Title: Sonniyhdistystä perustamassa
Kaksinäytöksinen riitanäytelmä
Author: Väinö Kataja
Release date: October 4, 2024 [eBook #74517]
Language: Finnish
Original publication: Kuopio: U. W. Telén & Co
Credits: Tapio Riikonen
SONNIYHDlSTYSTÄ PERUSTAMASSA
Kaksinäytöksinen riitanäytelmä
Kirj.
Kuopiossa, U. W. Telén & Co, 1910.
Ylipää | Anttila | talon isäntiä. Lampela | Ojalainen | Palsan leski, talon emäntä. Pylli-isso, kylän suutari (oikea nimi isak Harju). Agronoomi. Kyläläisiä.
Tilava pirtti Anttilan talossa. Talokkaat istuvat penkillä, joka on sivuakkunan luona. Perällä, pöydän takana, seisoo agronoomi, joka juuri on lakannut puhumasta sonniyhdistyksestä. Palsan leski istuu likimpänä agronoomia. Oikealla ja vasemmalla ovi, jonka luona Pylli-Isso istuu jakkaralla. Muuten tavallinen talonpoikaispirtti. Talvi-ilta.
Agronoomi. Olen ainoastaan lyhyesti puhunut sonniyhdistyksestä, mutta toivon että arvoisat kansalaiset ovat puheeni ja tarkoitukseni ymmärtäneet. Kehoitan siis vielä kerran teitä perustamaan yhdistys. Kun olen varma, että maanviljelysseura avustaa sonnin ostossa, niin ei tule kalliiksi sonni yhdistyksen jäsenille.
Ylipää. Paljonkohan antaisi seura sonnin ostoa varten?
Agronoomi. No ainakin kaksiosaa, niin että teille ei jäisi kun kolmas osa ja se ei tee paljoa, kun koko kylä liittyy yhdistykseen. Olisi muuten ollut suotavaa, että olisi ollut läsnä useampia isäntiä…
Pylli-Isso. Joo ja emäntiäkin.
Agronoomi. Naapurikylässä kun viime talvena perustettiin sonniyhdistys, niin hauskaa oli nähdä kuinka koko kylän väki oli yksimielistä ja nyt ovat hyvin tyytyväisiä.
Anttila. On sitä tässäkin kylässä yritetty, vaan ei ole vielä valmista tullut.
Agronoomi. Yksimielisyys vie voittoon. Huomenna on tarkoitukseni käydä joka talossa sonnia tarkastamassa ja jos havaitsen hyvän, maatiaisrotuisen sonnin, niin se sitten…
Palsan leski. Meillä on »Janne», joka pystyy…
Agronoomi. … niin se sitten ostetaan yhdistyksen sonniksi. Uskon, että tässäkin kylässä on hyviä, tyypillisiä, maatiaisrotuisia sonneja.
Palsan leski. On toki. Jo niitä on…
Pylli-Isso. Ylipäässäkin on kaksi sonnia ja komeita kumpainenkin. Toisella on sarvetkin kuin hirvellä.
Ylipää. Juuri niin. Ja mitä sonnin kokoon ja näköön tulee niin eipä näy tämän kylän laitumilla semmoista, joka…
Pylli-Isso. Ei näykään. Mennä kesänäkin kun minä olin Repovaaralla ja nämä Ylipään lehmät Aitamännikössä, niin selvään kuului kuin sonni lauloi…
Ylipää (naurahtaen). On sillä terveet keuhkot ja kun sarvillaan nostaa suuria kiviä ja heittää kauvas.
Agronoomi (naurahtaen). Semmoiset ovat sivuasioita. Lauhkeaa sonnia on helpompi hoitaa.
Palsan leski (menee aivan agronoomin eteen ja keimailee). Luulenpa, että kun agronoomi näkee meidän »Jannen»… se on palkitun emän vasikka…
Agronoomi. Niinkuin sanottu, huomenna käyn katsomassa… Mutta tässä on minulla sonniyhdistyksen säännöt, joista annan teille kullekin yhden taikka kaksikin kappaletta, jotta voitte naapureillenne antaa. (Antaa kullekin kaksi kappaletta Sonniyhdistyksen sääntöjä).
