The Project Gutenberg eBook of Suru-Runot Suomalaiset

This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

Title: Suru-Runot Suomalaiset

Author: Gabriel Joosefinpoika Calamnius

Release date: February 22, 2025 [eBook #75444]

Language: Finnish

Original publication: Turku: Unknown, 1734

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SURU-RUNOT SUOMALAISET ***

language: Finnish

SURU-RUNOT SUOMALAISET

Kirj.

Gabriel Joosepinpoika Calamnius

Turusa,
Kustantaja tuntematon,
Prändätty 1734.

    Suru-Runot Suomalaiset,
    Waiwoista walittawaiset
    Poloisella Pohjan maalla,
    Ruotzin rannoilla, rajoilla,
    Wallan alla Wenäläisen
    Witzan Herran hurscaimman,
    Kiiruhulda kirjoitetut
    Muille muistoxi jätetyt,
    Nämät waiwat nähneheldä
    Pohjan maalla poicaiselda.

Wuonna 1720.

    Terwe läpitze lukia
    Sydänsuopa Suomalaine!

    Josca Sydämmen sylisä
    Hywä tahto hyppysisä!
    Panisin mä Paperihin
    Längihini lewittäisin,
    Tegot tuimat tutut kyllä
    Poloisella Pohjan maalla:
    Julkisesti juonet julman
    Wihollisen Wenäläisen,
    Meidän waiwat waikeimmat
    Surupäiwät surkeimmat;
    Mutt' en muista muutamia
    Polopoica puoliana:
    Tawan wuoxi toki tahdon
    Enimbitä edestuoda.
    Älä sijs pane pahaxi
    Hywä läpitze lukia,
    Että rohkenen ruweta
    Tähän työhön taitamatoin,
    Jold' ei caicki caunihisti
    Myöden mieliä menesty.

I.

Wenäläisen julmudesta ensin tulduansa Pohjan maalle; nijn myös sijt suuresta surkeudesta, cuin silloin maasa oli, Wuonna 1714. ja 1715.

