjan vartalon, kypärtöyhtöin hulmuvaisten uhmaan; kohta tuoliltaan nousee, lasin kohottaa, tumma silmä leimuaa, kun hän huutaa innoissaan: »terve, terve husareille!» Nämä: »toivo sotaa meille!» huudahtavat riemuellen, Mishkan kanssa kilistellen. »Kun ol' armaat nuoruuspäivät, husarina minäkin hioin kalpaa, taistelin, haavan sain ja taistot jäivät; monta ranskalaista ennen kaasin taistokentän hiekkaan, moni sortui oivaan miekkaan, manan kartanoille mennen.» Näinpä Mishka iloissansa haastelevi muistoistansa; viulun sieppaa, kielet sen virittävi tarkaten, käyrää pihkaan hivelevi, tukan tumman pyyhkäisevi otsaltaan ja soitintaan leukaan nojaa, alkamaan leimukatse käskee vain seuruetta soittajain. Mishka verkkaan alottaa vanhaa sotalaulelmaa, joka muinoin kaikui, konsa urhot riensi taistohonsa, kaikui hurjaa valitusta, sotainnon poveen loi, Unkarin kun laaja pusta Turkin joukkoin verta joi, islamin kun kaatuneita kasat nukkui tuonen unta, konsa idän sotureita kauhistui jo kristikunta. — Kiivaammin soi viulunkielet, soinnut karkaa hurjamielet, riehuu rajun tanssin mahti, sitä johtaa viuluin tahti, Mishkan viulu yli muista kaikuu noista taisteluista. Symbaaljymy iskuin huimin raivoo niinkuin myrsky tuimin, väliin hiljaa, hiljaa aivan niinkuin kevättuulonen taistokenttää liidellen, vilvoittaen haavain vaivan, kaatuneilta huoahdellen hivuksia heilutellen. Mutta syvimmällä ihan basso kaivaa myllertäin, peittääksensä vierekkäin multaan uhrit rajun vihan. — Hurjaa tanssi husarien, madjarpoikain urhoisien! Riemun myrskylainehille tempaa heidät vaahtoisille sävelien salavoimat; kas, ne pullo vasemmassa, kalpa kädess' oikeassa tanssii, soiton haltioimat! Kautta ratsumiesten nielun virtaa, hehkuttaen posket, tokaiviinin tulikosket niinkuin laulu kautta sielun. Husarit ne karkeloipi, uljaan soiton tahtiin soipi kannuksien kilske huima, kalvan kalske kirkas, tuima. Kohoavat nyrkit kovat, ja kun kalpain kalskavaisten terät yhtyy, turkkilaisten kuolon vannoneet he ovat. Soitto pauhaa kiihtyen: raivossako mustalaiset? Saaliiksiko laulun sen riistyy itse soittavaiset? Kuule: pila, tuska toistuu, sydän tomun maasta poistuu. Mishkan ihmeviulun valta sielun viiltää kuulijalta. Tuskat, sulot soiton armaan lumollansa tunkee varmaan tuonelaan ja kuolon tieltä vainaat eloon kutsuu sieltä. Värähdellen soitto laatii sillan hennon, notkuvaisen, joka seuraan onnen maisen haudan mustast' yöstä vaatii urhoin henget kaihopovet, urhoin, joille kaikuvana sama laulu soi, kun mana heiltä sulki elon ovet; ja nyt vainaat leijaa sieltä näkymättä hiiviskellen, husareihin lietsoellen leimuvaista taistomieltä, houkutellen unten taikaan, ihastuttain entisaikaan. Äkkiäpä tanssivaiset ulos syöksyin juoksevat rantaan ja ne raivoisat huutaa: »missä turkkilaiset?» Ja he ilmaa kalvallaan iskee; mutt' ei kuulukkaan »Allah!» -huudon pauhinata. Tiszan aallot telmii vankat, kuiskii rantapensaat sankat; kuuhut katsoo maisemata. MISHKA MAROSHIN SEUDUILLA. I. Kirkkaan Tiszan luota kohti itää Mishka lähtenyt on sinne, jossa tyly Marosh vuoristossa vaahtoaa ja pauhinaansa pitää. Köyhä, ilomieli mustalainen maita kiertää, ain' on kulkevainen; ja jos mihin seutuun retkillänsä jääpi nautinnoihin, rauhaan, pian kyllästyvi eloon lauhaan, kotiintua ei voi ikinänsä; paljoa ei kaipaakkaan, soittavi vaan viuluaan. Matala ja olkikattoinen Mishkan maja on, ei loitos loista, ohi Marosh raivoten syöksyy tullen metsälouhikoista. Pauhaa Mishkan viulu sointujansa alla olkein, jotka aikoinansa keinui tuulen viljaa tuutiessa, leivon taivahalla laulellessa. Eipä yksin sulolaulelmista majan halvan elo