Palsan leski. Suuri kiitos ja terve tulemaan meille!
(Agronoomi yrittää antamaan Pylli-Issollekin.)
Ylipää. Ei se ole isäntämiehiä.
Agronoomi. Mutta jos hänkin tahtoo jäseneksi…
Pylli-Isso. Jäseneksipä tietenkin. Minulla on kaksi lehmää.
Agronoomi. No siinä saatte kaksi kappaletta tekin.
Pylli-Isso (näyttäen ihan Ylipään nenän alla kirjaansa). Katsos nyt Ylipään rikas, että säännöt annettiin minullekin…
Ylipää. Eläpäs nyt puhkase silmiä siinä…
Agronoomi. Kuten sääntöjen lopussa mainitaan, voipi näitä paikallisoloihin nähden muutella, kehoitan teitä tarkoin siis lukemaan säännöt ja tekemään niihin niitä muistutuksia, joihin luulette syytä olevan.
Pylli-Isso. Niinpä tietenkin.
Agronoomi. Ja niinikään kehoitan nyt aivan ensi tilassa, huomenna jo, kokoontumaan sääntöjä tarkastamaan ja yhdistystä perustamaan.
Anttila. Miks' ei. Meille saapi kokoontua.
Pylli-Isso. Tässä talossapa se on iso pirtti.
Palsan leski. Kokoa sitä on meidän pirtissämmekin.
Pylli-Isso. Onpa tietenkin kokoa.
Agronoomi (katsoen kelloaan). Niin. Nyt alkaa kello jo olla yhdeksän ja minullakin olisi vähin kirjoittamista…
Ylipää. Tahtoisin kysyä erästä asiaa.
Agronoomi. Jahah. Mikä se olisi…
Ylipää. Se se olisi, että jos ei tästä kylästä tosi tyypillistä sonnia löydykään, niin mistäs sitten haetaan? Minä kysyn.
Agronoomi. No meitä tulee tänne kaksi agronoomia tarkastamaan ja kyllä me sonnin hankimme. Perustakaa vaan yhdistys ja pankaa paperit tulemaan seuralle niinkuin olen neuvonut.
Pylli-Isso. Jo se. Sehän on selvä asia.
Palsan leski. Kyllä tästä kylästä sellainen sonni löytyy. Meilläkin »Janne»…
Ylipää. Teidän »Jannenne»…
Agronoomi. Niinkuin sanoin, käyn huomenna joka talossa sonneja tarkastamassa. Onhan tässäkin kylässä maatiaislehmiä, — ehkäpä tapaamme hyvän sonninkin.
Ylipää. Sitä paitse on tässä kylässä ollut luomatautia melkein joka talossa…
Agronoomi. Minulle on sanottu, että tauti on lakannut tässä kylässä raivoamasta…
Ylipää. Tyhjiä puheita. Mutta eivät tahdo tunnustaa.
Palsan leski. Mitäpä se kuuluu muille. Omilla eväillään täällä muutkin ruokkivat karjansa eikä ainoastaan Ylipäässä, tiedän mä…
Ylipää. Tässä ei ole kysymystä siitä, vaan luomataudista.
Agronoomi. No otetaan huomioon sekin seikka.
Ylipää. Olisi vieläkin kysyttävä!
Agronoomi. No antaapas kuulua!
Ylipää. Sitä että saapiko yhdistykseen liittyä kuka tahansa, kenellä lehmä on… torpparit ja mäkitupalaiset!