    Muucalainen muulda maalda,
    Wenäjäldä wierahalda,
    Meidän maalla matkustaisa
    Tuimudella tulduansa,
    Söi siat sikiöinensä,
    Caritzat Capainensa,
    Canat caicki coristeli,
    Cucon pojat curisteli,
    Löysi lehmät, löysi leiwät,
    Häwitteli Härkä laumat,
    Weipä Hewot heinicoista
    Warsoinensa wainioista,
    Pani caicki cartanoisa
    Peri puulle puhtahalle.
    Lapsi parat laattialda,
    Imewäiset istualda,
    Pojat äitin polwen pääldä,
    Pijcat pienet tuolda tääldä,
    Otti oi! oi! orjixensa,
    Ainoisixi aljoixensa;
    Waimot wallitzi wäkisin
    Caunihimmat caiketickin,
    Sydämmellä surkialla
    Miesten mielellä pahalla,
    Wanhimmaiset walkiahan
    Pani pahoin paistumahan,
    Kädet köytti kijndiästi
    Capaloitzi calwoisilla,
    Rakens' raadon rippumahan,
    Heicon Hengen heilumahan,
    Pääldä waattehet waristi,
    Aiwan alcoisen alasti,
    Seljän päälle singotteli,
    Puscallansa pingotteli,
    Kysyi: Cusa cuckarosi,
    Hohtawaiset hopiasi,
    Cusa cullat kuckahimmat,
    Cusa calut callihimmat,
    Cusa caicki cattilasi,
    Cusa Tiskisi tinaiset,
    Cusa punainen pucusi,
    Warsin Juhla waatteehesi!
    Weden keitti kiehuwaxi
    Cuumana curckuhun caasi,
    Silmät puhcoi Puucollansa
    Taicka sorki Sormen cansza,
    Poltti raudalla racoille
    Weitzellänsä wijleskeli,
    Selkänahan seitzemäldä,
    Syyttömäldä syndiseldä;
    Monda wirutti wilusa
    Awoimesa ahwennosa,
    Talwisen taiwahan alla
    Pacaisesa parutteli,
    Monda uunisa urosta
    Paisti nijncuin Paisticasta,
    Että lohkeis luiden pääldä
    Liha, liukesi peräti,
    Suonet caicki catkeilit,
    Pojes jäsenet putoisit;
    Päähän solmesi poloisten
    Hampu nuoran haiwaliin,
    Cusa kiwulla cowalla
    Calicalla coiwusella
    Wäänsi woipa wäkewästi
    Ildacaudet ilkiästi,
    Wäänsi callon callellensa
    Sillä, silmät sijrollensa.
    Oho suurta surkeutta!
    Oho waiwa waikiata!
    Weden wäändäpi werisen
    Selkiöistä silmistäni,
    Hijen hiuxista hijopi,
    Poski päästä pusertapi,
    Muistuisa mieleheni
    Wihollinen wenäläinen,
    Cuinga muodolla monella,
    Waati aina waiwaisilda,
    Tawarata taipumatta.
    Omaisutta ostamatta;
    Mikä wircois wihdoin sijtä,
    Mikä cuoli curjan lailla
    Waan cuin loppui löytäminen
    Onduwilda ottaminen,
    Cavallieri Generali
    Pani Postin Ponnehille:
    Minä annan armon teille,
    Jälill' wielä jäänehille,
    Ainoastans ahkerasti,
    Ulostegot uutterasti,
    Czarilleni saattaisitta,
    Itzen alle annaisitta;
    Johon mekin mielistyimme
    Luutimme lujaxi hywin,
    Nijncuin lupaisi lujalla,
    Maiscutteli makialla
    Suulla, suurilla sanoilla
    Kirjoisansa kirjoitteli,
    Käski kätkömme käsihin
    Tuoda corwesta cotihin,
    Talutteli Taaracaiset
    Saattamahan Sawulengit,
    Ollen ucko uscollinen
    Alamaisill' armollinen;
    Mutta cuule cuinga käwi,
    Cuinga julma juopotteli:
    Cuin oli weto wedetty,
    Contributio coottu,
    Pani Partian parahan
    Armottoman ajamahan,
    Joca wainiot wacoisi,
    Pitkin peldoja samoisi,
    Alle culmin armoillansa
    Arwotteli aiwoisansa,
    Cusa kätköt caickinaiset
    Talonpoicain tawarat?
    Pitesi pellon pengereitä
    Ahkerasti ahtehita,
    Caicki caiweli camarit,
    Sijrtelipä Silda laudat,
    Joutawasti juoxendeli,
    Nijncuin Cumma culjeskeli
    Läpi soiden, läpi maiden,
    Puetteli juuret puiden,
    Caicki aittamme awaisi,
    Tynnyrimme tyhjendeli,
    Weipä wihdoin wijmeisetkin
    Warat waiwan nähneitten,
    Pijscais paiski päälle wielä,
    Kiusaten kiwisti heitä,
    Altihixi andamahan,
    Camarihin candamahan,
    Ainoatkin Aarnihaudat
    Poisa codosta comerot.
    Näimbä muuttui mullin mallin
    Meille armo annettawa,
    Corwesa oli cotomme,
    Maantiellä majasiamme,
    Kirckotiemme kiwistöllä
    Metzän petoin pesillä,
    Carhut Cansa cumpanimme,
    Pyry päiwäpaistehemme;
    Ei mieli mesiä tehnyt
    Kylki cuuta caswattanut
    Pahan pacaisen käsisä,
    Cowan ilman couratesa,
    Päiwisämme pahimmisa,
    Hengen hädäs, heldehesä,
 Moni heitti hengensäkin,
    Waipui pojes warwickohon,
    Cuoli corpehen cowahan,
    Cangahalle caatui maahan;
    Ruoca oli ruumenista,
    Puista purtawa cowista,
    Oljesta oma osamme,
    Petäjästä pellon siemen,
    Carwas leipä lehdiköldä,
    Mämmi männystä mäeldä,
    Suosta suolat, suurus jauhot,
    Warsin wehoista walitut,
    Wesi säätty särpimexi,
    Sinucka Sian lihaxi.
    Culki cuolema cotahan
    Colochinti cattilahan:
    Moni raucka radot repi,
    Uudet wuodat wuoleskeli,
    Keitti kyllä kijruhusti,
    Syödäxensä syölähästi:
    Täytynyt täsä pacosa
    Syödä toisten toisiansa,
    Cohden cuolleita cokia
    Raateleman ruumihia.
    Wijmein suostuit Sudet meihin,
    Pyysit päällemme poloisten,
    Monda piendä pehmucaista
    Waiwaista waeldawaista
    Söiwät lasta laitumella,
    Täytit täytten miesten päälle.
    Wijsi muuta witzausta,
    Joit en saattane sanoa,
 Oli meillä orpanoilla
    Herran coston cowan alla.
      Auta ainoa Jumala
    Päästä päiwistä pahoista!