onnellista; ihanuuden maailmoista säde kirkas sinne heittyi, ihmismuotoon hentoon peittyi, säde, jok' ei usein loista. Mishkan lempi murtui multaan; mutta jäipä kaivatultaan onnen muisto, että hän sortuisi ei tuskahansa; niinkuin kesä kuollessansa lohduks antaa hedelmän. Soitto helkkyy viulun kaijuttajan, illan tuuli kantaa sen; tytär Miira seisoo eessä majan, ihmeenkaunis, suloinen. Neittä, ruskon purppuroimaa lännen huoku armastavi, rintaa soiton haltioimaa, aaltoavaa verhoavi yöhyt mustain kiharain; oi jos herää kuohahtain lempi rinnan puhtahimman, jolla siit' ei aavistusta! Autuas on, kelle tulisimman tuntehensa suo se hurmausta! Autuas, ken leimun ensimäisen tämän katseen lumoyöstä saa ja ken tunneriehun myrskyväisen suutelollaan saapi vaijentaa ja sen kuiskeen, jonka tenhovoimaan keruubikin vaipuis unelmoimaan! Pian sanat suuteloihin haihtuis, vielä suloisempaan eloon vaihtuis! — Näinpä huokaa yksinänsä nuorukainen lempeänsä; vuottain metsän reunamalla kuuntelevi kuusen alla, kahiseeko illan lähetessä riistan askel puitten siimeksessä, käveleekö nurmiaukeemalle otus arkaileva atrialle. Ja hän arpoo lemmenonneansa: tänään saanko hirven luodillani, poveni ei pety toivossansa, neittä syleillä saan omanani. Kas, jo saksanhirven näkee hän kuusten suojan tyynnä jättävän, sarvein haarat lukee, muistiin painaa: »kuusitoista! — ikä immen sen? Lemmenjumala, nyt onni lainaa! Hirvi kaatuu! Mun on neitonen!» II. Mishka soittaa häissä hovilinnan. Nauru soiton kanssa helkkää rinnan ynnä lasinhelske, kannuskilske; vihkiparin kiertää tanssinvilske, liitää nuoret riemun hohteen valain niinkuin polttolaivat yössä palain. Rypälehet, joilla veress' on hehku kesäauringon, tultaan jäsenihin tanssivien valavat ne madjarien. Naiset nuoruudesta loistaen tanssii, salin poikki liidellen, katseen välähdykset onnenmaita leimullansa avaa autuaita. Soitto! Haa! Oi kuinka Mishka soittaa! Sävelhyöky joka poven voittaa, joka viinitipan sointu täyttää, silmät kauniit laulavan ne näyttää. Morsiolta hunnun sumu poissa jo, mut päivää, yötä kolme jatkuu häitten humu, kestää tanssin riemutyötä. III. Hovissa kun Mishka soittelevi, miespä olkimajaa lähenevi, jossa Miira viulunkieltä punoo, ollen yksin. Silloin sieltä oven takaa neito kolkutusta kuulee säikkyin, sillä ilta musta saapuu. »Ah, ken?» näinpä tuskassansa tyttö huutaa. »Täält' ei saalistansa rosvo etsis, täällä kerjääjäkin sääliin vaihtais avunpyynnön äkin.» Mutta oven takaa mairittavaa ääntä kuuluu vienosointuin. Tyttö pelostansa tointuin kohti rientää, oven heti avaa. Sorjan nuorukaisen näkee impi, miettii: liekkö kukaan kaunihimpi? Haastaa nuorukainen lempiväinen: »niin, tul' ovellesi kerjäläinen ja hän tuntee tuskaa avuntarpeen, mutt' ei kaipaa rahaa, ruokaakaan, sinua hän yksin kaipaa vaan. Sydänhaava mull' on, käy ei arpeen. Kaunis neito, lemmenkipu mun harhailemaan käskee luokse sun. Saalista kun ajan, saalis oon kuvas ajelema ahdinkoon. Niinkuin riista karkaa siimespaikkaan, haavoittunut luokse lähteen raikkaan ikävöi, niin povin hehkuvaisin jalkais juureen päästä haluaisin, silmäripseis varjoon, jotta kuulla haastavan sun saisin sulosuulla. Liian hidas ratsu kiitämään, kun ma luokses ajan kaihoineni, vaikka tuntiessaan kannukseni hepo lentää lailla tuulispään, vaahtoansa viskoin arollen riemuitessa hevospaimenten. Ja kun kappelissa uhri pyhä toimitetaan, silloin hartahasti rukoilen ma Luojalt' ainoasti suloillesi nimiä vaan yhä. Sua valveilla ja nukkuissani aina muistan lemmensairain povin. Niinkuin orja maataan itkee kovin, niinpä sua kaipaan, toivomani.» Miira punastuen sulohurmaa virkkaa: »oi jos