Agronoomi. Tietysti. Ei säännöissä siitä mainita mitään. Ja sehän olisi suoraa vääryyttäkin, kun pienet eläjät eivät saisi yhdistykseen tulla…
Ylipää (nousee kävelemään). Kyllä minun puolestani. Mutta kuka ottaa sonnin hoitaakseen ja hoitaako sitten hyvin — ettei ruoki, niinkuin täällä sonneja tavallisesti ruokitaan, että paljaita suuteita ja lehmäin loppuja. Semmoinen hoito ei sovi yhdistyksen sonnille, sen minä vaan sanon.
Agronoomi. Yhdistyksen asiaksi jääpi antaa sonni hoidettavaksi semmoiseen taloon, jossa se kunnollisesti hoidetaan ja pitää tehdä muistutus, jos syytä näyttää olevan… Toivon, että kaikista näistä seikoista sovitte keskenänne…
Pylli-Isso. Ylipään isännän puheet ovat taaskin loukkaavia. Kyllä kai tässä kylässä muissakin taloissa sonnia ruokitaan kuin Ylipäässä.
Ylipää. Minä en puhu Pylli-Issolle.
Pylli-Isso (nousten seisomaan). Elä nimittele siinä! Minulla on oikea sukunimi niinkuin sinullakin, se tiedä. Ole niin iso isäntä kuin tahdot. Omistani minäkin elän. Niin.
Agronoomi. No mitä nyt tyhjästä alatte riidellä. Hyvä sopu pitäisi olla.
Pylli-Isso. Niinhän se pitäis, vaan tuo Ylipää se on aina suuna ja päänä joka kokouksessa ja pitää itseään muita viisaampana.
Palsan leski (Menee ja kuiskaa jotakin agronoomin korvaan).
Agronoomi. Kiitoksia vaan. Mutta minä tilasin jo yösijan majatalosta.
(Ojalainen on sytyttänyt piippunsa.)
Ylipää. No se on sitten päätetty, että huomen-illalla kokoonnutaan tähän taloon sonniyhdistystä perustamaan!
Anttila. Niin on päätetty.
Lampela. Saisivatpa tulla muutkin isännät, jotta saataisiin kaikkien nimet yhdistykseen. Tossavainen kuului sanovan, kun tässä päivällä puhuttelin, ettei hän ala koko sonniyhdistykseen.
Agronoomi. Ja minkätähden ei?
Lampela. Ei selittänyt tarkemmin, enkä minäkään ruvennut utelemaan. Vaan olisipa saanut olla täällä nyt kuulemassa esitelmää.
Agronoomi. Kyllä vielä Tossavainenkin liittyy yhdistykseen, jahka aikaa kuluu..Niin. Minä sanon sitten hyvästin! (Kumartaa ja menee vasemmalta pois. Heti kun hän on poistunut, panevat isännät lakit päähänsä ja alkavat tupakoida.)
Ojalainen. On se toista, kun ei tarvitse pientä karjaa varten sonnia elättää, vaan saapi sen sijaan ottaa lypsävän lehmän.
(Ylipää kävelee kahakäteen lattialla.)
Lampela. On toki toista. Nyt vaan yhdistyksen sonnin luo saapi lehmänsä taluttaa.
Anttila. Niin ja siitähän sen tietää, että joka kylässä, johon sonniyhdistys on perustettu, niin kaikki sanovat, että se on hyvä.
Pylli-Isso. Kylläpä agronoomi selvitti kaikki tarkoin, että mikä hyöty siitä on. Kantalehmätkin ensi kesänä sanoi valittavan.
Palsan leski. Hyvin ja selvästi puhui. Kyllä sen miehen puheesta selvän sai se, joka kuunteli. Vaikka kyllä kai semmoisessa karjassa kuin meilläkin kannattaisi pitää itsekin sonnin…
Ylipää. Kyllä se kannattaisi muillakin kuin teillä.