2.

Kirckoin ja Herran Huonetten häwityxestä.

    Wielä tutkin töitä tuiman,
    Wihollisen Wenäläisen
    Poloisella Pohjan maalla,
    Herran coston cowan alla:
    Poltti kircon Paldamosta,
    Muutoin mualla mulisti,
    Ryösti caicki caunistuxet,
    Malmit, kirjat, maalauxet,
    Kellot maahan kengitteli,
    Tapuleista talutteli,
    Ettei enää endisillä,
    Cuulu kirckoin kedoilla
    Somaisesti soitettawan,
    Caunihisti caicuttawan,
    Waan cuin curjat culkenemme,
    Waiwatut waeldanemme,
    Cohden torwia coemme,
    Sarwen äändä samuamme.
    Luuleteos lewon luwatun
    Cuollehille cuopisansa?
    Caicki caiwoi cauhiasti,
    Ylähälle ylpiästi,
    Rijsui, ruhtoi rohkiasti,
    Sekä sulloi surkiasti,
    Että itkin ildacauden,
    Itkin äänellä isolla,
    Näitä töitä nähdesäni,
    Käärimäsä käydesäni:
    Näin ol' Herrat Hengelliset,
    Näimbä ryöstetyt Rowastit.
    Sitten meni mielisuosin
    Kyrön kedolla kewäin,
    Culla kesä corteria,
    Maalla Leiriä macaisi:
      Auta ainoa Jomala
    Päästä päiwistä pahoista!

3.

Wenäläisen menosta ja Pohjan maan waiwoista, Wuonna 1716.

    Eipä Poicain poloisten
    Wielä waiwame wähennyt
    Nijncuin luulimme lujalla,
    Kerscaisimme kesän alla:
    Joca cattilan carilda
    Löysi padan paaden alda,
    Taicka lotun louckahasta
    Kätten kätköstä panosta,
    Candoi cohta Carjalahan,
    Saatti tuonne Sauwon maahan,
    Pyysi sieldä siemeniä,
    Suurus jauhoja suwexi,
    Pehmitteli peldoansa
    Kyndi sitä kynsillänsä,
    Ucko auralla ajeli,
    Ämmä äjästä weteli,
    Joilda juhdat joutunehet
    Peräti pericatohon;
    Mutt' ei muuta cuin muretta,
    Tästä työstä tullutkana.
    Sillä kylwön kypsyttyä
    Cocohon coottuata,
    Tuli Ruscha ruuninensa,
    Pohjan maalle Poikinensa,
    Marchiskeli myöden maita,
    Cahda käsin caupungeita,
    Weron tawoin taitawasti
    Otti aiwan angarasti.
    Meni miehellä monella
    Cajanan Caupungin päälle,
    Cuhun conheita cocoisi
    Turun maalda tuoda käski,
    Cuhun cuimmat culjetteli
    Waiwoin waunuilla weteli
    Tykit tynnyrin wetäwät,
    Ambunewot angarimmat:
    Cusa nousi corkialle,
    Astui aina ahtehelle,
    Pani pyssyt pyljymähän,
    Kruuti kirnut kiljumahan,
    Lujan linnan lijcutteli,
    Wäen pienen peljätteli,
    Cohdastansa Commendantin
    Altihixi andamahan,
    Tulla tomulla Turulle
    Caicki Cantzin cartanolle:
    Saman linnan saatuansa
    Kiwet coskehen cukisti,
    Tuwat tuimalla tulella
    Tuotti tuhaxi todella,
    Culjetteli köyhät curjat
    Turun taca turwattomat
    Asujat alinomaiset
    Parahimmat Pacolaiset:
    Toipa tuolda tutcuttoman
    Saipa sieldä saamattoman,
    Rijstan ricasten howeista
    Paldaniemen Pappiloista,
    Pitäitä pitkin culki
    Summattoman calun sulki:
    Monda pilaisi pahasti,
    Monda tappoi taitawasti,
    Palais taasen paisununna
    Kyrön kesä corterihin.
       Auta ainoa Jumala
    Päästä päiwistä pahoista!