totta lienee tuo, niin se ikionnen mulle luo; valhetta jos, silloin se mun surmaa. Vesa rungon jalon, intoisasti halvempasi luo sun jalkas kulkee; vaan jos sylini sun kerran sulkee, omakseni jäät sä hautaan asti.» Maassa, josta Miiran heimo on, Intiassa, hehku auringon pian hedelmiä jouduttavi, samoin lempi neidon valtoavi, sydän tulinen sen voimast' aukee, impi pojan syliin itkein raukee. Kaikuu riemu hovilinnan häitten, julki hehkuu ruusut poskipäitten; majass' äänetön ja loistoton yksinäinen häitten vietto on; ruudun himmeen läpi tähdet hohtaa, maisen taivahan ne säteet kohtaa. Juhlaa hiljaisuus ja yöhyt varjoo ja ne kuulee lemmenkuiskausta, kuohahtavan kuumaa armastusta. Juhlasoittoa vain sirkka tarjoo. Sanat alottavan paljo näyttää, mutta suukon sulo lauseen täyttää. Vaihdellessa sanain, suukkojen rientää Marosh yössä raivoten. Joskus lemmenriehu levähtävi, ja he kuulee virran jyskymistä, niinkuin eläin ennen Eedenistä kuuli, kuinka Tigriin kuohut kävi. IV. Eipä pysty kukaan kuolevainen tuskaa palkitsemaan, jota nainen sydämessään tuntee, kun se lyöpi armaan antaessa turhaan vuottaa ja kun kukoistusta toukka syöpi; hänkään pysty ei, ken tuskan tuottaa. Vaikka ikävöity luokse palais, neittään suudellen ja itkein halais laiminlyönnistänsä suruissaan, tuska jättänyt on arpiaan. Mutta moni poistuu ijäksensä, huolimatta tuskast' impyensä. Miira, tumma impi ihanin! Pian sytyit, pian kuihdutkin. Armahasi, alkain arastella, petti sinut, nähden pilkkaavan lempeänne suvun kopean. Tuotiin huoneeseensa aamusella kultakehyksinen kuva kerran, ja se sulta riisti kaivatun, ivanesineeksi tehden sun; ja niin sydän kylmyi ylhän herran. Korskeana kuvass' ojentuu vaakunoineen vanha sukupuu, joka laajana jo latvaltansa kantaa kunniata oksillansa. Viereen sukupuun sen ylvähän panneet ovat hirttopylvähän, tämän taakse monta, pitkin sarjoin; kauvas häipyy sarja takimmainen niinkuin yöhön entisajan varjoin. Joka pylvähäss' on mustalainen. Hirmupatsahissa kaameoina koikkuu mustat korpit vaakunoina, toiset sukupuussa rehennellen istuu, vaakunoita nokkiellen. V. Kalpenevi ruusut Miiran posken, ja hän metsään synkkään samoavi, koska jymy Marosh-virran kosken lemmenyöstä vihloin muistuttavi. Mishka kiroo ei, vaan suree yhä kohtaloa, joka Miiran tapaa, sillä mustalaisten kesken pyhä ihmislempi on ja aivan vapaa. Miira jumalilta murheesensa lammen luona uupuin itki hoivaa; siihen nähtiin kuolleen kasvoillensa vasten ruovikkoa vihannoivaa. Mutta se, ken syynä tähän surmaan, viehtynyt jo toisen neidon hurmaan. Hiipii kreivin talliin keskiyöstä Mishka — rengit nukkuu päiväntyöstä — ja hän tuntijana kädellänsä tutkii jouhet joka hevosen, kunnes parhaan tuntee edessänsä ratsun, jolla kreivi joutuen äsken ajoi pustaa rajatonta, siltä hiljaa leikkaa jouhta monta jouhittaakseen käyrää kreivin häihin, jott' ois kunnossa se juhliin näihin; ja kun tallist' ulos kiiruhtaa, ratsun kaviot hän kiroaa. VI. Taas on häät ja tanssin hetki koittaa, taaskin mustalaisten tulee soittaa. Symbaali nyt paukkain jymyelköön! Klarinetti riemuin räikähdelköön! Paikatussa husartakissaan, kultaompeluksin aikoinaan kirjaillussa, sulhon luokse tullen Mishka kumartaa ja haastaa: »mullen, jalo kreivi, suokaa armostanne ennen alkamista karkeloiden sekä säveltemme aallokoiden lupa yksinsoittoon juhlassanne, soittajaini vuottaessa tuolla. Häiksenne nää sulosäveleni puhkes syvyydestä sydämeni, ja ken kuulee ne, on riemuun kuolla.» »Suostun pyyntöösi», näin ylimys virkkaa, jota Mishkan silmäys viiltää niinkuin veitsi kautta rinnan; »tokailasissa saat soittos hinnan.» Niinkuin Miiran hauta