Palsan leski. Tuskin joka talossa kuitenkaan. Ei se ole Ylipään talokaan niin suuri heinätalo, että…
Ylipää. Mutta meiltä viedään vaan meijeriin maitoa sen verran kuin isommista taloistakin ja kaksi sonnia on nytkin kuin patruunia navetassa…
Palsan leski. Ei niistä maksa vaivaa huutaa noin julmasti. Vähemmällä tässä kuullaan. Sarvipäitä nuo kuuluvat olevan teidän sonninnekin…
Ylipää. Komeutta se on tapulissa risti.
(Agronoomi tulee turkki jo yllään, on pois lähdössä.)
Agronoomi. Anteeksi! Unhotin mainita, että tänään aamupäivällä sain kirjeen naapuripitäjäästä Öystin Antilta, jonka tietenkin tunnette. Hän kauppaa sonniansa tämän kylän sonniyhdistykselle…
Ylipää. Vai niin.
(Anttila ottaa lakin päästään. Muut eivät ota.)
Agronoomi. Niin. Minä muuten tunnen tuon Öystin Antin sonnin, »Ilkka» on sen nimi. Kaunis, puhdasta maatiaisrotua ja muutenkin tyypillinen. — Täällä on muuten hänen kirjeensäkin. (Hakee povitaskustaan ja alkaa lukea.)
Ylipää. Mainitseeko hintaa?
Agronoomi. Ei muuta kun että kohtuhinnalla hän »Ilkan» myypi, hänellä kun on kolme nuorta sonnia kasvamassa…
(On äänettömyyttä hetkinen.)
Agronoomi. Mitä tähän arvelette?
Ylipää. On kuulunut, että Öystin Antin karjassakin on luomatauti.
Agronoomi. Se ei ole totta. Minä tiedän, kun joka harva viikko käyn Öystillä.
Ylipää. Emme me tiedä siihen nyt vielä sanoa ennenkun oman kylän somit on katseltu.
Agronoomi. Niin, tehkää tahtonne. Ja kuten sanottu. Huomenna katselen tämän kylän sonneja. Olisi hyvä jos ilmoittaisitte niillekin isännille, jotka eivät nyt ole saapuvilla.
Palsan leski. Mielellämme sen teemme.
Agronoomi. Ja jääkää hyvästi! Olkaa yksimielisiä niin kyllä hommasta tosi tulee! (Menee.)
Ylipää. Mikäpä niitä tietää toisesta pitäjäästä lähteä sonnia ostamaan…
Ojalainen. Tosi. Mennä merta edemmäksi kalaan.
Lampela. Antaapas sen kaupan olla tekemättä.
Palsan leski. Kyllä minäkin sitä mieltä olen.
Ojalainen (aikoo lähteä). Jopa tästä sitten taitaa joutaa kotiakin näitä sääntöjä katselemaan.
Lampela. Niinpä taitaa olla. (Aikoo lähteä.)
Anttila. Tulkaa siis huomen illalla, että saamme nimet paperiin.
Ojalainen. Tulla pitää.
Lampela. Sepä nyt on tietty. (Menevät Ojalaisen kanssa.)
Ylipää. Minä luulen, että Ojalainen, joka on tuttava tämän agronoomin kanssa, uskoo, että hän saa sonninsa myydyksi yhdistykselle, mutta siihen minä sanon heti, että topp…
Anttila. En minä usko Ojalaisen niin luulevankaan.
Ylipää. Mistäs sen niin varmaan tiedät!
Anttila. Mistäs sinä sitten tiedät, että niin luulee, sanopa se ensin!
Ylipää. Kyllä minä sen näen kaikesta.
Anttila. Kun et itse niin vaan uskoisi.
Ylipää. Mitä sanoit!
Anttila. Sanonpa, että taidat itsekin olla Ojalaisen uskossa.
Ylipää. Tämäpä kummaa on kun ei enään osaa puhuakaan… tämäpä on…
Anttila. Saamme kuulla kenen sonnin agronoomi parhaaksi katsoo, se sitten ostetaan.
Pylli-Isso. Juuri niin. Se ostetaan, vaikka puukkoja sataisi.
Palsan leski. Huomen illallako vasta nämä säännöt katsellaan?