4.

Wenäläisen waeldamisesta ländiselle puolen syxyllä sen jälken.

    Cauhia Casacan joucko
    Tohti mennä Torniohon,
    Josa Pohjan poica parat
    Tawallansa tappeliwat,
    Saalihita sijnä saiwat
    Caunihisti candeliwat,
    Casacoilda caranneilda
    Tappelusa tapetuilda.
    Custa kiukuhun kihahdit
    Keskenänsä Generalit,
    Lähettiwät läpi öitä,
    Costamahan cohdapäätä,
    Toisen joucon jäätä myöden
    Tappeluhun taitawamman,
    Jotca caicki carcottelit
    Tascuinensa Talonpojat,
    Luicahtiwat Lulajahan,
    Pikimäldäns Pijtimehen,
    Suuren hypistit hywyden,
    Saiwat rijstan, rickauden,
    Toiwat Porot poikinensa,
    Lappalaiset lapsinensa.
    Tästä sanalla sanottu,
    Lyhykäiseldä luettu:
    Cuhun käändeli kätensä,
    Oli onni ohjaxena,
    Eipä auttann ambuminen
    Taittu wastahan tapella,
    Sillä Cuuluisa Cuningas
    Carle waldias Wäkewä,
    Oli poisa Poikinensa,
    Wielä maalla wierahalla,
    Herra heittänyt wihansa
    Cansahansa caatanunna.
      Auta ainoa Jumala
    Päästä päiwistä pahoista!

5.

Wenäläisen julman menon muutoxesta, Wuon. 1717.

    Cosca Herra Hertta Carlen
    Cuuluisimman Cuningamme
    Toi jo pojes Turkin maalda,
    Ruotzin rannoille rajoille,
    Hämmästyiwät häwittäjät,
    Wiholliset Wenäläiset,
    Saiwat hopun housuhinsa
    Kijrun cowan corwihinsa:
    Czaari se sanomat saatti
    Oudot orderit osotti,
    Ettei maalla mainitulla,
    Tehdä Toisen tuolla lailla,
    Asetteli armostansa
    Totisesta toimestansa,
    Maalle Turun Maiden Herran,
    Cansan parast catzomahan,
    Laki miebet laitti cansa
    Muolle, menot muutti maasa,
    Laitti lascun laupiamman
    Coco polo Pohjan maallen,
    Otti weron Wenäjäxi
    Wuosin Wasahan wedätti,
    Lupaisi lujalla juuri
    Wallastansa warsin suuri,
    Codisamme costumahan,
    Rauhasa rakendumahan,
    Endisellä elämähän
    Muodolla woiman mucahan.
    Herra hallitzi hywästi
    Witzas wielä wisahasti,
    Soppehen sauwasi saata,
    Curituxes cuckarohon!
       Aina armahda Jumala
    Päästä päiwistä pahoista.