vaikenee sali. Kaikki Mishkaa katsellen näkevät, kuink' uusijouhinen käyrä kokeeks' ilmaa halkaisee. Äkkiäpä huuto viulunkielen sydämiä vavistaa ja raastaa, karkoittavi häitten riemumielen, kiivaan kostottaren lailla haastaa. Konna! Sulle kertoo sävel lauha, kuinka onnellist' ol' immen rauha, kuinka lemmentuli syttyy, palaa, neito sydämensä omaas valaa, kuinka hääyön hurma tuskaan vaihtuu, vaivain valtamereen riemu haihtuu. Kuulet pettämäsi vaikerrusta, kuulet toukan syövän kukoistusta, immen kuulet tiellä kuoleman sua metsiss' yhä huutavan. Kuule, kuinka taivaalt' itkee hoivaa, vaipuu vasten rantaa vihannoivaa! — Sulle kostonhuudoin viulu soipi, Mishkan silmä synkkä salamoipi. Ilo sydämest' on jokaisesta kuollut, vaihtuin tuskaan kolkkohon; syytä tietämättä, itkein on mennyt morsian pois huonehesta. Soiton kostovoimaa sulhanen vavahtaa ja jättäin vierahansa syöksyy synkkään yöhön ratsullansa, ojaan suistuu, niskat taittaen. Hyvästiksi viime tilkkasensa mustalaiset juo. — Vaan johtajan näkee paimen Miiran hautahan aamusella vievän soittimensa. Hajoo seura johtajata vailla, eikä nähty Mishkaa niillä mailla. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MISHKA *** Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed. Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution. START: FULL LICENSE THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license. Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works 1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. 1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below. 1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others. 1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States. 1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: 1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed: This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook. 1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work. 1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™. 1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License. 1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1. 1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. 1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that: • You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.” • You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works. • You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work. • You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works. 1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. 1.F. 1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment. 1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE. 1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem. 1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. 1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions. 1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause. Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™ Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life. Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org. Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws. The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS. The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate. While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate. International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate. Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support. Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition. Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org. This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.