Anttila. Niin ja valitaan johtokunta, joka valitsee esimiehen ja allekirjoitetaan sitoumus. Terve tulemaan huomen illalla!
Esirippu.
Sama pirtti Anttilan talossa seuraajana iltana. Anttila yksin pirtissä, pannen kattolamppuun tulta.
Anttila. Jopa saisivat tulla. Mutta pahoin pelkään, että käy tälle sonniyhdistyksellekin samoin kuin kaikelle muullekin, jota tässä kylässä on yritetty yhteisvoimin toimimaan. Siksi ovat he itsekkäitä ja raukkamaisia. Tuo Ylipää varsinkin. Tyhmä ja kun on hyvissä varoissa, niin on niin hullun ylpeä, ettei housuihinsa mahdu.
(Pyllin-Isso tulee.)
Pylli-Isso. Hyvää iltaa!
Anttila. Iltaa! Eikös muita näkynyt tulevaksi?
Pylli-Isso. Tuli se Ylipää, vaan poikkesi Ojalaiseen.
Anttila. No mitäs muuta kuuluu?
Pylli-Isso. Kuului agronoomi kehuneen Palsan lesken »Jannea».
Anttila. Vai niin. Kuka siitä kertoi?
Pylli-Isso. Kävin talossa tullessani ja emäntä itse selitti. Kuuluvatkin olevan hyvät tuttavat emäntä ja agronoomi.
Anttila. No mitäs Harju siitä arvelee?
Pylli-Isso. Mitäpä minä arvelisin? Jos muille Palsan »Janne» välttää niin kyllä minullekin.
Anttila. No siitä saamme tuumailla. No oletkos sääntöjä katsellut?
Pylli-Isso. Olen. Vaan tässä sanotaan juuri 9:ssä pykälässä, että siitossonni on sijoitettava semmoiseen paikkaan, jossa on terve karja. Mutta luomatautihan Palsalla on ollut jo monena vuonna.
Anttila. Kyllä semmoista puhetta on ollut kylällä kulkemassa. (Palsan leski, Ojalainen ja Lampela tulevat.) Jopa sieltä alkaa väkeä karttua. Me olemmekin jo pitkästyneet tämän Harjun kanssa.
Palsan leski. Onpa nyt vielä iltaa keskustella.
Anttila. Onko kuulunut, joko agronoomi on matkustanut pois?
Ojalainen. Meillä käydessään sanoi heti matkustavansa kun ehtii kaikki sonnit tarkastaa.
Lampela. Luultavasti on jo mennyt.
(Ylipää tulee, on erinomaisen hyvällä tuulella.)
Anttila. Mahtaneeko muita vielä tulla.
Ylipää. En tiedä varmaan. Mutta Mattila ja Puolakangas aikoivat kirjoittaa nimensä sitoumuksen alle. Ja silloin yhdistykseen jo tuleekin kuusikymmentä lehmää eikä enempää tarvitse ollakaan. Ei muuta kuin aletaan hommaamaan vaan.
Palsan leski. Niin mitäpä tässä jaarittelemme. Aletaan hommaan.
Anttila. Johtokunta on siis ensiksi valittava. (Katselee sääntöjä.)
Ylipää. Niin väinkin ja esimies. Minä puolestani esittelisin tätä Anttilaa esimieheksi. (Kaikki istuvat lakki päässä ja tupakoivat.)
Pylli-Isso. Siihen ei ole kenelläkään vastaan sanomista. Anttilan isäntä esimieheksi.
Anttila. Minä puolestani esitän että johtokuntaan tulisivat tämä Ylipää ja Palsan leski, niin samapa on sitten jos minä rupean esimieheksi.
Pylli-Isso. Se passaa. Ylipää ja Palsan leski johtokuntaan.
Lampela. Se oikein sopii.
Anttila. Olette kai lukeneet näitä sääntöjä?
Palsan leski. Olen minä niitä katsellut.