6.

Ruotzin Cuuluisan Cuningas Carlen XII tapaturmaisesta cuolemasta Wuonna 1718.

    Oho osaa onnetoinda!
    Oho aicaa armotoinda!
    Mitä cuulupi cujilda,
    Mainitahan Ruotzin maalda?
    Cuollut Culda-Cuningamme
    Haudattuna Haldiamme,
    Ammuttuna aiwon cautta,
    Juutin maalla Juuttahilda,
    Caunihin Caupungin alla,
    Halli-Fredrichin nimeldä.
    Me cuin calat cawelemme,
    Madon pojat matelemme,
    Paitzi päättä, Haldiatta,
    Caitziatta, Catzojatta,
    Josta surum suurenepi,
    Endisestä enänepi;
    Ainapa ajattelimme,
    Pian toiwomme todella,
    Mustat menot muuttuvvaxi;
    Mutta muutuit mustemmaxi.
      Auta ainoa Jumala
    Päästä päiwistä pahoista.

7.

Waldacunnan Pettäjän Giörtzin hallituxesta ja hänen pahasta lopustans.

    Muiden muutosten seasa,
    Waiwoisamme waikioisa,
    Muistan miestä muutamata
    Waldacunnan waiwajata,
    Joca pani Panckohonsa
    Laski caicki lauckuhunsa,
    Yxin Caxin Carolinat,
    Pienet Culda-penningiset:
    Maahan rahoixi rakensi
    Wasken palaiset walatti
    Paperista parahimmat,
    Saadan marcan maxawaiset,
    Teki wisi willitystä,
    Cuusi muuta cummitusta
    Oli edes onduwaisen
    Yxi silmän ylpeimmän,
    Joiden cautta callihixi,
    Caupungeisa caicki saatti,
    Monda häijysti häwitti,
    Capitalia cadotti,
    Saatti pelin Perkelelle,
    Leikin lemmolle lisäisi;
    Sill' cuin pojes poljettihin
    Rahat marcoin maxawaiset,
    Äkild äyrin cappaleixi,
    Tyhjixi tawattomixi,
    Moni murhaisi hänensä,
    Tämän mailman majoisa,
    Hirtti Hijdelle palaxi,
    Sathanalle saalihixi:
    Caicki käypi carwalleni
    Muistuisa mieleheni.
    Warjele wacainen Herra
    Estä Laupias Jumala,
    Jos olis aina annettuna,
    Taiwahasta tahdottuna
    Hänen hallita halulla,
    Mielen jälkehen medellä,
    Nijn jo caikin caatuisimme
    Hulludesa huckuisimme;
    Mutta Taiwahan talosta
    Herra näki näitä töitä,
    Piti waarin waiwastamme
    Huolen hywän huudostamme,
    Rijkin pettäjän peräti
    Maahan cuuluxi cumarsi,
    Böwelildä pölkyn päälle,
    Paxu caula catkaistihin.
    Näimbä wääräldä wähensi
    Wallan Herra hurscahasti.
      Aina armahda Jumala
    Päästä päiwistä pahoista!,

8.

Muutamista erinomaisista waiwoista samoina aicoina.

    Sanomat' en saata olla,
    Meidän Maalla mainitulla,
    Että waiwaiset wahingot,
    Tapaturmasa tapahduit,
    Cautta kyrön Cappalaisen
    Andereas Afferenin,
    Joc' ol' kirjat kirjoittanut,
    Pahat Pismat Pijrtänynnä
    Merta myöden menemähän
    Ruotzin puolelle Poloinen
    Netpä käändyiwät käsihin
    Wihollisten wenäläisten,
    Jotca cotihin cokiwat
    Cartanohon carcaisiwat
    Ottamahan orjaxensa
    Pahan Pisman pijrtäjätä.
    Pappi se pacohon pääsi
    Pitäitä pitkin käwi;
    Mutta cauhiat Casacat
    Hänen Talosta tawotit,
    Johon tuli Taipalelda
    Matcustawa Maiden teildä,
    Panit kijnni kiljumalla
    Weiwät Turcuhun tomulla,
    Cusa waiwoin waiwattihin,
    Pijnattihin, Pijscattihin,
    Kysyttihin kyllä taiten;
    Culkenunna cuita maita,
    Cutca työstä tietänewät
    Owat ollet asamiehet?
    Tästä työstä tietäjätä
    Monda käärepi käsihin,
    Monda Pappia poloista,
    Monda muuta Musickata,
    Mitkä waiwuit waiwan alla
    Turun Cantzin Cartanolla,
    Mitkä pääsit pijscattuna
    Surkiasti suomittuna;
    Wasan Tori todistapi,
    Weri Saunasta sanopi
    Pappi parcain Poloisten,
    Muiden miesten muutamitten.
    Joudun jouckohon minäkin
    Secottettu semmoisehen.
    Waick' en tiennyt tehtäwistä
    Kirjoista kirjoitetuista.
    Istuin aiwan ilkiäsä,
    Muuris Turun mustunesa,
    Caxi cuutta wijcko cautta,
    Cuusi päiwä päälle wielä.
    Mutta Anders Affereni,
    Tuolla wihdoin tuomittihin,
    Cauhiahan cuolemahan,
    Hirsipuuhun heilumahan,
    Canssa Luckarin catalan,
    Kellon-soittajan kyröstä,
    Joc' ol' canssa cahlehisa
    Mainituisa marckinoisa.
      Auta ainoa Jumala
    Päästä päiwista pahoista!

9.

Printzessan Crunauxesta Ruotzin Waldacunnan Haldiaxi jälken Cuningan cuoleman. W. 1719.

    Wielä Herra wirwottapi
    Luotujansa lohduttapi,
    Cosca laitti laupiasti,
    Pääxi meille wielä päätti
    Ruotzin Perindö Printzessan
    Ulrica Eleonoran:
    Cuca tiesi: cunga cautta
    Awun andapi Jumala?
    Zionist sijs siunatcohon
    Händä Herra holcohon,
    Hädäsänsä haikiasa,
    Waiwasansa waikiasa,
    Warjelcohon waaroisansa,
    Auttacohon armostansa
    Cansan parast catzomahan,
    Rauhan jo rakendamahan,
    Täyttäköhön toimituxet,
    Andacohon aiwoituxet,
    Mielen jälken menestyä,
    Itkustansa ihastua,
    Päähän pangon Pärlycrunun
    Caulahansa caunistuxen,
    Ylistyxen ymmärryxen
    Rinnoille ripustacohon!
      Auta ainoa Jumala
    Päästä päiwistä pahoista!

10.

Wenäläisen lähetyxestä polttamahan Ruotzin maata.

    Käsky käwi Keisarilda,
    Cowa Czarilda sanoma,
    Wiholliselda Wenäjän
    Kesän tullesa kewäin,
    Panna Purret purjehille
    Lodjat lujat lainehille,
    Ruotzin rannan rappailla,
    Calut caicki caappailla,
    Huonehet huomaitzemata
    Caupungit, kylät Careilla,
    Walkialla waiwutella
    Cuumimmalla culutella:
    Sotimiehet souteliwat
    Tämän käskyn täytteliwät,
    Monda maata maxawata,
    Callistakin Caupungita,
    Siellä häijysti häwitit,
    Pohjinensa pojes poldit,
    Rumaisetco rauta-ruukit,
    Parahimmat paicat muutkin
    Tuhax tulella tuletit,
    Malmit merehen menetit,
    Tawarat en taidackana
    Kirjoitella Kiriahani,
    Cuinga paljon paattihinsa
    Corjasiwat conttihinsa:
    Waldacunnalle wahingon
    Saatit suuren Summattoman,
    Sodan sytytit suruisen,
    Ricoit rauhan rakennuxen
    Jota Cullainen Cuningas,
    Carle Wainaja wacainen
    Tulduansa Turkin maalda,
    Maalda wihdoin wierahalda
    Rackahasti rakendeli
    Costannuxella cowalla.
      Anta ainoa Jumala
    Päästä päiwistä pahoista!