Anttila. Olisiko nyt kenelläkään halu saada muutoksia tai lisäyksiä näihin sääntöihin?
Ylipää. Tahtoisin minä vähä puhua. Tässä 10 §:ssä sanotaan, että yhdistyksen sonnilla on ajettava, jotta se pysyy käyttökuntoisena. Siinä on pykälä, jota minä en hyväksy. Kun sonnin antaa tuon tuostakin laukata ulkona ja muuten hoitaa hyvin, pysyy se käyttökuntoisena ajamattakin. Kun täällä ei ole tapana sonneilla ajaa, niin kuka perhana sitä alkaa opettaa ja semmoiseen vaivaan sitoutuu…
Anttila. Niin, mitä tähän Ylipään muistutukseen sanotaan?
Palsan leski. Kyllä se muistutus on paikallansa. Pois semmoisen pykälän saapi pyyhkiä.
Pylli-Isso. Niinpä pyyhkii pois!
Anttila (Pyyhkii lyyjykynällä). No se on poissa. Sitten olisi tämä jäsenten sitoumus allekirjoitettava. Minä olen sen jo koko arkille kirjoittanut ja tässä se on. (Ottaa kirjan lehtien välistä paperiarkin. Lukee ääneensä.) Tämmöinen tämä on: »Sonniyhdistyksen jäsenten sitoumus. Me allekirjoittaneet olemme päättäneet perustaa paikkakunnallamme sonniyhdistyksen nimeltä Jaaralan kylän sonniyhdistys ja laatia sen säännöt pääasiallisesti Perä-Pohjolan maanviljelysseuran malliohjeiden mukaan. Näitä sääntöjä sitoudumme noudattamaan ja pysymme yhdistyksessä.»
Aika ja paikka ja jäsenten allekirjoitukset. Sitten on vielä erittäin sonninhoitajan sitoumus, jonka hänen tulee allekirjoittaa, kun saapi sonnin hoitaakseen. (Ylipää kävelee levottomana edestakaisin.) Niin että jos ei sääntöjä vastaan ole enään mitään muistuttamista, voisimme alkaa allekirjoittaa. (Hetki äänettömyyttä.) No mitä mietitte? Minä käyn noutamassa mustetta ja kynän.
Ylipää (rykien alussa). Mutta eihän tässä ole vielä tietoa mistä sonni on ostettu tai ostetaan. Se kai tässä ensiksi pitää tietää, minun ymmärrykseni mukaan…
Anttila. Niin, ei ole siitä puhuttu.
(Pitempi aikaa äänettömyyttä, jona aikana jokainen tuijottaa permantoon.)
Palsan leski. Meillä käydessään tänä aamuna agronoomi kovin ihastui meidän »Janneen» ja kaikin puolin kehui sitä tyypilliseksi ja sanoi olevan puhdasta maatiaisrotua… (Äänettömyyttä, jona toinen toiseensa tuijottaa.) Sitten kysyi hintaa, tunnusteli ja tutki joka paikan. Kun lautaselta alkoi niin ihan silmiin asti tarkasteli ja nauru suussa oli koko ajan. Minä sanoin, että hinnasta kyllä sovitaan, etten minä kotikyläläisiä halua nylkeä. Pois lähtiessään sanoi, että »Janne» varmaan oli sopivin sonni sonniyhdistyksen sonniksi. Ja naurusuin lähtikin talosta. (Äänettömyyttä.) Niin.
Ylipää (kiukkuisella äänellä). Jaa. Sen minä sanon, että jos Palsan »Janne» sonniyhdistyksen sonniksi ostetaan, niin semmoiseen yhdistykseen en kirjoita nimeäni minä, se on viljanen vissi. »Janne» on ensinnäkin pieni rakki ja kaviot kuin leipälapiot. Pahoissa kivikoissa ei pääse liikkumaankaan ja sitä paitsi on talossa ollut luomatauti toistakymmentä vuotta… Sen minä sanon, että…
Palsan leski (Kiivaasti nousten paikaltaan). Ostakaa sitten sonni vaikka Mellajärvestä. Minulla on vara pitää sonnia vaikka kymmenen. (Aikoo lähteä pois.)
Anttila. No ei emännän pidä pahastua, tuumailemme… tuumailemme…!
Palsan leski. Minä pyllistän teidän sonniyhdistyksellenne! Luuletteko, että tässä saatte minua pilkkananne pitää. (Menee, lyöden oven lujasti kiinni.)
Ylipää. Jopa akka taisi paheksua, kun kuuli totuuden. Menköön! Onhan meitä vielä ja lisää ehkä tulee.
Pylli-Isso. Kiivas ja ylpeä emäntä.
Anttila. Eipä tämä näytä juuri lupaavalta, tämä alku.
Ylipää. Kyllä jäseniä saadaan, kun minä alan hommata. Mutta tänä aamuna kun agronoomi meillä kävi niin viipyikin toista tuntia. Kahvia joimme ensin salissa ja minulla oli vähä miestä väkevämpää, että hyvät puol'kuppiset saimme. Sitten kun menimme navettaan, niin eipä sanonut semmoista karjaa nähneensä pitkään aikaan. Ja molempia sonnia tunnusteli. Mutta vanhemman »Tösselin» sanoi olevan paremman. Ja tutki ja tunnusteli ja kiitteli ja sanoi että tämä juuri on sonnien sonni… että tämä on erittäin sopiva sonniyhdistyksen sonniksi… näin vankka, lihava ja kookas… (Silmäilee muihin, jotka istuvat allapäin.) Ja maatiaisrotuisen sanoi olevan. Ja minä sanoin, että minä otan myöskin hoitaakseni, enkä tarjoakaan suuteita enkä lehmäin loppuja että lihavana ja reilassa pysyy niinkuin tähänkin asti. Vaan alle kahden sadan markan minä en myy, — sanoin agronoomille. Ei tuntunut pitävän liikana hintaa, koska sanoi, ettei se ole paljokaan näin uljaasta eläimestä… (Äänettömyyttä.)
Ojalainen. Mutta sillä teidän »Tösselillähän» ovat sarvet. Ja agronoomi juuri mainitsi, ettei puhdasrotuisella maatiaissonnilla saa olla sarvia…
Ylipää (ollen liikkeellä lattialla). Antaa olla vaan sarvet. Itse se sarvensa kantaa. Vai kuinka?
Ojalainen. Joo, joo, mutta silloinpa se ei olekaan tyypillinen. Eikä sinun »Tösselisi» ole maatiaisrotuinenkaan, kun tosi tulee. Siinähän on ruskeaa puoleksi.
Ylipää (kiivastuen). Vaan semmoista sonnia ei ole toista tässä kylässä. Ja jos ei se vältä teille, niin välttää se minulle. Enkä minä sitä sen vuoksi kauppaa, että olen pienen rahan tarpeessa…
Ojalainen. Mitäs sitten soitat suutas ja pauhaat!
Ylipää. Minulla on valta puhua tässä niinkuin muillakin. Minä maksan veroni ja henkirahani eikä minun tarvitse juosta naapurista leipää lainaamaan, sen sanon.
Ojalainen. Vähän sinun avullasi on tässä kylässä eletty. Vaan sonnia ei sinulta kyllä tällä kertaa osteta.
Ylipää. Minulle on saman tekevä, ostatte tai ei. Mutta valta tässä on minullakin. Minä en rupea koko sonniyhdistykseen. (Pyörähtää ylpeästi.) En perhana vie rupeakaan. Siksi on tässä minullakin valtaa.
Ojalainen. Tee tahtosi!
Ylipää. Joo. Te tahtosi! Vaan montako teitä sitten jääpi! Ojalaisellakin neljä lehmän-kisuraa kuin vaivaista rottaa…
Ojalainen. Mitä se asia sinua liikuttaa. Et sinä nyt riitelemällä saa puoltasi päälle. Kyllä saat »Tösselisi» viedä teurastajalle ha, ha, ha.