11.

Sen Suuren Ruhtinan Hessen-Casselista Fredrichin cruunauxesta
Ruotzin Cuningaxi Wuonna 1720.

    Herrain päiwill päätettihin,
    Caunihisti catzottihin
    Herra Hessen-Casselista
    Suuri Ruhtinas sugusta,
    Waldiaxi walittihin
    Cuningaxi crunattihin,
    Ruotzin Rijkin riskimmäxi
    Waldacunnan wanhimmaxi;
    Sillä Drottningi Totinen
    Cuningaisen Culdacrunun,
    Andoi Itze alttihixi
    Mielisuosin Miehellensä.
    Jalo Jacobin Jumala,
    Iso Isä Isaakille,
    Händä warsin warjelcohon
    Cainaloisa candacohon.
    Olcohon aina apuna,
    Tuskis turwana, tukena,
    Ettei wiecas wihollinen
    Saisi sattua hänehen,
    Nijncuin luulepi lujalla,
    Tehdä toivopi todella,
    Zionihin saattacohon
    Turvallansa tuottacohon,
    Alle armon ottacohon,
    Pyyriön päälle catzocohon,
    Lainnatcohon laupiasti,
    Hyvän onnen helmastansa,
    Wierestänsä vijsahuden,
    Sysätköhön sydämmehen,
    Jkä päivät ilman alla,
    Jstumahan istumella,
    Pitkixi pidendäköhön,
    Lemmesä levittäköhön,
    Avuxi alimmaisille
    Häijysti hävennehille
    Rauhaisexi Rackahaxi,
    Tehköhön tämän Jumala.
      Auta ainoa Jumala
    Päästä päiwistä pahoista.

Päätös.

    Ei sanat sanohin puutu,
    Wirret veisaten vähene,
    Sanan laskusa sanovat,
    Sauvon syvät Suomalaiset.
    Wan mun puuttupi puheni,
    Laulu virteni lacapi,
    Sill on mulla mustat päivät
    Covat kyllä caicki Choulut,
    Sill on kipu kinttahasa,
    Sillä vamma varpahasa,
    Suoni sormia vetäpi,
    Peucalota pacottapi,
    Muret mieldä muuttelepi,
    Aivoan ajatuttapi,
    Pää on kieleni kipiä,
    Cuiva curckuni käriä,
    Sydän rinnasa sysäpi,
    Hengi huonon huohottapi,
    Eipä raiku raskas rinda,
    Culje Curjan curcku torvi,
    Waicka ainoiset asiat,
    Wielä varsin vaatisivat,
    Sijs minä vihdoin vijmesexi,
    Rucouxen rohkiasti,
    Cannan Callihin etehen,
    Caickivallan Camarihin:
    Anna Herra andehixi,
    Laske lahjaxi Jumala,
    Että lausun lapsen lailla,
    Alla angaran elämän,
    Poika parca puhun näistä,
    Walittanen vaikiasti,
    Tuimista vihasi töistä,
    Costoistasi covimmista,
    Jotka syndim' syngeimmät,
    Jlman armot ansamehet,
    Anna synnit andehixi,
    Muista muinainen tapasi,
    Laske laumas laitumelle,
    Wieppä nijtul' vehnälle,
    Cuivanon cosket cuiveinaxi,
    Wedet vihdoin vähemäxi
    Castamasta caulojame,
    Culkemasta curckuhume,
    Wedä vaivoist' vallallensa,
    Jkehestä irrallensa,
    Että Eija endisellä,
    Muodollame muinaisella,
    Laulaisima lapsinemma,
    Sulle suuri Sangarimme.
      Amen ainoa Jumala
    Päästä päivistä pahoista.