Ylipää. Haista kärpän…! (Painaa naapukkansa päähän ja lähtee ulos. Ovessa tulee kyläläisiä, miehiä ja naisia vastaan.)
Anttila. Ei tästä näytä tulevan mitään. (Kyläläiset katselevat istumasijoja ja asettuvat istumaan.)
Lampela. Taitaa olla parasta jättää koko homma sikseen, ainakin toistaiseksi.
Anttila. Emmekö kuitenkin voisi alottaa allekirjoituksia tämän sitoumuksen alle ja sitten lähettää se talosta taloon, että joka tahtoo yhdistykseen liittyä, hän kirjoittaa nimensä sitoumuksen alle?
Ojalainen. Niin, niin, mutta ne tahtovat tietää, mistä sonni ostetaan ennenkun kirjoittavat nimensä.
Ääni kyläläisten joukosta. Sepä nyt on tietty. Sillä sonni kai tässä pääasia on.
Anttila (kiivaanlaisesti). No mutta helkkarissa! Ettekö ymmärrä, että kun oikea agronoomi, karjakonsulentti, sonnin tarkastaa ja hyväksyy, niin sen täytyy kelvata vaikka keisarin yrttitarhaan. Tuommonen vastaan paneminen on suoraan sanoen tyhmyyttä.
Ojalainen. Vaan ei siihen umpimähkään kukaan nimeänsä kirjota.
Useita ääniä. Ei kirjoiteta ennenkun on tiedossa mistä sonni ostetaan.
Anttila. No tämä hommahan menee sitten taas penkin alle. Ellei papereita lähetetä seuralle, emme tietysti tule sieltä avustustakaan saamaan.
Ojalainen. Ei se minun syyni ole.
Anttila (kiivaasti). Kenenkäs sitten?
Ojalainen. Minunko sen pitäisi tietää.
Anttila. Te olette kaikin aina vastaan jos mitä yritetään yhteisvoimin. Kuinka kävi puimaosuuskunnan ja monen muun homman.
Pylli-Isso. Pois tästä saapi lähteä. Ei tästä tullut, näenmä, mitään.
Anttila (lyö kirjat ja -paperit pöytään). Siinä olkoon minun puolestani! (Ojalainen, Lampela ja osa kyläläisiä lähtee.) Tehköön agronoomi mitä tahtoo. Minä en pane rikkaa ristiin.
Useita ääniä. Miks'ei sanottu mistä sonni ostetaan?
Anttila. Taitaisi se sitten teille kelvata, vaikka Ekyptistä ostettaisiin.
(Agronoomi tulee vauhdilla, turkki yllään.)
Agronoomi. Iltaa, iltaa! Taisinpa myöhästyä. Olen juuri matkalla, mutta halusin poiketa kuulemaan… ja voisinpa jo ottaa paperit matkaanikin. Sitoumuksen olette jo tietysti allekirjoittaneet!
Anttila. Ei ole yhtään nimeä.
Agronoomi. No mitäs hemmettiä tämä on? Enpä ole tämmöistä kuullut enkä nähnyt. (Katselee tyhjää paperiarkkia, johon sitoumus vaan on kirjoitettu:) Ei vaan olekaan. Ei yhtään nimeä. No ei anna Seura penniäkään sonnin ostoa varten. Jävelnamma! Tämän kyläläisetpä vasta pässinpäitä ovat. (Kääntyen kyläläisten puoleen). Olkaa sitten ilman oikeaa siitossonnia! Kyllä niitä on kyliä, johon otetaan. Lempo soi! Sanokaapas minun kyytimiehelleni, että tulen kohta.
Anttila. Minä arvasin ettei tule mitään.
Agronoomi. Jävelnamma kuinka tyhmän ylpeitä ja typeriä nämä perä-pohjolaiset ovat.
Esirippu.